Jalavat (Ulmus) on jalavakasveihin (Ulmaceae) kuuluva suku. Siihen kuuluu 45 lajia, jotka kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla. Jalavat ovat korkeita, usein karhealehtisiä puita, jotka kukkivat keväällä ennen lehtimistään. Niiden kukat ovat pieniä, ruskeita ja mykerömäisissä sarjoissa. Hedelmä on siipipalteinen pähkylä, jonka siivet ovat paperinohuet. Jalavien, varsinkin vuorijalavien lehdistöt kasvavat etenkin nuorilla yksilöillä tasannemaisesti, joten ne varjostavat hyvin maata.
Suomen jalavat Suomen luonnossa kasvaa kahta jalavalajia, jotka ovat Etelä-Suomessa kasvavat vuorijalava (Ulmus glabra) ja kynäjalava (Ulmus laevis). Kumpaakin näistä lajeista istutetaan ja käytetään myös puistopuina. Suomen jalavaesiintymät ovat jäänne jääkauden jälkeiseltä lämpimämmältä hemiboreaaliselta, atlanttiselta kaudelta, jolloin ne ovat voineet olla melko runsaitakin Etelä-Suomessa. Tämän takia jalavia kasvaa luonnossa vain muutamissa paikoissa, eivätkä ne kuulu enää Suomen tavallisimpaan metsälajistoon. Varsinkin Länsi-Euroopassa hollanninjalavatauti (Ophiostoma ulmi) on tuhonnut jalavia. Tämän sienen itiöt leviävät puusta puuhun pienten kovakuoriaisten avulla. Nykyään molempia jalavalajeja pidetään Suomessa uhanalaisina, ja ne ovat rauhoitettuja. Ympäristökeskus Kaupunkialueiden metsissä kasvavat jalavat, etenkin nuoret jalavayksilöt, lienevät kuitenkin todennäköisemmin puistopuina käytettyjen jalavien luontoon karanneita jälkeläisiä kuin luonnonvaraisista jalavaesiintymistä peräisin olevia jalavia.
Vuorijalava on kynäjalavaa selvästi runsaampi puu. Se kasvaa tosin harvinaisena, ja yksittäisinä esiintyminä pääosin vain Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä, paikoittain pohjoisempanakin. Esiintymiä löytyy pohjoisempaa muun muassa Tampereelta, Korpilahdelta ja jopa Kuopiosta.
Harvinaisempi kynäjalava kasvaa Suomessa vain Vanajaveden seudulla muutamissa paikoissa, Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. Pieniä esiintymiä on myös Etelä-Suomen hemiboreaalisella vyöhykkeellä, joka onkin kaikkein parasta aluetta Suomessa jalojen lehtipuiden kasvulle. Esiintymiä on etelässä esimerkiksi Lohjanjärven alueella.
Käyttö Jalavan siemeniä voi syödä villivihanneksena touko-kesäkuussa, kun ne ovat vielä vihreitä. Jalavan sitkeää ja huonosti lohkeavaa puuainesta on käytetty hevosajokaluihin, ulko-oviin ja huonekaluihin.
Lajeja, risteymiä ja lajikkeita 200px|oikea|thumb|Punajalavan (Ulmus rubra) kukkia 200px|oikea|thumb|Punajalavan (Ulmus rubra) hedelmiä 200px|oikea|thumb Ulmus americana – valkojalava Ulmus castaneifolia – kastanjajalava Ulmus crassifolia – setrijalava Ulmus glabra – vuorijalava Ulmus japonica – japaninjalava (syn. Ulmus davidiana var. japonica) Ulmus laciniata – viuhkajalava Ulmus laevis – kynäjalava Ulmus lanceifolia – kaitalehtijalava Ulmus macrocarpa – kääpiöjalava Ulmus mexicana – meksikonjalava Ulmus minor – lehtojalava Ulmus parvifolia – kiinanjalava Ulmus procera – englanninjalava Ulmus pumila – siperianjalava Ulmus rubra – punajalava Ulmus serotina – syysjalava Ulmus thomasii – kivijalava eli kalliojalava Ulmus wallichiana – himalajanjalava Ulmus × hollandica – puistojalava (Ulmus glabra × minor, vuorijalavan ja lehtojalavan risteymä)
Lajikkeita: Ulmus glabra ’Camperdownii’ – sateenvarjojalava (vuorijalavan lajike) Ulmus glabra ’Exoniensis’ – kartiojalava (vuorijalavan lajike) Ulmus glabra ’Horizontalis’ – riippajalava (vuorijalavan lajike) Ulmus minor ’Hoersholmensis’ – kujajalava (lehtojalavan lajike)
Lähteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Jalavat (Ulmus) Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Jalavat (Ulmus)
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit