pienoiskuva|Vesisuihku, joka on tarkoitettu puhdistamaan tämän bideetyylisen WC:n käyttäjän peräaukko tai naiskäyttäjän häpyalue. pienoiskuva|Modernin japanilaisen WC:n ohjauspaneeli. Käymälät Japanissa voidaan yleisesti jakaa kahteen tyyppiin. Vanhin tyyppi on yksinkertainen kyykkykäymälä, joka on edelleen yleinen julkisissa käymälöissä. Toisen maailmansodan jälkeen nykyaikaiset, länsimaalaistyyliset vettä käyttävät WC-pöntöt ja pisuaarit ovat yleistyneet. Tämänhetkinen länsimaalaistyylisen käymälän kehittynein muoto on bidee-WC, jollainen oli maaliskuuhun 2010 mennessä asennettu 72 prosenttiin japanilaisista kodeista.
Japanissa tällaisia bideitä kutsutaan yleisesti nimellä washlet (), joka on Toton luoma tuotenimi ja johon on liitetty lukuisia kehittyneitä ominaisuuksia, joita harvoin nähdään Aasian ulkopuolella. Mallista riippuen WC:t on ohjelmoitu nostamaan kantensa, kun mahdollinen käyttäjä havaitaan lähistöllä, pesemään käyttäjän peräaukon ympärys tai häpyalue (myös käyttäen hierovia tai sykkiviä toimintoja), kuivaamaan käyttäjän alapään toimituksen jälkeen lämpimällä ilmalla, huuhtelemaan itsensä automaattisesti ja sulkemaan kantensa käytön jälkeen.
Historia pienoiskuva|Nara-kauden puista ”WC-paperia”. Modernit rullat taustalla ovat kokovertailua varten. Jōmon-kaudella asutuskeskuksia rakennettiin hevosenkengän muotoon, niin että kylän keskelle jäi keskusaukio ja sen ympärille kerättiin jätekasoja. Näistä jätekasoista on löydetty fossilisoituneita ihmisen tai koiran ulosteita eli koproliittejä. Tämä osoittaa, että jätekasoja käytettiin käymälöinä. Varhaisimmat viemärijärjestelmät rakennettiin Japanissa Yayoi-kaudella (noin 300 eaa.–250 jaa.). Näitä järjestelmiä käytettiin suuremmissa asutuskeskuksissa, luultavasti yhdessä käymälöiden kanssa. Mahdollinen 200-luvun alun rituaalipaikka, joka on saattanut myös olla juoksevaa vettä käyttänyt WC, on löydetty Sakuraista Naran prefektuurista. Toinen, arkeologien yksityiskohtaisesti tutkima käymäläpaikka löydettiin Fujiwara-palatsin alueelta Kashiharasta. Alue oli Japanin ensimmäisen keisarillisen pääkaupungin sijaintipaikka vuosina 694–710.
Nara-kaudella 700-luvulla rakennettiin viemärijärjestelmä maan pääkaupunkiin Naraan. Se koostui 10–15 senttimetriä leveistä virroista, joiden päällä henkilö voi kyykistyä jalat virran molemmin puolin ja toimittaa asiansa. Puisia tikkuja käytettiin WC-paperin vastineena. Aiemmin puhdistamiseen oli käytetty merilevää, mutta Edo-kauteen mennessä japaninpaperista valmistettu WC-paperi oli korvannut nämä keinot. Vuoristoalueilla käytettiin myös puisia kaapimia ja suuria lehtiä. Usein käymälät rakennettiin virtaavan veden ylle; yksi ensimmäisistä tunnetuista vesikloseteista rakennettiin Akitan linnaan jo 700-luvulla paikalle ohjatun virran ylle. Historiallisesti kuoppakäymälät olivat kuitenkin yleisempiä, sillä ne sallivat ulosteen käytön lannoitteena, mikä oli tärkeää maassa, jossa buddhalaisuus ja siihen liittyvä vegetarismi eivät suosineet karjan käyttöä ruoaksi (vaikka merenelävät ovatkin aina olleet merkittävä osa japanilaista ruokavaliota). Rikkaiden ihmisten käymäläjätteitä myytiin muita korkeampaan hintaan, sillä heidän ruokavalionsa oli muita laadukkaampi. Erilaiset historialliset dokumentit 800-luvulta kuvaavat puhtaan- ja jäteveden kanavien rakentamista varten säädettyjä lakeja ja kertovat yksityiskohtaisesti käymäläjätteiden käsittelytavoista.
Ihmisen tuottaman jätteen myyminen lannoitteeksi harvinaistui voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, sekä hygieniasyistä että kemiallisten lannoitteiden yleistymisen vuoksi. Alle yksi prosentti jätteistä käytetään lannoitteena. Japanissa on ollut historiallisesti huomattavasti korkeampi hygieniataso kuin esimerkiksi Euroopassa, ja ihmisten tuottamien jätteiden järjestelmällinen hoito on ollut yleistä, kun taas Euroopassa jätteet heitettiin yksinkertaisesti kaduille pitkään maanosan historiassa. Ensimmäisen Edossa vierailleen länsimaalaisen onkin sanottu järkyttyneen kaupungin puhtaudesta.
pienoiskuva|vasen|Meiji-kauden varakkaan japanilaisen kyykkyvessa lähellä Nakatsugawaa.
Okinawalla käymälä oli usein sikakarsinan yhteydessä, ja sioille syötettiin ihmisten jätteitä. Yhdysvaltalaiset viranomaiset kielsivät käytännön epähygieenisenä toisen maailmansodan jälkeen.
Azuchi-Momoyama-kaudella (1568–1600) ”Taiko-viemäriverkko” rakennettiin Osakan linnan ympärille. Se on edelleen toiminnassa. Nykyaikaisten viemärijärjestelmien käyttö aloitettiin vuonna 1884, kun ensimmäinen tiili- ja keramiikkaviemäri asennettiin Kandaan Tokiossa. Lisää putki- ja viemärijärjestelmiä rakennettiin suuren Kantōn maanjäristyksen jälkeen, jotta tautien leviäminen vältettäisiin uusien maanjäristysten jälkeen. Viemärien rakentaminen lisääntyi todella kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen, jotta kasvavien kaupunkien jätteet voitaisiin käsitellä helpommin. Vuoteen 2000 mennessä 60 prosentilla väestöstä oli yhteys viemäriverkkoon. Kansallista viemäripäivää vietetään 10. syyskuuta.
Länsimaalaistyylisiä WC:itä ja pisuaareja alettiin käyttää Japanissa 1900-luvun alussa, mutta niiden käyttö yleistyi vasta toisen maailmansodan loputtua Yhdysvaltojen miehityksen vaikutuksesta. Vuonna 1977 länsimaalaistyylisten käymälöiden myynti ylitti perinteisen kyykkykäymälöiden myynnin. Sveitsistä ja tuotujen WC:iden, joissa oli sisäänrakennettu bidee, perusteella maailman suurin WC-valmistaja Toto julkisti washlet-WC:n vuonna 1980. Tällä hetkellä japanilaiset yhtiöt tuottavat maailman kehittyneimpiin kuuluvia high-tech-vessoja.
Terminologia Japanin kielen sana toire () on lyhenne englannin kielen sanasta "toilet", ja sillä tarkoitetaan sekä itse WC-istuinta että huonetta, jossa se sijaitsee. Yleinen kiertoilmaus on otearai (, "käsienpesu"), joka tiukasti tulkittuna tarkoittaa vain lavuaaria. Se on käännöslaina sanasta "lavatory". Tämä vastaa englannin sanan "bathroom", joka kirjaimellisesti viittaa kylpyammeen sisältävään huoneeseen, käyttöä. Myös toinen käännöslaina, keshōshitsu (, "puuterihuone"), on yleinen tavaratalojen ja supermarkettien kylteissä, julkista käymälää osoittavalla kuvalla varustettuna.
WC:tä tarkoittava perussana on benjo (, "mukavuus- tai ulostepaikka"), joka on suhteellisen yleinen. Sitä käytetään usein peruskouluissa, julkisissa uimahalleissa ja muissa samantyyppisissä julkisissa paikoissa, eikä se ole erityisen epäkohtelias, vaikka jotkut käyttävätkin mieluummin hienostuneempaa sanaa. Monissa lastenleikeissä lapsi, joka "jää", lähetetään benjo-nimiseen paikkaan kuten esimerkiksi maahan piirretyn ympyrän keskelle. Japanin kielessä on lukuisia muitakin käymälää tarkoittavia sanoja, kuten kawaya () ja habakari (), mutta suurin osa niistä on harvinaisia tai vanhentuneita.
Itse WC-astiaan eli WC-istuimeen tai lattiaan rakennettuun altaaseen sekä vesisäiliöön viitataan termillä benki (). WC-istuin itsessään on benza (). Pottaa, pienille lapsille tai vanhuksille ja sairaille, nimitetään termillä omaru.
Japan Toilet Association viettää epävirallista "käymäläpäivää" 10. marraskuuta, sillä japanin kielessä numerot 11/10 voidaan lukea ii-to[ire], joka tarkoittaa myös "hyvä WC".
Käymälätyypit Kyykkykäymälä thumb|Nykyaikainen japanilainen "reikä lattiassa" ja WC-tossut. Käsinkirjoitettu merkki putken vasemmalla puolella pyytää "kyykistämään hieman lähempänä". Perinteinen japanilaistyylinen () käymälä on kyykyssä käytettävä käymälä, joka tunnetaan myös "aasialaisena käymälänä" sillä käymälöillä on suhteellisen samantyyppinen muoto koko Aasiassa. Kyykkykäymälä eroaa länsimaisesta käymälästä sekä suunnittelultaan että käyttötavaltaan. Se näyttää jonkin verran 90 astetta käännetyltä, lattiaan asennetulta pisuaarilta. Suurin osa japanilaisista kyykkykäymälöistä on valmistettu posliinista, vaikka joissakin tapauksissa (kuten junissa) käytetään myös ruostumatonta terästä. Istumisen sijaan käyttäjä kyykistyy WC:n ylle niin, että hänen kasvonsa ovat viereisessä kuvassa näkyvää puolipallon muotoista "huppua" eli käytännössä käymälän takaseinää kohti. Jätteet kerätään matalaan kaukaloon, länsimaalaistyyppisen syvän kulhon sijaan. Kaikki muut laitteet, kuten vesisäiliö, putket ja huuhtelumekanismi, voivat olla identtisiä länsimaisen käymälän kanssa. Huuhtelu saa jätteet valumaan kaukalosta keräysastiaan, joka sitten tyhjenee viemäriin. Huuhtelua käytetään usein samalla tavalla kuin länsimaisessa käymälässä, vaikka joissakin WC:issä onkin käytössä kahvoja tai polkimia. Monissa japanilaisissa käymälöissä voi valita "pienen" () ja "suuren" () huuhtelun välillä.
Kyykkykäymälästä on kaksi yleistä variaatiota: toisessa WC-kaukalo on lattian tasolla ja toisessa se on nostettu noin 30 senttimetriä korkealle jalustalle. Jälkimmäinen on helppokäyttöisempi miesten virtsatessa seisaaltaan, mutta kumpaakin tyyppiä voi käyttää tähän tarkoitukseen. Ulostettaessa tai virtsattaessa kyykyssä eroa käyttäjän asennossa ei ole. Käyttäjä seisoo WC-kaukalon yllä kasvot "huppua" kohti ja laskee housunsa ja alusvaatteensa (tai nostaa ylös hameensa) polviinsa. Sen jälkeen käyttäjä kyykistyy kaukalon ylle, niin lähelle etureunaa kuin mahdollista, sillä ulosteet voivat pudota kaukalon reunan väärälle puolelle, jos käyttäjä kyykistyy liian taakse. Tämän vuoksi monissa julkisissa kyykkykäymälöissä on kyltti, jossa käyttäjää muistutetaan sanoin "olkaa hyvä ja ottakaa yksi askel eteenpäin". Ulostettaessa on tärkeää säilyttää tasapaino.
Aloittelijat ja ulkomaalaiset pitävät usein kiinni takaseinän putkesta, joka onkin saanut lempinimen grunt bar ("murahdustanko") käyttäjän pitämien äänien mukaan. Jos putket on piilotettu tai ne ovat liian heikkoja, seinään voidaan asentaa erityinen kahva auttamaan käyttäjää säilyttämään tasapainonsa, sekä käytettäessä WC:tä että seisottaessa jälkeenpäin.
Eräs kyykkykäymälöiden etu on se, että ne on helppo puhdistaa. Niiden valmistaminen on myös halpaa, ne käyttävät vähemmän vettä huuhtelukertaa kohti kuin länsimaiset WC:t ja, koska suoraa kosketusta WC-istuimeen ei ole, ne ovat joidenkin mukaan hygieenisempiä. Kontakti istuimen kanssa ei kuitenkaan ole todellinen terveysriski,
ja kyykkykäymälät mahdollistavat roiskeet käyttäjän jaloille. Vedetön kaukalo kuitenkin minimoi roiskeiden riskin ulostamisen aikana. Koska ulosteet ovat yhteydessä ilmaan ennen huuhtelemistaan alas, ne tuottavat yleisesti pahemman hajun kuin veden alla länsimaisessa WC:ssä, minkä voi usein huomata japanilaisessa käymälässä.
Kyykkykäymälään on lisäksi liitetty useita lääketieteellisiä etuja. On ehdotettu, että kyykistyminen vahvistaa naisilla lantionpohjan lihaksia, mikä vähentää inkontinenssin riskiä. Kyykyssä käytettävän WC:n sanotaan myös vahvistavan lantiota, parantavan hengitystä ja keskittymistä. Suora kyykkyasento sallii myös suuremman määrän kiinteää jätettä poistua suolesta, mikä lyhentää ulosteen suolistossa viettämää aikaa, joka voi olla suolistosyövän riski. Muiden tutkimusten mukaan kyykkyasento estää peräpukamien syntymistä ja parantaa niitä. Kyykkyasennon ottaminen ja pitäminen säännöllisin väliajoin voi myös auttaa polvien notkeuden ylläpitämisessä.
On olemassa myös kyykky- ja istuin-WC:iden yhdistelmiä, joissa istuin voidaan kääntää alas kyykkykäymälän kaukalon päälle, jolloin WC:tä voidaan käytännössä käyttää länsimaalaistyylisen käymälän tavoin. Tämä hybridi näyttää olevan yleinen vain maaseutualueilla. Adaptorit, jotka asetetaan japanilaisen WC:n päälle muuttamaan se länsimaalaistyyliseksi istuin-WC:ksi, ovat paljon yleisempiä. On käytössä myös pysyvästi asennettavia lisäosia, jotka muuntavat kyykkykäymälän länsimaalaistyyppiseksi washletiksi. Sitä vastoi on myös olemassa laitteita, jotka sallivat kyykkykäymälästä pitävän nostaa itsensä länsimaalaisen istuin-WC:n tasolle.
thumb|220px|Hana tämän länsimaalaistyyppisen WC:n vesisäiliön päällä sallii käyttäjän säästää vettä pesemällä kätensä seuraavaa huuhtelua varten kertyvällä vedellä. Vesi ei ole tarkoitettu juotavaksi.
Länsimaalaistyylinen käymälä