thumb|Barbara Cartland 24-vuotiaana ennen avioitumistaan vuonna 1925. Mary Barbara Hamilton Cartland (9. heinäkuuta 1901 Edgbaston, Birmingham – 21. toukokuuta 2000 Hatfield, Hertfordshire) oli brittiläinen kirjailija. Hän erikoistui rakkausromaanien kirjoittamiseen 1950-luvun jälkeen ja nousi myös mediapersoonallisuudeksi. Hänet tunnetaan valtavasta yli 700 romaanin tuotannostaan ja kirjojensa äärimmäisen laajasta lähes miljardin kappaleen myynnistä.

Suku, nuoruus ja koulutus Barbara Cartland syntyi osoitteessa Augustus Road 31, Edgbaston, Birmingham, Warwickshiren kreivikunnassa. Hän oli Britannian armeijan upseerin, majuri James Bertram "Bertie" Falkner Cartlandin (1876–1918) ja Mary "Polly" Hamilton Scobellin (1877–1976) ainoa tytär ja vanhin lapsi. Hänellä oli kaksi veljeä: John Ronald Hamilton Cartland, parlamentin jäsen, joka palveli majurina toisessa maailmansodassa (1907–1940) ja James Anthony "Tony" Hamilton Cartland (1912–1940). Molemmat kaatuivat Dunkerquen taistelussa. Ronald oli hänelle hyvin läheinen ja he viettivät aikuisina lomia yhdessä.

Cartland syntyi ylempään keskiluokkaan, perheen talous heikkeni nopeasti pian hänen syntymänsä jälkeen. Cartland selitti myöhemmin tämän taantuman isoisänsä James Cartlandin itsemurhalla, joka hänen mukaansa oli rahoittaja, joka ampui itsensä konkurssin jälkeen vuonna 1903. Perunkirjoitusrekisterin merkinnän mukaan messinkivalimoyritys James Cartland & Son Ltd:n omistaja James Cartland jätti kuitenkin 92 000 punnan omaisuuden. Pian tämän jälkeen Barbaran isä kaatui toukokuua 1918 Berry-au-Bacissa Flanderissa ensimmäisessä maailmansodassa. Barbaran äiti avasi Lontoossa Etelä-Kensingtonissa sekatavarakaupan elättääkseen perheensä ja kouluttaakseen kolme lastaan.

Barbara kävi yksityisiä tyttökouluja: Alice Ottley Schoolia, Worcester High Schoolia, Malvern Girls' Collegea ja Netley Abbey Housea, Solentin rannalla Hampshiressa sijaitsevaa sisäoppilaitosta. Hänestä tuli menestyvä seurapiiritoimittaja Daily Expressiin vuoden 1922 jälkeen ja romanttisen kertomakirjallisuuden kirjoittaja; hän kertoi saaneensa inspiraatiota varhaisissa töissään edvardiaanisen aikakauden menestyskirjailija Elinor Glynin romanttisista romaaneista, jota hän ihaili ja jonka kanssa hän lopulta ystävystyi.

Pian hän herätti Daily Expressin omistajan ja kustantajan, lordi Max Aitken Beaverbrookin huomion ja hänestä tuli vakiokävijä tämän talossa Hurlinghamissa, jossa Cartland tapasi sellaisia ​​tuttavuuksia kuin valtiomies ja lordikansleri Fredrick Edwin Smith, Winston Churchill sekä kanadalainen teolllisuusmies ja rahoittaja sir James Dunn. Beaverbrook näyttää lähes varmasti tehneen jonkinlaisia lähentelyjä nuoren suojattinsa suhteen, joita tämä menesstyksekkäästi vastusti. Cartland kuitenkin sanoi aina, että lordi Beaverbrook opetti hänelle eniten kirjoittamisesta. Lyhyet lauseet, lyhyet kappaleet ja lyhyet sanat, jotka leimasivat hänen kirjoittamistyötään, olivat tyypillisiä Daily Expressin tuon ajan pääkirjoituksille.

Kirjallinen ura Barbara Cartlandin ensimmäinen romaani oli Jigsaw, jonka hän kirjoitti vuonna 1920, jolloin hän oli vasta 19-vuotias. Kirjasta otettiin kuusi painosta ja se käännettiin viidelle kielelle. Kirjasta tuli bestseller, jota kovakantisena myytiin 100 000 kappaletta vuonna 1925. Kirjasta julkaistiin näköispainos kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2010.

Kaikkiaan Cartlandilta ilmestyi 723Mail Online: A drunken husband and five secret lovers: The novel Barbara Cartland never wanted you to read Viitattu 4.3.2015. tai 728The Telegraph: Barbara Cartland: My mum always played the heroine Viitattu 4.3.2015. romaania, joista lukuisat nousivat bestseller-listoille. 1990-luvun puolivälissä, jolloin hän oli myynyt yli miljardi kirjaa, muotilehti Vogue kutsui Cartlandia "romantiikan todelliseksi kuningattareksi". Hänen kirjoittamistaan kirjoista 664 oli romanttista kaunokirjallisuutta, joka sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle viktoriaaniselle ja edvardiaaniselle aikakaudelle, joissa seikkailevat neitseelliset, kauniit nuoret naiset sekä hulttiomaiset, komeat nuoret miehet. Kirjoissa ei koskaan kuvattu seksiakteja, joten ne ovat olleet suosittuja myös arabimaissa ja niitä on julkaistu myös Puolassa. Hänen tuotantonsa määrä kasvoi tasaisesti, keskimäärin 23 kirjaa vuodessa 1970-luvun puolivälistä lähtien. Suomeksi hänen teoksiaan on käännetty yli 160 nimikettä vuosina 1974–1993, joista 24 on yksittäisiä romaaneja.Finna.fi Haku: Barbara Cartland/suomenkielinen/kirja/vanhimmasta lähtien Viimeisimmät uusintapainokset ovat vuodelta 2022.

Kaikkiaan teoksia on myyty yli miljardi kappaletta ja kirjoja on käännetty kaikkiaan 36 kielelle mikä tekee Cartlandista maailman viidenneksi käännetyimmän kirjailijan, lukuun ottamatta raamatullisia teoksia. Barbara Cartland on Guinness Book of Records -kirjassa maailman parhaiten myyvänä kirjailijana. Hänen kirjojaan myytiin yli 750 miljoonaa kappaletta, vaikka muut lähteet arvioivat hänen kokonaismyyntinsä olevan yli miljardi kirjaa. Hänen romaaniensa kansissa oli muotokuvamainen kuvitus, yleensä suunnitteli taiteilija Francis Marshall (1901–1980). Kirjojen nimissä 226:ssa on sana "love" (engl. rakkaus).

Cartlandin työskentelytapa oli sanella iltapäivisin muutaman tunnin ajan divaanillaan maaten 6 500 – 7 000 (tai jopa 10 000) sanan verran sihteerille, joka otti sen ylös pikakirjoituksella. Sanelu myös tallennettiin varmuudeksi ääninauhalle mahdollisia tarkistuksia varten. Hänellä oli palveluksessaan kolme sihteeriä ja kuusi muuta henkilöä, jotka käsittelivät tekstin käsikirjoitukseksi asti ja saattoivat sen painokuntoon. Parhaimmillaan kirjoja valmistui yksi kahdessa viikossa.

Vaikka hänet tunnetaan parhaiten romanttisista romaaneistaan, hän kirjoitti myös tietokirjoja, kuten viisi elämäkertaa, 30 näytelmää, elokuvakäsikirjoituksia, musiikkia, runoutta, draamaa, operetteja ja useita terveys- ja keittokirjoja. Hän antoi myös neuvoja televisioyleisölle ja kirjoitti sanomalehtiartikkeleita.

Muu toiminta Cartland oli myös liikenainen, joka johti omaa yritystään Cartland Promotionsia. Hän oli Lontoon seurapiirihahmo, joka usein pukeutui vaaleanpunaiseen yleensä myös kuningatar Elisabetin ja kuningataräiti Elizabethin suosiman muotisuunnittelija Norman Hartnellin suunnittelemaan sifonkipukuun, valkoisiin turkiksiin, sulkahattuun, vaaleaan peruukkiin ja vahvaan meikkiin sekä näyttäviin irtoripsiin.

Barbara Cartland oli myös poliitikko, sillä hän istui yhdeksän vuoden ajan konservatiivipuoleen edustajana Hertfordshiren kreivikunnan valtuustossa vuodesta 1955 lähtien. Cartland harrasti 1920- ja 1930-luvuilla purjelentoa, jonka liitokoneitten käyttämistä postin kuljettamiseen hän ehdotti. Tätä kuljetustapaa hyödynnettin Normandian maihinnousussa vuonna 1944.

Avioliitot ja lapset The Daily Telegraph -lehdessä julkaistun muistokirjoituksen mukaan Barbara Cartland purki ensimmäisen kihlauksensa kaartin upseerin kanssa saatuaan kuulla äidiltään tosiasioita avioliiton sukupuolielämästä. Hylätty sulhanen uhkasi ampua itsensä Hyde Parkissa. Cartland väitti kieltäytyneensä 49 kosinnasta ennen kuin meni naimisiin kapteeni Alexander "Sachie" George McCorquodalen kanssa 23. huhtikuuta 1927. Tämä oli skotlantilainen brittiupseeri ja painoteollisuusomaisuuden perijä. He erosivat vuonna 1933.

Heille syntyi lapsi Raine McCorquodale (9. syyskuuta 1929 – 21. lokakuuta 2016), jonka Cartland myöhemmin väitti olleen joko Sutherlandin herttua George Sutherland-Leveson-Gowerin tai Kentin herttua prinssi Georgen biologinen tytär. Raine oli vuoden debytantti vuonna 1947 ja avioitui vuonna 1948 Darthmouthin jaarli Gerald Leggen kanssa, heille syntyi neljä lasta. Hän erosi tästä ja meni naimisiin jaarli John Spencerin, prinsessa Dianan isän kanssa vuonna 1976. Heti tämän kuoltua vuonna 1992 hän sai lähteä Althorp Housesta vain omien vaatteittensa kanssa. Vuonna 1993 Raine nai ranskalaisen kreivi Jean-François Pineton de Chambrunin, josta hän erosi vuonna 1995.

Barbara Cartland meni toisen kerran naimisiin ex-aviomiehensä serkun Hugh McCorquodalen kanssa 28. joulukuuta 1936. Heille syntyi kaksi lasta: Ian Hamilton McCorquodale (11. lokakuuta 1937 – 10. helmikuuta 2023), Debrett's aateliskalenterin kustantaja ja Glen McCorquodale (s. 1939), pörssimeklari.

Kunnianosoitukset Vuonna 1991 Cartlandille myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan Dame Commander -arvonimi.

Yksityiselämä Cartland oli Louis Mountbattenin pitkäaikainen ystävä ja prinsessa Dianan äitipuolen, kreivitär Raine Spencerin äiti.Mail Online: Oh, mummy you were naughty - Dame Barbara Cartland's son reveals all about her racy life Viitattu 4.3.2015. Lady Diana luki Cartlandin kirjoja nuorena ollessaan, joita kirjailija lähetti tälle ennakkokappaleina.

Viimeiset vuodet pienoiskuva|Viimeinen kuva Barbara Cartlandista 98-vuotiaana.Cartland antoi haastatteluja vielä aivan viime hetkinään; hän eli 98-vuotiaaksi ja sairasteli puoli vuotta ennen kuolemaansa toukokuussa 2000.

Perintö Jälkeläiset pitävät yllä Barbara Cartlandin virallisia kotisivuja. Kirjailijalta oli jäänyt julkaisemattomia käsikirjoituksia 160 kappaletta, joita on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen Pink Collection -kokoelmana sekä tavallisina kirjoina että e-kirjoina.

Vuonna 2026 ilmestyneen elämäkerran The Great Dictator: A Life of Barbara Cartland kirjoittaja Matthew Sweet toteaa, että Cartland oli hyvin tärkeä kahdelle sodan jälkeen syntyneelle sukupolvelle. Nykyään hänen kirjojaan on vaikeaa löytää kirjakaupoista. Sweetin mukaan ne on kirjoitettu omaa aikaansa varten, ja ne ilmentävät sellaista lukijakuntaa, jota ei enää ole.

Teoksia Suomennettuja romaaneja

Love in Pity / The Gods Forget, 1939 (Jääthän luokseni, 1981)

The Enchanted Waltz, 1955 (Lumottu valssi, 1973) The Reluctant Bride, 1970 (Morsian vastoin tahtoaan, 1974) The Complacent Wife, 1972 (Kreivin uusi onni, 1980) Lost Enchantment, 1972 (Ja rakkaus jää, 1980 / Kadonnut lumous, 1989) The Daring Deception, 1973 (Leikkiavioliitto, 1983) The Bored Bridegroom, 1974 (Eksynyt sydän, 1978) The Castle of Fear, 1974 (Tuulien teillä, 1979) The Penniless Peer, 1974 (Olet minun, Fenella, 1981) Fire on the Snow, 1975 (Liekehtivä lumi, 1978) The Elusive Earl, 1976 (Rakkautta et paeta voi, 1979) The Blue-eyed Witch, 1976 (Sinisilmäinen noita, 1992)

The Wild, Unwilling Wife, 1977 (Kunnes aamu koittaa, 1981)

The Outrageous Lady, 1977 (Aatelistyttö ja maantierosvo, 1986) Love, Lords and Lady-birds, 1978 (Tämä onnen tunne, 1981) Flowers for the God of Love, 1978 (Koko maailma on sinun, 1981) Imperial Splendour, 1979 (Kätketty liekki, 1981) Love in the Clouds, 1979 (Rakkaus asuu vuorilla, 1981) Who Can Deny Love?, 1979 (Liljojen neito, 1982) Love in the Moon, 1980 (Rakkaus sekoittaa suunnitelmat, 1986) Lost Laughter, 1980 (Kun pilvet väistyvät, 1981) Enchanted, 1981 (Carolinen epätoivo, 1985) The River of Love, 1981? (Rakkauden virta, 1991) Wish for Love, 1983 (Rakkauden kaipuu, 1988) Filmatisoidut romaanit

A Hazard of Hearts (1949), tv-elokuvasovitus 1987, pääosissa Diana Rigg, Edward Fox ja Helena Bonham-Carter A Duel of Hearts (1949), televisioelokuva 1991, pääosissa Alison Doody, Michael York, Geraldine Chaplin ja Benedict Taylor A Ghost in Monte Carlo (1951), televisioelokuva 1990, pääosissa Lysette Anthony, Marcus Gilbert, Sarah Miles ja Oliver Reed Cupid Rides Pillion (1952), elokuvasovitus The Lady and the Highwayman 1988, pääosissa Hugh Grant ja Lysette Anthony. Julkaistu Suomessa videona vuonna 1988 nimellä Maantierosvon rakkaus.

Runoja

Lines on Life and Love, 1972

Terveys-, keitto-, ihmissuhde-, kauneus- ja kirjoitusoppaita

Touch the Stars: A Clue to Happiness, 1935 Etiquette Handbook, 1950 Love, Life and Sex, 1957 Look Lovely, Be Lovely, 1958

Vitamins for Vitality, 1959 Husbands and Wives, 1961 The Many Facets of Love, 1963 Sex and the Teenager, 1964 Woman the Enigma, 1965 Book of Charm, 1965 The Youth Secret, 1968 The Magic of Honey, 1970