Nuorempi dryaskausi oli viime jääkauden loppuvaiheen aikainen kylmä jakso, joka alkoi noin 12 800 kalenterivuotta sitten ja kesti noin 1 300 vuotta.
Ilmasto viileni nuoremman dryaskauden alussa melko nopeasti ja jääkausi palasi laajoille alueille. Kun mannerjää alkoi vetäytyä, Suomeen syntyivät Salpausselät vetäytyvän mannerjään reunan pysähtyessä useaan otteeseen miltei paikalleen.
Pohjois-Euroopassa lapinvuokon (Dryas octopetala) luonnehtima arotundrakasvillisuus valtasi laajoilla alueilla alaa metsiltä. Kun tämän kasvillisuusvyöhykkeen eteläraja oli aiemmin Belgiassa, se oli nyt Keski-Ranskassa. Lössimuodostumia alkoi taas kehittyä. Mammutti palasi Baltiaan.
Jonkin ajan kuluttua kylmenemisestä Euroopan ilmasto myös muuttui kuivemmaksi, ehkä tuulten suunnan muutosten takia. Kuivuus hävitti metsiä muun muassa Italiasta. Kuivuus ulottui Levanttiin, mikä on mahdollinen syy maanviljelyksen alkamiselle siellä.
Kesät viilenivät nimenomaan pohjoisessa, Atlantin lähellä ainakin 6 °CEvidence of cooling Younger Dryas Oxygen-18 AMS 14 C North Pacifie Paleaoclimatology during the Younger Dryas in the western North Pacifie Najib Kallel 1988 ja Pohjois-Euroopassa 2–3 °C[file:///C:/inky1/Younger%20Dryas%20FGW%20%28van%20Asch%20et%20al%202012%29.pdf The Younger Dryas cooling in northeast Germany: summer temperature and environmental changes in the Friedland Under Grosse Wiese region] Nelleke Van Asch Marjan E. Kloos Oliver Heiri Pim De Klerk and Wim Z. Hoek, Journal Of Quaternary Science (2012) 27 (5) 531–5, 67-8179. DOI: 10.1002/jqs.2547Younger Dryas and Allerod summer temperatures at Gerzensee (Switzerland) inferred from fossil pollen and cladoceran assemblages 2 Lotter, AF; Birks, HJB; Eicher, U; Hofmann, W; Schwander, J; Wick, L; (2000) Younger Dryas and Allerod summer temperatures at Gerzensee (Switzerland) inferred from fossil pollen and cladoceran assemblages. PALAEOGEOGR PALAEOCL, 159 (3–4) 349–361.. Toisaalta eräät tropiikin alueet lämpenivät hiemanRevisiting the Younger Dryas Chris Colose, RealClimate 2010.
Nuoremman dryaskauden taustatekijänä pidetään yleensä sitä, että Pohjois-Atlanttiin tuli jostain äkkiä paljon makeaa vettä. Makea vesi salpasi lämpöä kuljettavan Golf-virran ja termohaliinikierron. Makean veden lähde liittyi jollain tavoin nykyisen Kanadan yllä olleeseen valtavaan Laurentiden jääkilpeen, joka oli tuolloin sulamassa. Makean veden lähteestä kiistellään. Se saattoi olla tyhjenevä Agassiz-jääjärviFagan 2008, s. 154, jonka Laurentiden jääkilpi oli padonnut. Usein on väitetty, että makean veden lähde oli mereen romahtava tai sulava Laurentiden jääkilpi. Erään näkemyksen mukaan Laurentiden jääkilven sulaminen muutti matalapaineiden kulkusuuntaa niin, että matalapaineet toivat sateineen makeaa vettä yhä pohjoisemmaksi. Jotkut ovat väittäneet kylmenemisen syyksi tulivuorenpurkausta tai asteroidi-iskua.
Dryaskausi päättyi ilmaston äkilliseen lämpenemiseen noin 11 600 vuotta sitten, kun Golfvirta käynnistyi uudestaan. Dryaskautta seurasi alkavan holoseenikauden preboreaalinen ilmasto.
Nuoremman dryaskauden nimityksiä Eri kielissä ja lähteissä käytetään kaudesta erilaisia nimityksiä ja lyhenteitä
YD (englanniksi Younger Dryas) Nuorempi tundrakausi Dryas III GS-1, GS1 (Greenland Stadial I) Loch Lomond Stadial [Britteinsaaret] Nahanagan Stadial [Pohjois-Amerikka] Salpausselkävaihe
Kylmeneminen
thumb|right|300px|Lapinvuokko Dryas octopetala on antanut nimensä kylmälle Salpausselkien syntykaudelle.
Ennen nuorempaa dryaskautta vallitsi melko lämmin Alleröd-kausi.
Jääkairausnäytteiden mukaan lämpötila putosi epätasaisesti neljässä vaiheessa 12 850–12 700 vuotta sitten eli noin 150 vuoden aikana. Enin kylmeneminen lienee tapahtunut muutamassa kymmenessä vuodessa, mutta oli ehkä nopeampikin. Kylmeneminen noin 12 800–12 600 kalenterivuotta sitten näkyy eri alueiden lämpötiloissa selvästi.http://www.geophysik.uni-kiel.de/~sabine/DieErde/Erdgeschichte/pleisto-eiszeit.html The Younger Dryas Climate Even A E Carlson, Elsevier 2013, Encyclopedia of Quaternary Science, (2013), vol. 3, pp. 126–134
Viileneminen oli niin nopeaa ja laajaa, ettei vastaavaa ole koettu sen jälkeen. Se tuntui eniten Atlantin merialueitten rannikoillahttp://www.nap.edu/openbook.php?record_id=10136&page=32, Abrupt Climate Change: Inevitable Surprises (2002),FIGURE 2.4 Global extent of terrestrial (pollen) and ice core (isotopic) evidence where the Younger Dryas cooling (11 500–13 000 BP) has been found. ja yleisemmin pohjoisella pallonpuoliskolla.
Lumiraja siirtyi alemmaksi monin paikoin. Tundra levisi laajoille alueille varsinkin Etelä-Skandinaviassa.
Erityisesti talvet kylmenivät; kesälämpötilan lasku oli hillitympää[imulation of the Younger Dryas climate in Europe using a regional climate model nested in an AGCM: preliminary results] ranssen. isarin et al, Global and Planetary Change 30 2001 41–57. Dryaskaudella talvilämpötila laski erityisen paljon pohjoisessa Keski-Euroopassa ja Skandinaviassa, jossa tammikuun keskilämpötila putosi laajoilla alueilla ainakin 10 °CRutter 1997, s. 104. Monilla alueilla Euraasiassa talvet kylmenivät ainakin 5 °C. Pohjoisessa Keski-Euroopassa kesät viilenivät yleensä 2–3 °C.
Lämpötila ei silti laskenut joka puolella maailmaa. Uuden-Seelannin jäätiköt jatkoivat vetäytymistään. Tropiikissa tapahtui joillain alueilla jopa hienoista lämpenemistä. Etelämantereella lämpötila nousi hitaasti nuoremman dryaskauden ajan Pedro, J. B., Rasmussen, S. O., van Ommen, T. D., Morgan, V. I., Chappellaz, J., Moy, A. D., ... Delmotte, M. (2011). The last deglaciation: timing the bipolar seesaw. Climate of the Past, 7, 671. 10.5194/cp-7-671-2011The Younger Dryas, koska lämmön siirtyminen etelästä pohjoiseen väheniWhat Caused the Younger Dryas Cold Event? Anders E. Carlson, doi: 10.1130/focus042010.1 v. 38 no. 4 p. 383–384 . Pohjoisen monsuuni heikkeni. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä jatkoi nuoremmalla dryaskaudellakin nousuaanPast temperature in Greenland adjusted. Ilmakehän metaanin määrä laski huomattavasti nuoremmala dryaskaudella . Grönlannin kairausnäytteiden pölymäärä kasvoiWhat If the Conveyor Were to Shut Down? Reflections on a Possible Outcome of the Great Global Experiment W. S. Broecker Reflections on a Possible Outcome of the Great Global Experiment," GSA Today 9(1):1–7 (January 1999)The role of mineral-dust aerosols in polar temperature amplification F. Lambert, J-S. Kug R. J. Park N. Mahowald G. Winckler A. Abe-Ouchi R. O’ishi T. Takemura & J-H. Lee, Nature Climate Change 3, 487–491 (2013) doi:10.1038/nclimate1785, samoin kalsiumin määräPre-Holocene Rapid Climate Change from the ARCSS/GISP2 Ice Core .
Grönlanti oli nuoremmalla dryaskaudella 15 °C nykyistä kylmempi. Jääkauden kylmimpänä kautena nimittäin Grönlannin lämpötila laski 20 °C. Englannissa lämpötila laski 5 °C, Skandinavian eteläosassa ja Luoteis-Saksassa 4–5 °C ja suurimmassa osassa Eurooppaa vuoden keskilämpötila putosi 4–6 °C. Skotlannin kesälämpötila oli 9 °C alempi kuin nyt.. Norjanmerellä, Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Euraasiassa lämpötila laski 10–12 °C. Kanadassa lämpötila laski ainakin 5 °C, jopa 6–20 °C ja Uudessa Englannissa 3–4 °C.
Alankomaiden heinäkuun keskilämpötila oli dryaskauden kylmimmällä kaudella 10 950–10 550 radiohiilivuotta sitten noin 12,5 ja tammikuun keskilämpötila -20 astettaMyös Fagan 2008, s. 155, vuoden keskilämpötila taas -4 astetta. Tämä tarkoittaa sen olleen ikiroudan vyöhykkeellä ja olosuhteiden olleen vastaavanlaisia kuin vuoristossa puurajalla. Vuoden keskilämpötila on noin -1 °C.
Jatkuva ikirouta ulottui Etelä-Englantiin ja epäjatkuva Pohjois-Ranskaanermafrost as a critical factor in paleoclimate modelling: the Younger Dryas case in Europe H. rensset et al, Earth and Planetary Science Letters 176 (2000) 1^5.
Merijään talvinen reuna oli Etelä-Englannin tasalla. Suihkuvirtaus ja matalapaineet kulkivat suunnilleen tätä reunaa pitkin, ja Pohjois-Saksan sisämaahan syntyi länsituulen aiheuttamina dyynejä. Mutta kesällä sula alue ulottui Norjan rannikolle.The impact of the North Atlantic ocean on the Younger Dryas climate in north-western and central Europe Isarin, R.F.B., Renssen, H. and Vandenberghe, Journal of Quaternary Science 1988, 13 (5), 447–453.
Kosteus
Vaikka lämpötila viileni, kausi oli alussa hyvin kostea, mutta ilmasto kuivui ajan myötä. Eniten kasvillisuuden muutoksia aiheutti kuivuus, eikä nuorempi dryaskausi ollut keskimäärin niin kylmä kuin sen kylmimmistä kausista voisi luulla. On epäilty, että nuoremman dryaskauden ilmastomuutokset olisivat aiheuttaneet maanviljelyn synnyn Natuf-kulttuurissa.
Kasvillisuus ja eläimistö dryaskaudella
thumb|Etelä-Ruotsissa kasvoi nuoremmalla dryaskaudella napapajuaLate-glacial and early Holocene variations in atmospheric CO2 concentration indicated by high-resolution stomatal index data Mats Rundgren, Svante Björck, Earth and Planetary Science Letters 213 (2003) 191^204. Jääkauden aikoina laaja osa Euroopasta oli puutonta, mutta lämmin Bölling-Alleröd-kausi muutti tilanteen. Peura hävisi Belgiasta, ja aro metsä valtasi alaa Pohjois-Saksassa ja Tanskassa. Ennen dryaskautta metsä oli ehtinyt edetä idässä melkein Äänisen eteläosiin, ja lännessä Keski-Hollantiin, mistä alkoi Skooneen asti ulottuva aro.
Dryaskaudella ilmasto kylmeni ja kuivui niin, että tundran ja aron raja eteni 45–46,5° pohjoisten leveysasteiden väliin Keski-Ranskan ja Alppien tienoillehttp://www.esd.ornl.gov/projects/qen/NEW_MAPS/europe4.gifhttp://www.esd.ornl.gov/projects/qen/nercEUROPE.html, Europe During The Last 150,000 YEARS, Compiled by Jonathan Adams, Environmental Sciences Division, Oak Ridge National Laboratory, Oak Ridge, TN 37831, USA. Arotundra ulottui dryaskaudella Keski-Ranskaan ylängön etelälaidalle 45 leveysasteelle ja Alppien pohjoispuolelle noin 47 leveysasteelle, Dneprin mutkaan Dnepropetrovskiin ja Kaspianmeren pohjoispuolella 47,5 leveysasteelle. Metsää oli vasta Keski-Italiassa. Skandinaviassa metsä korvautui dryaskaudella tundralla. Irlannin ylämailla oli pieni jäätikkö ja jäätä oli Penniineillä. Alpeilla ja Suomesta itään oli polaariaavikkoa. Jäätikkö oli Vätternin keskiosan kohdalla eteläisessä Keski-Ruotsissa. Ikirouta ulottui noin 54 leveysasteelle, Pohjois-Irlantiin ja Etelä-Tanskaan, -8 °C heinäkuun keskilämpötilalla, ja epäjatkuva ikirouta noin 50 leveysasteelle eli Belgian eteläosiin ja pohjoisimpaan Ranskaan.
Kylmä arokasvillisuus ja peura palasivat Belgiaan, mutta peuraa ei enää tavattu Etelä-Saksassa kuten aiemmin jääkaudella. Dryaskautta luonnehti jäätikön ulkopuolisilla kuivilla mailla lapinvuokko, kääpiöpaju ja hapro (Oxyria digyna) ja myös marunat (Artemisia) ja efedrat (Ephedra) sekä maaperän niukan typpipitoisuuden takia kurjenherneet (Astragalus).. Baltiaan levisi kuivilla alueilla tyypillinen päivännoutoa Helianthemum nummularumia. Virossa kasvoi maruna, savikka, vaivaiskoivu. Marunaa (Artemisia) oli Etelä-Virossa 27–78 %, Pohjois-Virossa yleensä yli 70 %, saroja 30–45 %, heiniä 20 %, vaivaiskoivua 20–25 % Pirrus, R., Raukas, A., 1996. Late-glacial stratigraphy in Estonia. Proceedings of the Estonian Academy of Sciences, Geology 1996 45 (1), 34–45. .
Alleröd-kaudella poissa ollut mammutti palasi Eestiin ja Latviaan nuoremmalla dryskaudella ympäristöön, missä hajanaisia kuusia kasvoi kylmällä arotundrallaWoolly mammoth (Mammuthus primigenius Blum.) and its environment in northern Europe during the last glaciation Ukkonen et al. Quaternary Science Reviews 30, 2011, 693–712.
Lounais-Suomesta Tenholasta on löydetty nuorammalta Dryaskaudelta peräisin oleva naalin leukaluuUkkonen 2017, s. 31.
Dryaskauden jälkeen noin 11 500 vuotta sitten hävisivät Viron mammutit ja villipeurat.
Nuoremman dryaskauden kulttuureja