Villakoira () eli puudeli on koirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.
Villakoira oli vuonna 2018 kaikki muunnokset yhteenlaskettuina Ranskassa neljänneksi suosituin paikallinen rotuLOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019. mutta tilastossa se on viidenneksi suosituin, koska madagaskarilainen coton de tuléar lasketaan virallisesti ranskalaiseksi roduksi.
Suomessa rekisteröitiin vuonna 2025 eniten kääpiövillakoiria, toiseksi eniten keskikokoisia villakoiria ja kolmanneksi eniten toyvillakoiria. Harvinaisin muunnos isovillakoira ylsi kuitenkin sekin sadan suosituimman rodun listalle.Rekisteröinnit 2021-2025. KoiraNet, Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.1.2026.
Ulkonäkö pienoiskuva|vasen|Villakoira on monipuolinen rotu, joka soveltuu moniin aktiviteetteihin. Villakoira on kevytrakenteinen, sopusuhtainen ja erittäin villava koira. Villakoiran tuuhea ja kihara turkki kasvaa jatkuvasti, eikä siinä ole erillistä aluskerrosta.
Villakoirat jaetaan FCI-maissa neljään kokomuunnokseen säkäkorkeuden perusteella: toyvillakoira 24–28 senttiä, kääpiövillakoira 28–35 senttiä, keskikokoinen villakoira 35–45 senttiä ja isovillakoira 45–62 senttiä. FCI:n jäsenmaissa villakoirista hyväksytään kaikki neljä kokoa, mutta muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Irlannissa villakoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan: ”isovillakoira” (standard), ”kääpiövillakoira” (miniature) ja toyvillakoira (toy). Keskikokoista villakoiraa ei tunneta tässä jaossa, vaan sitä vastaavat koot jakautuvat miniature- ja standard -luokkiin. Rotumääritelmä vaatii muiden muunnosten vastaavan mittasuhteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan keskikokoista villakoiraa.
Villakoiran säkäkorkeuden ja rungon pituuden tulisi olla osapuilleen sama ja sivuprofiilin (asennossa seisottaessa) neliömäinen. Selän tulisi olla suora, takajalkojen kulmauksiltaan hillityt, hännän korkealle kiinnittynyt ja suora, ei selän päälle kaartuva. Koiran tulisi kantaa häntänsä tyvestä katsoen pystyssä. Häntä tavattiin perinteisesti typistää ennen typistyskiellon voimaantuloa useissa Euroopan maissa, mistä syystä ei-ihanteelliset hännät ovat vielä varsin yleisiä rodussa. Niissä maissa, joissa typistys sallitaan, on rodun typistysmuoti muuttunut pidemmäksi, jopa typistämättömän näköiseksi. Villakoiran liikkeet ovat kevyet, eloisat ja ketterät.
Väritys FCI-rotumääritelmä sallii yksivärisistä mustan, ruskean, valkoisen, harmaan ja fawnin - aiemmin fawnin tilalla oli kaksi eri väritystä, punainen ja aprikoosi. Aiemmin pelkästään yksiväriset sallittiin, mutta vuonna 2024 FCI hyväksyi myös moniväriset yksilöt. Näihin uusiin sallittuihin väreihin lukeutuvat brindle, fawn-valkoinen, ruskea-valkoinen, brindle-valkoinen, siniharmaa-valkoinen, musta-valkoinen, ruskea-fawn (brown&tan), musta-fawn (black&tan) ja kolmivärinen (tricolor).FCI-Standard N° 172: Caniche. Fédération Cynologique Internationale]. Haettu 22.5.2024.
Yhdysvaltalainen AKC sallii kaikki yksiväriset väritykset, mukaan lukien sinisen, ”maitokahvinvärisen” ja kermanvärisen, ja hylkää kaksiväriset eli yksilöt, joilla on karvan juuresta katsottuna turkissaan useampaa kuin yhtä väriä. Yhdistyneen kuningaskunnan KC sallii kaikki yksiväriset väritykset. Muu kuin yksivärinen väritys ei johda hylkäykseen mutta on vakava virhe.KC:n rotumääritelmä
Epätasainen tai epämääräinen turkin väri on vakava virhe. Kirjavuus sekä valkoiset täplät tai karvat käpälissä ovat hylkääviä virheitä.
FCI-värit: Musta: kokomusta koira. Väri on syvä eikä vivahda harmaaseen tai siniseen. Ihanteena on juuresta latvaan umpimusta koira, jonka ajeltujen kohtien väri ei juuri lainkaan poikkea turkin väristä. Monilla mustilla villakoirilla on hajanaisia vaaleita karvoja. Väri voi myös haalistua auringossa rusehtavaksi. Valkoinen: kokovalkoinen koira. Väri on puhdas valkoinen eikä vivahda kermaan tai harmaaseen. Kermanvaaleana syntyvä pentu saattaa muuttua varttuessaan valkoiseksi. Ruskea: kokoruskea koira. Väri on syvä, tummapuoleinen, tasainen ja lämminsävyinen eikä vivahda beigeen tai vaaleampaan ruskeaan. Harmaa: kokoharmaa koira. Väri on puhdas harmaa eikä vivahda mustaan tai valkoiseen. Harmaa koira syntyy hyvin tummana mutta pennun varttuessa karvankasvu muuttuu hopeanharmaaksi. Värityksen tasaantuminen ja ”valmistuminen” voi kestää parikin vuotta. Fawn: kokofawn koira. Väri vaihtelee vaihtelee keltaisesta punaiseen tai voi olla jopa oranssinsävyinen (aprikoosi). Brindle Musta-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Musta väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina. Siniharmaa-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Siniharmaa väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina. Fawn-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Fawn väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina. Ruskea-valkoinen: valkoinen on hallitseva. Ruskea väritys esiintyy epäsäännöllisinä laikkuina. Brindle-valkoinen Ruskeamantteli: ruskea on hallitseva. Valkoista esiintyy rintakehässä, raajoissa ja toisinaan myös maskina naamassa sekä hännänpäässä. Mustamantteli: musta on hallitseva. Valkoista esiintyy rintakehässä, raajoissa ja toisinaan myös maskina naamassa sekä hännänpäässä. Ruskea-fawn: ruskea on hallitseva. Fawn-väriset merkit tulee olla silmien yläpuolella, poskissa, kuonon sivuilla, korvien sisäpuolella, rintakehässä ja raajoissa. Musta-fawn: musta on hallitseva. Fawn-väriset merkit tulee olla silmien yläpuolella, poskissa, kuonon sivuilla, korvien sisäpuolella, rintakehässä ja raajoissa. Kolmivärinen: musta-valkoinen, jolla fawn-väriset merkit. Fawn-väriset merkit tulee olla vähintään silmien yläpuolella.
Muut värit: Kermanvärinen: kokonaan kermankellertävä koira. Ei tulisi olla liian vaalea (”huono valkoinen”) eikä liian tumma (”huono aprikoosi”). Sininen: kokonaan tummanharmaa koira. Syntyy mustana tai melkein mustana ja haalistuu tummanharmaaksi varttuessaan. Maitokahvinvärinen: kokonaan vaaleanruskea koira. Syntyy ruskeana ja vaalenee harmaan tavoin parissa vuodessa. Kirsu vaaleanruskea.
Kauan ennen kuin villakoira hyväksyttiin roduksi muodollisesti sen tunnettuihin värityksiin on kuulunut mustavalkoinen eli ”harlekiini”. Vuodesta 2024 alkaen tämä väritys on hyväksytty myös FCI-maissa. Koska se luokiteltiin FCI:ssä pitkään villakoiran värivirheeksi, se tunnettiin aiemmin muutamissa maissa omalla rotunimellään, kuten Hollannin Kennelliitossa Raad van Beheerissä nimellä "monivärinen ranskalainen kiharakarva" (Meerkleurig Franse Krulhaar)Franse Krulhaar, meerkleurig. Raad van Beheer. Haettu 22.5.2024. ja Ranskan Kennelliitossa SCC:ssä nimellä ”kiharakarvainen monivärinen koira” (chien particolore à poil frisé)Chien pluricolore a poil frise . Société Centrale Canine]. Haettu 22.5.2024..
Luonne ja käyttäytyminen Villakoira tunnetaan uskollisena, oppivaisena ja helppona kouluttaa, minkä vuoksi se on erityisen miellyttävä seura- ja harrastuskoira. Luonteeltaan villakoira on vilkas ja koira nauttii keskipisteenä olemisesta.
Tutkimuksissa on todettu, että pienikokoiset villakoirat osoittavat keskimääräistä koiraa useammin aggressiota omaa omistajaansa kohtaan. Isovillakoirilla puolestaan kyseinen käytös on harvinaisempaa. Pienikokoisilla villakoirilla esiintyy keskimääräistä useammin pelkoa vieraita ihmisiä ja vieraita koiria kohtaan, mitä yleisesti esiintyy useammin juuri pienikokoisilla koirilla tutkimusten mukaan. Isovillakoirilla tällainen on harvinaisempaa.
Pienikokoiset villakoirat ovat myös yksi eroahdistuksen riskiroduista. Niillä myös esiintyy keskimääräistä useammin sisäsiisteysongelmia, joka ovat selvästi harvinaisempia isovillakoirilla. Toisaalta tutkimuksissa on tullut esiin, että koulutettavuuden osalta sekä isommat että pienemmät villakoirat ovat vähintään keskimääräisellä tasolla tai jopa paremmalla tasolla verrattuna muihin koirarotuihin.
Villakoira on energinen ja se vaatii kohtalaisesti liikuntaa ja etenkin ajattelua vaativaa aktivointia kuten temppujen harjoittelua tai hajutyöskentelyä. Hyväkuntoinen mutta turhautunut villakoira voi kehittää huonoja tapoja. Villakoira sopii liikunnallisena ja älykkäänä koirana hyvin esimerkiksi agilityyn ja tokoon. Rodussa esiintyy paikoitellen myös metsästyskäyttöön sopivaa noutajaviettiä.
Alkuperä pienoiskuva|vasen|Villakoiran näköisiä koiria on esiintynyt jo varhain kuvataiteessa (piirros vuodelta 1553).
Rodun juuret ovat Euroopasta, missä villakoira ja sen edeltäjät ovat olleet suosiossa jo vuosisatoja. Nykymuotoisen rodun alkuperämaana pidetään yleensä Ranskaa, missä sitä käytettiin noutavana koirana vesilintujen metsästyksessä. Saksan kielen sanaa pudeln, joka merkitsee loiskuttamista, pidetään villakoiran kansainvälisen nimen poodle kantasanana.
Villakoiraa on käytetty vartiointiin ja vesilintujen metsästykseen. Villakoiria käytetään edelleenkin metsästykseen, jonkin verran myös Suomessa.
Vuonna 1962 perustettiin Suomen villakoirakerho – Finska Pudelklubben ry, joka on Suomessa villakoirien kasvatusta ja harrastustoimintaa edistävä rotujärjestö. Rodun suosio on kasvanut Suomessa alkuajoista, jolloin rekisteröintimäärät pyörivät sadan yksilön ympärillä vuosittain. Villakoiria rekisteröidään nykyään noin 1 000 yksilöä vuodessa. Nykyään villakoiria käytetään hyvin vähän alkuperäisissä tehtävissään ja ne ovat enimmäkseen seurakoiria.
Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että villakoiran läheisimmät sukulaisrodut ovat havannankoira ja portugalinvesikoira.
Terveys pienoiskuva|pysty|Ruskea villakoiranarttu, jolla näyttelyihin kelpaamaton helppohoitoisempi lyhyt turkki. Villakoiria pidetään perusterveenä koirarotuna, mutta niilläkin on joitain perinnöllisiä sairauksia. Eri kokomuunnoksilla on alttius erityyppisiin sairauksiin. Kaikkien kokomuunnoksien keskimääräinen elinikä on noin 10–13 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita villakoiria. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja sydänsairaudet.
Luustoon ja niveliin liittyvät terveysongelmat liittyvät villakoiran kokomuunnokseen. Kääpiövillakoirilla, toyvillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy jonkun verran patellaluksaatiota, johtuen pienestä koosta. Vuosina 2010–2025 tutkituilla villakoirilla esiintyi patellaluksaatiota seuraavasti: toyvillakoira 14 %, kääpiövillakoira 10 % ja keskikokoinen villakoira 5 %.
Isovillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla seurataan myös lonkkaniveldysplasian ja kyynärniveldysplasian esiintymistä rodussa. Vähintään kohtalaista lonkkanivelsyplasiaa (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E) esiintyi vuosina 2011–2025 tutkituilla villakoirilla seuraavasti: keskikokoinen villakoira 5 % ja isovillakoira 3 %. Kyynäniveldysplasiaa esiintyi vastaavina vuosina seuraavasti: keskikokoinen villakoira 7 % ja isovillakoira 9 % .
Silmäsairauksista tyypillisimpiä villakoirille ovat puutteellinen kyynelkanavan aukko, ylimääräiset ripset (distichiasis) sekä kaihi. Lisäksi seurataan PRA-sairauden (etenevä verkkokalvon surkastuma) esiintymistä rodussa geenitestien avulla.
Osa perinnöllisistä sairauksista riippuu vahvasti kokomuunnoksesta. Toyvillakoirilla, kääpiövillakoirilla ja keskikokoisilla villakoirilla esiintyy parodontiittia (hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus). Sairautta pystyy jonkun verran ehkäisemään pesemällä koiran hampaat päivittäin hammasharjalla. Kaikkein pienemmillä kokomuunnoksilla (kääpiö- ja toyvillakoira) on havaittu myös chiaria-epämuodostumaa sekä syringomyeliaa. Isovillakoirilla esiintyy puolestaan toisinaan vatsalaukunkiertymä. Muita villakoirilla toisinaan esiintyviä sairauksia ovat SA-tauti, Addisonin tauti, epilepsia, legg-perthes, ruoka-aineallergia, atopia ja tulehdukselliset suolistosairaudet. Joissain tutkimuksissa erityisesti kääpiövillakoirien on todettu olevan kroonisen tulehduksellisen suolistosairauden riskirotu.