Somalian ensimmäiset asukkaat olivat Afrikan sarven metsästäjä-keräilijöitä. Myöhemmin alavia savanneja ovat asuttaneet itäkuušilaisiin kansoihin kuuluneet paimentolaiset, joihin kuuluvat muun muassa somalit, rendillet, afarit ja oromot. Afrikan valtiorajat noudattavat huonosti etnisten ryhmien jakoa. Paimentolaisina Somalian klaanit ovat vuodenaikojen mukaan liikkuneet alueelta toiselle ilman kiinteää asuinpaikkaa. Heidän asuinalueensa ovat vaihdelleet historian kuluessa luonnonolojen tai sotien seurauksena. Somalian lisäksi somaleja asuu paljon Djiboutissa, Ogadenin alueella Etiopiassa ja Tanajoen pohjoispuolella Keniassa, missä he ovat enemmistönä alueen väestöstä. Suuret somalialueet Somalian rajojen ulkopuolella herättivät ajatuksia Suur-Somaliasta, mutta tämä konflikteja aiheuttanut visio näyttää hylätyltä vuosikymmeniä jatkuneiden sisällissotien vuoksi.
Yhteisestä kielestä huolimatta somalit eivät koskaan ole olleet yhtenäinen kansa. Historian kuluessa he ovat paimentolaisuudesta syntyneiden eturistiriitojensa ratkaisemiseksi liittyneet vaihteleviksi klaaniliitoiksi. Muiden klaanien hyökkäykset estivät kuitenkin lopulta yritykset liittää somaliklaanit yhtenäiseksi valtioksi esimerkiksi 1400-luvulla. Vasta eurooppalaiset loivat yhtenäisen hallinnon alistaessaan alueet 1800-luvulla siirtomaiksi.
Klaanit sukusiteineen ja poliittisine tai sotilaallisine liittoineen toimivat laajan somalialaisen identiteetin pohjana. Kolonialismin aikana siirtomaavallat käyttivät hyväkseen klaanien välisiä erimielisyyksiä hallitessaan Afrikan sarven aluetta hyvin pienellä miesvahvuudella. Brittien, ranskalaisten ja italialaisten siirtomaa-alueet muodostuivat suurin piirtein tiettyjen klaaniliittoutumien alueista. Siirtomaa-ajan aluejako ja kolonialismin vastaisuus estivät klaaniliittoutumien välisiä sotia.Cassanelli 1982.
Kolonialismin jälkeen Somalia ajautui lyhyen demokratiavaiheen jälkeen vuonna 1969 Siad Barren sotilasdiktatuuriin, joka päättyi Somalian sisällissotaan 1988. Sisällissodan jälkeen perustetut väliaikaishallitukset jäivät lyhytikäisiksi, eivätkä ne onnistuneet vakauttamaan maan tilannetta, jotta olisi päästy aloittamaan jälleenrakennusta. Osia Somaliasta julistautui omiksi valtioikseen, Somalimaaksi ja Puntmaaksi. Hutera rauha päättyi vuonna 2006, kun Islamilaisten oikeusistuinten liitto otti vallan suuressa osassa maata ja julisti sodan maan väliaikaishallitusta ja sen tukena maassa oleskelevia etiopialaisia vastaan. Sota jatkuu edelleen. pienoiskuva|Arabien perinteinen latinalaispurjeella varustettu kauppalaiva dhow Mosambikissa.
Afrikan sarven esihistoriaa pienoiskuva|Afrikan sarven asutus noin vuonna 70. Himyariten kuningaskunta (liila), Hadhramautin kuningaskunta (ruskea), Aksumin kuningaskunta (oranssi) ja Nazrangidin imperiumi (tummanvihreä) Somalian kivikautisen historian tutkimus on vasta alullaan. Alueelta on Laas Geelistä löydetty Afrikan varhaisimpia Acheulin kulttuurin aikaisia luolamaalauksia. Afrikan sarven strategisesta sijainnista johtuen alueelta on valvottu pääsyä Punaisellemerelle. Afrikan sarvi kuului jo varhain Intian valtameren satamakaupunkien verkostoon, joka kattoi Punaisenmeren ja ylsi Arabian niemen ympäri Persianlahdelle sekä Afrikan sarvesta etelään. Rannikkoreitti, Suitsuketie, kukoisti 200-luvulta eaa. 200-luvulle jaa. Muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset lähettivät retkikuntia alueelle hakemaan olibaanihartsia, mirhaa, lohikäärmeen verta ja kanelia. Antiikin aikaan aluetta kutsuttiin nimellä Regio Aromatica.
Mirhan ja suitsukkeiden maa Ensimmäiset Afrikan sarven alueeseen liittyvät kirjoitukset ovat kolmannelta ja toiselta vuosituhannelta eaa. Niissä Afrikan sarven kärki tunnetaan Puntin maana, josta Egyptin faaraot hakivat mausteita ja suitsukkeita. Egyptin 18. dynastian kuningatarfaarao Hatšepsut on kuvannut Puntin maahan suuntautuneen kauppamatkansa Amonille omistetun hautatemppelin seinälle Deir el-Bahriin. Hatšepsutin lähettämät egyptiläiset tekivät puntilaisten kanssa vaihtokauppaa. He menivät Puntin maahan meritse välttäen maareitit rosvojoukkojen pelossa ja toivat sieltä suitsukkeita, kultaa, kanelia, silmämeikkejä, eläviä paviaaneja, koiria, hyväntuoksuisia öljyruukkuja, puutavaraa ja 31 puuta, jotka tuottavat suitsukkeiden raaka-ainetta. Akasiapuun pihka, tuoksuva hartsi eli arabikumi, ja Raamatun mirha ovat niin suitsukkeiden, lääkkeiden kuin purukuminkin perusraaka-aineita. Ilmasto oli tuolloin kosteampi, ja viljelykelpoinen maa oli laajempi kuin nykyään. Pohjoisessa kasvoi kosteaa ja rehevää savannia. Nykyään Somalian kuiva vuoristometsäalue on monin paikoin lähes aavikoitunut. Etelä-Somaliassa kasvoi ennen jopa sademetsää. Somalian savanneilla vaelsi muun muassa norsuja, jotka ovat nykyään lähes kokonaan kadonneet.
Paimentolais-, maanviljelys- ja kaupunkikulttuurit pienoiskuva|vasen|Somaliaa halkoo kaksi jokea, Jubba ja Shebele. Kartta vuodelta 2007. pienoiskuva|Afrikan sarven vanhimmat taideteokset ovat Laas Geelistä Pohjois-Somaliasta vuonna 2002 löydetyt luolamaalaukset. Ne ovat aikaväliltä noin 9 000–8 000 – 3 000 eaa. Somaliassa syntyi kolme erilaista kulttuuria, jotka ovat kehittyneet toisistaan erillään, vaikka niiden välillä onkin ollut yhteyksiä. Nämä ovat sisämaan paimentolaiset, jokivarsien maanviljelijät sekä rannikkokaupunkien kauppiaat ja käsityöläiset. Paimentolaisuus oli tuolloin kuten edelleenkin alueen tärkein elinkeino. Paimentolaisyhteisöä on vaikea hallita, sillä elinkeino perustuu laidunten vaihtoon vuodenaikojen ja säiden mukaan. Paimentolaiset olivat tottuneet selviämään vaikeuksistaan, kuten sodista, vaihtamalla asuinpaikkaa.
Jokilaaksoissa viljeltiin durraa, hirssiä, seesamia ja hedelmiä. Pysyvää maanviljelyyn ja puutarhanhoitoon perustuvaa asutusta syntyi kahden Afrikan sarvea halkovan joen varsille sekä rannikon kaupunkeihin, joiden asutus on osittain syntynyt haaksirikkoutuneiden merenkulkijoiden ja ohipurjehtivien arabien ja Intian valtameren kulkijoiden jälkeläisistä. Kreikkalaiset kauppiaat ja merenkulkijat mainitsivat Berberan Punaisenmeren rannikolla. Tuntemattomaksi jääneen kreikkalaisen kirjoittama Periplus Maris Erythraei luultavasti ensimmäiseltä vuosisadalta kuvaa sen ajan kaupankäyntiä ja kauppatavaroitaAncient History Sourcebook ja mainitsee myös Azanian,Muhammad Shamsaddin Megalommatis: Somaliland's historicity and the Periplus of the Red Sea joka ylsi aina Sansibariin saakka. Kaupan kohteena olivat mirha ja olibaanihartsi, joista oli kova kysyntä niin Rooman keisarikunnassa kuin Arabiassa, Intiassa ja Kiinassa.Muhammad Shamsaddin Megalommatis: Malao - Berbera as possible Capital of 'The Other Berberia' (Ancient Somaliland) Muhammad Shamsaddin Megalommatis: Somaliland – 'The Other Berberia' according to ‘the Periplus of the Red Sea’
Aksumin kuningaskunta
pienoiskuva|upright|vasen|Aksumin obeliski Muinainen Aksumin kuningaskunta sijaitsi Afrikan sarven alueella. Sen vaikutuspiiriin kuuluivat nykyisten Etiopian, Eritrean, Somalian, Djiboutin ja Jemenin alueet. Se syntyi noin sata vuotta ennen ajanlaskun alkua ja hajosi vähitellen vuoden 700 jälkeen. Muinaisen Aksumin kaupungin rauniot kohoavat Pohjois-Etiopiassa lähellä Eritrean rajaa. Se oli voimakas kauppakeskus Itä-Rooman keisarikunnan ja Persian välissä. Massiiviset rauniot ajoittuvat ensimmäiseltä vuosisadan ja 1200-luvun välille. Niiden joukkoon lukeutuu suuria kivipaasista veistettyjä obeliskeja, kuninkaallisia hautoja ja linnanraunioita.
Uskonnot ja riitit Esi-islamilainen henkinen kulttuuri näkyy somalialaisten riiteissä. Saar-riitin henget eli jinnit boorane, mingis ja wadaaddo ovat yhä elävää perinnettä. Riitteihin kuuluvat muun muassa initaatiomenot, tanssit, henkiparannus ja pahan hengen pois ajaminen. Samankaltaisia riittejä on myös alueen muilla kuušilaisilla kansoilla. (Mingis on amharan kieltä. Henkien vallassa olevien uskotaan puhuvan oromoa).
Arabien uskonnolliset näkemykset alkoivat levitä Somaliaan toisaalta arabikauppiaiden mukana Intian valtameren suunnasta, toisaalta sisämaasta Etiopiasta jo 700-luvulla. Somalit ovat pääasiassa sunnalaisia, mutta maassa on myös mystistä sufilaisuutta. Kansanperinteen mukaan jotkut klaanit pitävät esi-isinään profeetta Muhammadin jälkeläisiä Arabian šarifeja. Kieli, kulttuuri ja historiallinen aineisto kuitenkin osoittavat, että osa somaleista on tullut nykyiselle alueelleen Afrikan sarven ylätasangoilta ja toiset taas Afrikan pohjoisimmista alueista. Käsitys arabialaisesta alkuperästä on todennäköisesti tullut Arabian niemimaan läheisestä sijainnista, kaupasta, uskonnosta ja aviositeistä sekä muusta vuorovaikutuksesta vanhoissa arabialaisissa kauppapaikoissa Somalian rannikolla. Antropologisten tutkimusten perusteella ensimmäisinä Somalian alueelle muuttivat maayaa puhuvat Rahanweinin klaanit. Alkuperäisasukkaat, kuten Madhibaan-klaani, väistyivät paimentolaisten tieltä tai orjuutettiin.
Islamilaisen maailman löytöretkeilijät Somaliassa
Somaliassa kävi 1300- ja 1400-luvuilla kaksi kuuluisaa muslimimatkaajaa, Ibn Battuta ja Zheng He. Berberilöytöretkeilijä Ibn Battuta kävi Mogadishussa 1331. Hän kuvasi sitä valtavaksi kaupungiksi, jonka kauppiaat olivat varakkaita. Näillä oli suuret määrät kameleita ja lampaita, joita teurastettiin ruoaksi joka aamu. Kaupungissa kudottiin erinomaisia kankaita, joita vietiin muun muassa Egyptiin.
Kiinalainen merenkävijä Zheng He purjehti Afrikan itärannikolla viidennellä matkallaan (1417–1419). Zheng tapasi Mogadishun, Malindin ja muiden Itä-Afrikan kaupunkivaltioiden kauppiaita, joita hän houkutteli mukaansa Kiinaan. Bravan satamakaupunki oli Portugalin laivaston hallinnassa 1506–1758.
Dynastiat Adalin sulttaanikunta pienoiskuva|vasen|Ylängöllä 1000 m merenpinnasta sijaitseva Amudin kaupunki oli Adalin sulttaanikunnan keskus Islamin synnyn ja laajentumisen myötä uusi uskonto levisi merenkulkijoiden mukana Afrikan rannikolle. Somalian rannikkokaupunkien vanhimmat moskeijat on rakennettu jo ennen 1000-lukua. Useimmat somalit olivat 1300-luvulla kääntyneet islaminuskoon. Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia aina 1600-luvulle asti. Islamilainen Somalia nautti ystävällisistä suhteista kristittyyn naapuriinsa Etiopiaan vuosisatojen ajan, vaikka uskonsodat riehuivat muualla. Muhammad oli aikoinaan antanut määräyksen (hadith), joka kielsi muslimeja hyökkäämästä Etiopiaan niin kauan kuin Etiopia pidättäytyi voimankäytöstä, sillä Etiopia oli tarjonnut pakopaikan ensimmäisille islaminuskoon kääntyneille. Lounais-Somalia, nykyinen Somalimaa, oli etiopialaisen Salomon dynastian hallinnassa. Hararin ympäristössä sijainnut somalialainen Adalin sulttaanikunta kapinoi kuitenkin Etiopian herruutta vastaan. Kapinallisten kukistaminen oli vaikeaa, sillä Adalin soturit katosivat aina taistelun jälkeen. Etiopian keisari vangitsi lopulta 1400-luvun alussa Adalin hallitsijan Sa'ad ad-Din II:n Zeilassa ja teloitutti hänet. Sodan jälkeen kirjoitetussa muistorunossa mainitaan ensimmäisen kerran sana "somali". Alue jäi Etiopian haltuun vielä vuosisadaksi.
Adalin dynastia nousi vuonna 1527 imaami Ahmed Gureyn ('Valloittaja') johdolla kapinaan ja tunkeutui Etiopiaan. Muslimiarmeija marssi Etiopiaan osmanien tukemana ja aseistamana. Armeija surmasi kaikki, jotka kieltäytyivät kääntymästä islaminuskoon.Somalia: From The Dawn of Civilization To The Modern Times 8. luku: Somali Hero - Ahmad Gurey (1506–1543) CivicsWeb