Hizbollah (, tai , ’Jumalan puolue’) on vuonna 1982 perustettu poliittinen ja sotilaallinen libanonilaisten šiiamuslimien järjestö ja puolue. Israel, Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja Kanada luokittelevat Hizbollahin terroristijärjestöksi, mutta esimerkiksi Kiina ja Venäjä eivät. Euroopan unioni ja Australia luokittelevat ainoastaan Hizbollahin sotilaallisen siiven luonteeltaan terroristiseksi, mutteivät sen poliittista organisaatiota.
Hizbollah-järjestö luotiin vastustamaan Israelin invaasiota Libanoniin sekä Israelin myöhempää Libanonin eteläosien miehitystä. Libanonilaisten apuna oli Iranin lähettämiä vallankumouskaartilaisia, joiden läsnäolo oli mahdollista Syyrian myötämielisyyden ansiosta. On arvioitu, että Iranin todelliset syyt Hizbollahin avokätiseen tukemiseen oli levittää islamilaista vallankumousta Libanoniin ja koko arabimaailmaan. Alkuaikoinaan Hizbollah todella kannattikin Iranin kaltaisen islamistijohtoisen mallin tuomista Libanoniin, mutta 1980-luvun jälkeen Hizbollah on merkittävästi maltillistunut ja toimii nykyään monilta osin tavallisen puolueen tavoin. Hizbollahilla on merkittävä vaikutus alueellaan. Se pitää yllä sairaaloita, kouluja, orpokoteja ja al-Manar-televisioasemaa.
Hizbollahia pidetään maailman sotilaallisesti voimakkaimpana ei-valtiona. Sen käytössä arvioidaan olevan 40 000–140 000 ohjusta, 25 000 palkkasotilasta ja jopa 50 000 reserviläistä. Lisäksi Iranin vallankumouskaarti tukee järjestöä kouluttamalla sen sotilaita ja tarjoamalla rahallista avustusta. Hizbollahia pidetäänkin sen takia yhtenä Iranin ulkopoliittisena proxy-sodankäynnin muotona Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan. Syyrian sisällissodassa Hizbollah taisteli presidentti Bašar al-Assadin puolella.
Ideologia Hizbollah on radikaali šiialainen järjestö, joka oli alkujaan radikaalin islamistinen. Se on kuitenkin muuttanut vuosien aikana ideologiaansa vähemmän uskonnolliseksi ja nationalistisemmaksi. Hassan Nasrallah alkoi 1990-luvulla tehdä pragmaattista muutosta järjestön ideologiaan, ja hän väitti sen edustavan koko Libanonia, ei vain šiialaisia. Hizbollahin vuoden 2009 manifestissa ei enää viitata islamilaiseen valtioon. Siinä kerrotaan Libanonin hallinnon perustuvan demokratiaan.
Hizbollahin keskeisiä ajatuksia on muqawama eli vastarinta. Järjestön pyrkii luomaan Libanonista vastarinnan yhteiskunnan, jonka palvelujen ja toimintojen tarkoituksena on levittää vastarinnan ideologiaa. Toisen asteen koulutuksessa, nuorisojärjestöissä ja naiskomiteoissa sekä luodaan ryhmäidentiteettiä että levitetään vastarinnan arvoja, kuten isänmaallisuutta, uhrautumista ja marttyyrien arvostamista.
Hizbollahin ensimmäinen manifesti on vuodelta 1985, ja siinä järjestö määritellään sotilaalliseksi, uskonnollisesti konservatiiviseksi ja anti-imperialistiseksi, joka vaati länsimaisten valtojen vetäytymistä Libanonista. Oikeastaan koko järjestön ideologia kietoutui Israelin miehitysvallan vastaisen taistelun ympärille. Israelin vetäytymistä pidettiin samalla ensimmäisenä askeleena sen tuhoutumisessa. Hizbollahin tavoitteena on edelleen vuoden 2009 manifestissa ilmaistu Israelin valtion tuhoaminen.
Organisaatio Hizbollah on järjestäytynyt hyvin hierarkkisesti, ja se muistuttaa valtiollista toimijaa. Sen korkein päättävä elin on šuura-neuvosto, jota vuosina 1992–2024 johti Hassan Nasrallah. Hän kuoli 27. syyskuuta Israelin ilmaiskussa Beirutissa. Nasrallahin seuraajaksi arvellaan nousevan Hashem Safieddine. Naim Qassem hoitaa järjestön johtotehtäviä, kunnes šuura-neuvosto on valinnut Nasrallahin seuraajan.
Hizbollahin hallintojärjestelmään kuuluu šuura-neuvoston lisäksi toimeenpaneva neuvosto, lainopillinen neuvosto, parlamentaarinen neuvosto, jihad-neuvosto ja poliittinen neuvosto. Jihad-neuvoston vastuulla ovat kaikki sotilaalliset ja turvallisuuteen liittyvät toiminnot, muun muassa ulkopuolisen turvallisuuden organisaatio, joka on hoitanut ulkomailla tapahtuneen terrorismin. Parlamentaarinen neuvosto vastaa muun muassa Hizbollahin puolueesta. Toimeenpanevassa neuvostossa on puolestaan muun muassa sosiaaliyksikkö, jonka vastuulla on sosiaalihuolto.
Hizbollahissa on vuonna 2020 tehdyn arvion mukaan noin 30 000 sotilasta ja 20 000 reserviläistä. Lisäksi sillä on tuhansia työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Heihin kuuluu myös naisia, jotka eivät saa virallisesti olla järjestön jäseniä. Libanonin ulkopuolella Hizbollahilla on lisäksi tuhansia jäseniä ja tukijoita.
Hizbollah on taloudellisesti ja sotilaallisesti sidoksissa Iraniin, joka tukee järjestöä vuosittain sadoilla miljoonilla dollareilla. Iran antaa Hizbollahille lisäksi aseistusta, räjähteitä ja sotilaskoulutusta sekä poliittista, diplomaattista ja organisatorista tukea. Järjestö kerää varoja myös keräyksillä, sponsoreilla ja erilaisten tapahtumien kautta sekä khums-almuverolla.
Historia Tausta ja perustaminen
Libanonin vuoden 1943 sopimuksen perusteella maan poliittinen valta on jaettu sunnien, maroniittikristittyjen ja šiialaisten välillä. Pääministerin tulee olla sunnimuslimi, presidentin maroniitti ja parlamentin puhemiehen šiiamuslimi. Sunnien määrä oli Libanonin itsenäistymisen jälkeen kasvanut selkeästi, kun maahan oli virrannut palestiinalaisia pakolaisia. Šiialaiset olivat alkaneet tuntea itsensä marginalisoiduiksi sunnien ja kristittyjen välillä.
Šiialaisten etuja alkoi ajaa erityisesti maltillinen ja pääosin sekulaari Amal-liike. Šiiapappien ryhmä perusti Hizbollahin 1982. Sen tavoitteena oli ajaa Libanoniin hyökännyt Israel pois maasta. Hizbollah sai tukensa erityisesti šiiaenemmistöisiltä alueilta Bekaanlaaksosta, Etelä-Libanonista ja Beirutin eteläosista. Iranin teokraattinen hallinto näki Hizbollahissa mahdollisuuden saada lisää vaikutusvaltaa arabimaailmassa. Iranin vallankumouskaarti alkoikin antaa järjestölle taloudellista tukea ja kouluttaa sen sotilaita. Hizbollahiin liittyi myös monia Amal-liikkeen radikaalimpia jäseniä.
Pommikampanjoita Hizbollah alkoi pian saada mainetta äärijärjestönä, sillä se otti monia kertoja yhteen muiden šiialaisten sotilaallisten järjestöjen kanssa. Se alkoi iskeä myös ulkomaalaisia kohteita vastaan. Yhdysvaltain-suurlähetystön pommi-iskussa huhtikuussa 1983 kuoli 63 ihmistä ja lokakuussa pommi-iskussa Yhdysvaltain ja Ranskan joukkojen kasarmeihin kuoli yli 300 ihmistä. Libanonin panttivankikriisi kesti vuodesta 1982 vuoteen 1992. Sen aikana Hizbollah sieppasi yli 90 länsimaalaista, joista ainakin kahdeksan sai surmansa.
Islamilaisen vastarinnan aseryhmät ja jotkin muut järjestöt ja uskonnolliset ryhmittymät liittyivät vuonna 1985 virallisesti yhteen ja alkoivat kutsua itseään nimellä hizb Allah, Jumalan puolue. Se onnistui luomaan itsestään keskeisimmän Israelin miehitysvallan vastustajan, kun muut järjestöt eivät saaneet kansainvälistä tukea ja olivat sisäisissä ristiriidoissa. Hizbollah myös salamurhasi Libanonin vasemmistointellektuelleja ja johtajia.
Libanonin sisällissota päättyi 1990. Libanonin parlamentaarikot olivat sopineet edellisenä vuotena sopimuksesta, joka antoi Syyrialle luvan valvoa maan rauhaa. Samalla suurin osa Libanonin aseryhmistä joutui laskemaan aseensa, mutta Hizbollah sai pitää aseistuksensa. Tätä perusteltiin sillä, että Israel miehitti edelleen Libanonin eteläosaa.
Politiikkaan Hizbollah liittyi 1992 myös Libanonin politiikkaan, kun sen poliittinen siipi sai kahdeksan paikkaa Libanonin parlamenttiin. Lisäksi neljä itsenäistä ehdokasta liittyi Hizbollahin blokkiin. Neljä vuotta myöhemmin se saavutti kaikkiaan yhdeksän edustajaa. Hizbollah on saanut merkittävästi paikkoja kunnallisiin ja alueellisiin hallintoihin maan šiiaenemmistöisissä osissa.
Hizbollah jakautui 1990-luvulla selvemmin poliittiseen ja sotilaalliseen toimintaan. Siitä on tullut osa Libanonin poliittista järjestelmää, mutta se jatkoi 1990-luvulla sissitoimintaa Israelin miehitystä vastaan.
Vaikka Hizbollah on kiistänyt osan siviileihin kohdistuneista hyökkäyksistä, mm. argentiinalainen syyttäjä Alberto Nisman, Marcelo Martinez Burgos ja heidän noin 45 hengen henkilöstönsä sanoivat Hizbollahin ja sen Iranin-kontaktien olevan vastuussa vuoden 1994 AMIA:n pommi-iskusta juutalaiseen kulttuurikeskukseen Argentiinassa. Iskussa kuoli 85 ihmistä ja yli 200 loukkaantui.
Vuoden 1994 Alas Chiricanas 901-lennon räjäytyksessä kaikki 21 matkustajaa kuolivat Panamassa.Argentine trials may shed light on Panama mystery, Eric Jackson, Panama News Online, 17 October 2001. Hizbollahille läheinen Ansar Allah -ryhmä otti vastuun iskusta.
Israelin vetäytyminen Libanonista Hizbollah sai merkittävän voiton, kun Israel väsyi kalliiseen Etelä-Libanonin miehitykseen ja veti vuonna 2000 joukkonsa pois sieltä. Arabimaailma juhli Hizbollahin voittoa, sillä milloinkaan aiemmin Israel ei ollut aseellisen vastarinnan vuoksi vetäytynyt miehittämiltään alueilta. Israelin vetäytymisen jälkeen Hizbollah julisti, ettei se aio iskeä rajan yli Israelin alueille.
Libanonissa nousi vastustusta Syyrian miehitysjoukkoja vastaan, mutta samaan aikaan osa kansasta, kuten Hizbollah, tuki Syyrian asemaa. Tilanne muuttui vuonna 2005 Libanonin pääministerin Rafik al-Haririn salamurhan jälkeen. Siitä lähti liikkeelle setrivallankumous, joka johti Syyrian vetäytymiseen Libanonista. Myöhemmin selvisi, että Hizbollahilla oli osuutensa Haririn murhaan. YK:n Libanonin erityistuomioistuin ei kuitenkaan löytänyt todisteita Hizbollahin johdon osuudesta tapahtumaan. Hizbollahin väliportaaseen kuulunut Salim Ayyash tuomittiin kuitenkin in absentia murhan pääsyylliseksi.
Hizbollahin joukot jatkoivat edelleen ajoittaisia yhteenottoja Israelin kanssa vielä sen vetäydyttyä Libanonista. Taisteluja oli erityisesti kiistellyllä Shebaan alueella. Yhteenotot laajenivat täysimittaiseksi sodaksi vuonna 2006, kun Hizbollah oli tappanut useita israelilaisia sotilaita ja kaapannut kaksi. Sen tarkoituksena oli painostaa Israelia vapauttamaan kolme vangittua libanonilaista. Israel vastasi sotilasoperaatiolla, josta alkoi 34 päivää kestänyt sota, jonka aikana kuoli yli tuhat libanonilaista ja noin miljoona joutui pakenemaan kotoaan. Taistelujen seurauksena Libanonin eteläosiin perustetiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä vyöhyke, joka olisi kielletty sekä Hizbollahin että Israelin asevoimilta.
Hizbollah käytti vuonna 2008 ensimmäistä kertaa sotilaitaan sisämaan politiikassa. Libanonin hallitus oli suunnitellut hajottavansa Hizbollahin yksityisen viestintäverkoston, minkä järjestön johtaja Hassan Nasrallah otti sodanjulistuksena. Hizbollah valtasi toukokuussa 2008 nopeasti osan Beirutista, ja hallitus veti päätöksensä pois.
Hizbollah kaatoi vuonna 2010 hallituksen vedettyään siitä pois kaksi ministeriänsä ja yhdeksän saman koalition ministeriä. Taustalla oli Libanonin erityistuomioistuimen tutkimus entisen pääministerin Haririn salamurhasta. Maaliskuun 14. päivän koalitio tuki tutkimuksia, mutta Nasrallah syytti niitä poliittisesti epärehellisiksi. Sunnimiljardööri Najib Mikatista tuli tammikuussa 2011 uusi pääministeri Hizbollahin tuella. Mikatin 30-jäseniseen hallitukseen tuli 18 ministeriä Hizbollahista ja sen liittolaisista.
Syyrian sisällissota Hizbollah tuki Syyrian sisällissodassa presidentti Bašar al-Assadin hallitusta ja lähetti tuhansia sotilaita auttamaan Assadin joukkoja. Hizbollahin joukot valtasivat kesäkuussa 2013 tärkeän al-Qusairin kaupungin. Järjestön uskotaan näin vaikuttaneen merkittävästi sodan kulkuun.
Hizbollahin Maaliskuun 8. päivän koalitio sai vuoden 2018 vaaleissa enemmistön parlamenttiin, ja järjestöstä tuli ensimmäistä kertaa valtapuolue. Yhdeksän kuukautta kestäneiden neuvotteluiden jälkeen muodostettiin koalitiohallitus. Hizbollah ei kuitenkaan saanut merkittävimpiä ministeripaikkoja, koska monet valtiot luokittelevat sen terroristijärjestöksi. Libanon olisi saattanut jäädä ilman monia kansainvälisiä tukia.