Miletos

Miletos (, ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Jooniassa nykyisen Turkin alueella. Sen arkeologinen alue sijaitsee noin kilometrin pohjoiseen nykyisestä Aydınin maakunnan Balatista.

Miletos oli joonialaisten kreikkalaisten siirtokunta, tärkeä satamakaupunki ja yksi koko Joonian merkittävimmistä kaupungeista. Sen huippukautta olivat erityisesti arkaaisen kauden 600- ja 500-luvut eaa. Miletos oli kukoistava kauppakaupunki ja perusti siirtokuntia varsinkin Mustanmeren rannikoille. Sitä pidetään myös koko länsimaisen filosofian syntypaikkana, sillä siellä vaikutti muun muassa joonialaisen luonnonfilosofian perustajana pidetty Thales.

Miletos joutui 500-luvulla eaa. ensin Lyydian ja sittemmin Persian alaisuuteen, ja se johti Joonian kapinaa Persiaa vastaan. Persialaisten kukistettua kapinan vuonna 494 eaa. Miletos tuhottiin kokonaan. Kaupunki rakennettiin uudelleen vuoden 479 eaa. jälkeen, mutta se ei enää saavuttanut entistä kukoistustaan. Myöhemmin kaupunki oli osa Rooman valtakuntaa. Nykyisin kaupungin luonnonympäristö on kokenut suuria muutoksia antiikin ajoista, ja paikalla on vain vähän huomattavampia raunioita. Merkittävin paremmin säilynyt rakennus on kaupungin ulkopuolella sijainnut Didyman Apollonin temppeli.

Maantiede

Miletos sijaitsi Vähän-Aasian länsirannikolla Latmoksenlahden rannalla ja myöhemmin Maiandros (nyk. Büyük Menderes) -joen suistossa. Kaupunki oli rakennettu pienelle niemelle, joka sijaitsi suuremman Milesian niemimaan pohjoisrannikolla.Greaves, Alan M.: ”The Shifting Focus of Settlement at Miletos”. Teoksessa

pienoiskuva|vasen|Maiandros-joen suun liettyminen ja rannikon siirtyminen Miletoksen, Prienen ja Myuksen seudulla arkaaiselta kaudelta hellenistiselle kaudelle, myöhäisantiikkiin ja nykyaikaan tultaessa. Kaupungin ympäristö on muuttunut paljon esihistorialliselta kaudelta ja antiikin ajalta nykyaikaan tultaessa. Esihistoriallisella kaudella Miletoksen niemi oli joukko saaria. Ajan kuluessa saaret yhdistyivät ja muuttuivat Miletoksen niemeksi, jollainen paikka oli antiikin ajalla. Niemi oli Latmoksenlahden etelärannalla, Maiandroksen laskiessa lahden koillisosaan. Vähitellen lahti alkoi liettyä umpeen. Klassiselle ja hellenistiselle kaudelle tultaessa se oli jo pienentynyt huomattavasti, ja joen suu oli siirtynyt lähemmäksi kaupunkia. Miletoksen satamat liettyivät umpeen myöhemmän antiikin aikana. Lopulta kaupungin paikka eristyi merestä kokonaan ja tuli osaksi laajaa tasankoa. Nykyisin kaupungin paikka on jo noin yhdeksän kilometriä sisämaassa.

Antiikin aikana Miletoksen niemen pituus oli pohjois-eteläsuunnassa noin 1,8 kilometriä ja leveys itä-länsisuunnassa suurimmillaan noin 1,2 kilometriä. Niemi oli hieman kolmion muotoinen kaveten pohjoista kohti. Niemellä oli useita puolustukseen sopivia kukkuloita. Pohjoisin kukkuloista tunnetaan nykyisin nimellä Humeitepe, ja sen korkeus on noin 26 metriä nykyisestä merenpinnasta laskettuna. Se oli jyrkkä pohjois- ja länsisivultaan. Humeitepen lounaispuolella sijaitsi nykyinen Kaletepe eli niin kutsuttu Teatterikukkula (28 m), joka oli myös jyrkkä länsisivultaan. Kaletepen lounaispuolella sijaitsi niin kutsuttu Stadionkukkula (10 m). Etelämpänä hieman sisämaahan Miletoksen niemen lounaisosasta sijaitsi nykyinen Kalabaktepen kukkula (57 m), joka oli kaupungin vanha akropolis eli linnavuori.

pienoiskuva|Miletoksen niemi nykyisin, näkymä koilliseen kohti niemen kärkeä. Vihreä tasankoalue oli antiikin aikana merta. Kaupungilla oli neljä satamaa, jotka toimivat luonnonsatamalahdissa niemen rannoilla. Niistä tärkeimmät olivat Teatterisatama, joka sijaitsi Kaletepen ja Stadionkukkulan välisessä lahdessa, sekä Leijonasatama, joka sijaitsi Humeitepen ja Kaletepen välisessä lahdessa. Kolmas satama oli Athenen satama. Kaikki nämä kolme satamaa sijaitsivat niemen länsirannalla. Neljäs satama sijaitsi lahdessa niemen itärannalla, Humeitepen itäpuolella. Kaikki mainitut satamalahdet ovat nykyisin täyttyneet.Strabon: Geografia 14.1.6. Satamia suojasivat Tragusaian saaret, joista suurin oli Lade. Satamat olivat kaupungille erittäin merkittäviä ja tekivät siitä tärkeän merenkulkukaupungin.

pienoiskuva|Miletoksen arkeologinen alue ja Maiandros-joen tasanko nähtynä saksalaisten arkeologien kaivaustalolta. Taustalla Mykale-vuori. Miletoksen kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Milēsiē () tai Milēsia (). Se käsitti arviolta jopa neliökilometrin kokoisen alueen, josta kaupunkivaltion ydinalueen koko on ollut ainakin 400 neliökilometriä. Siihen kuului neljä erillistä aluetta: varsinainen Miletoksen kaupungin niemi, Grion-vuori eli kaupungin itäpuolella sijainnut ylänköalue, Maiandros-joen alajuoksun laakso sekä joukko Egeanmeressä kaupungin edustalla sijainneita saaria, joista tärkeimmät olivat jo mainittu Lade sekä Leros, Patmos ja Farmakussa ja mahdollisesti myös Lepsia. Alueella sijaitsivat Miletoksen kaupunkikeskuksen lisäksi muun muassa Miletoksen poliksen alaisuudessa olleet kaupungit Assesos (Assessos), Leros ja Teikhiussa, sekä kylä ja pyhäkköalue Didyma eli Brankhidai ja satamapaikka Panormos. Maiandroksen suisto oli hyvää maanviljelysaluetta.

Kaupungin tärkeimmät tiet olivat Pyhä tie, joka johti Miletoksesta etelään Didymaan, sekä roomalaisella kaudella tie, joka johti itään Assesokseen päin. Maiandros-jokea voitiin käyttää jossakin määrin liikenteeseen sisämaahan päin. Se ei ollut sopiva laivoille, mutta kylläkin pienemmille lautoille.

Miletoksen alueen itäpuolella sijaitsi Latmos-vuori (nyk. Beşparmak), mutta kaupunkivaltion rajoja tässä suunnassa ei tunneta tarkasti. Kyseisessä suunnassa Miletoksella oli rajaa ainakin Myuksen kanssa. Pohjoispuolella lahden ja myöhemmin Maiandros-joen toisella puolella sijaitsi Mykale-vuori (nyk. Samsun Dağı) ja Prienen kaupunkivaltion alue.

Historia Esi- ja varhaishistoria

Miletoksen paikalla on ollut asutusta viimeistään kalkoliittisella kaudella. Paikalla oli kaupunki jo pronssikaudella, toisin sanoen kaupunki edelsi kreikkalaisten tuloa alueelle. Sen varhaisvaiheet sekoittuvat mytologiaan. Homeroksen ja Herodotoksen mukaan kaupunkia asuttivat alun perin kaarialaiset, Eforoksen mukaan puolestaan lelegit. Pliniuksen mukaan kaupungin varhaisia nimiä olivat Lelegeis, Pityusa ja Anaktoria. Strabonin mukaan Miletoksen asuttivat seuraavaksi Kreetan Milatoksen asukkaat, mistä kaupunki myös sai myöhemmän nimensä. Kreikkalaisessa perinteessä milatoslaisten johtajaksi mainitaan Sarpedon. Tämän jälkeen paikkaa asuttivat mykeneläiset akhaijit.Homeros: Ilias 2.867; Herodotos: Historiateos 1.146; Strabon: Geografia 14.

Myöhemmin noin 1050 eaa. paikan asuttivat Kreikasta tulleet joonialaiset, joiden johtajaksi mainitaan Ateenan kuninkaan Kodroksen poika Neileus. Joonialaisten kerrotaan vallanneen kaupungin väkivalloin, surmanneen miespuoliset asukkaat ja ottaneen naiset vaimoikseen.Herodotos: Historiateos 9.97. Arkeologia vaikuttaa tukevan esitettyä näkemystä kaupungin asutushistoriasta ainakin sen myöhemmiltä osin. On kuitenkin mahdollista, että tulijat perustivat uuden kaupungin vanhan lähelle.

Arkeologisesti vanhimmat löydöt Miletoksen paikalta ovat myöhemmän Athenen temppelin lähistöltä, etelään Teatterisatamasta. Sieltä on tehty löytöjä kalkoliittiselta kaudelta sekä varhaiselta ja myöhemmältä pronssikaudelta. Varhaista asutusta ei ollut linnoitettu. Asutus tuhottiin myöhäishelladisella LHIIIa2-kaudella. Tämän jälkeen se rakennettiin uudestaan muureilla ympäröitynä. Paikalta ei ole löydetty merkkejä subminolaisen/submykeneläisen kauden asutuksesta, mutta asutus palasi paikalle geometrisella kaudella. Tuolloin asutettiin myös nykyinen Kalabaktepe, joka toimi eräänlaisena akropoliina, vanhan paikan toimiessa satama-asutuksena.

Arkaainen kausi Varhainen arkaainen kausi pienoiskuva|upright=0.9|Miletoksesta löydetty amforiskos eli öljykannu, n. 550–500 eaa.

Miletos oli myöhemmällä geometrisella sekä arkaaisella kaudella suurin ja merkittävin Joonian liiton eli seudun kahdentoista poliksen (dodekapolis) liiton kaupungeista. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Milēsios (), myöhemmin latinaksi Milesius.

Miletoksesta tuli merkittävä satamapaikka neljän satamansa ansiosta, ja merkittävä merenkulku- ja kauppakaupunki. Miletoslaiset purjehtivat joka puolelle Välimerta, mutta erityisesti Pontoksen eli Mustanmeren suuntaan, johon he perustivat lukuisia omia siirtokuntiaan. Yhteensä miletoslaisten sanotaan perustaneen peräti 75 siirtokuntaa. Merkittävimpiä näistä olivat Abydos, Lampsakos ja Parion Hellespontoksella, Prokonnesos ja Kyzikos Propontiissa, sekä Sinope ja Amisos Mustanmeren Vähän-Aasian puoleisella rannikolla. Muita Miletoksen siirtokuntia sijaitsi muun muassa Traakiassa, Taurien Khersonesoksella eli nykyisellä Krimillä sekä Borystheneessä.Plinius: Naturalis historia 5.31; Seneca nuorempi: Helvia-äidille, lohduttautumisesta (De Consolatione ad Helviam Matrem) 6; Strabon: Geografia 14; Athenaios: Deipnosofistai 12.523.

Miletoksen asukasluvun on arvioitu olleen jo arkaaisella kaudella suhteellisen suuri. Eri arvioiden mukaan kaupungissa olisi ollut noin – taloa. Miletoslaiset tunnettiin muiden joonialaisten tavoin aisteja palvovina ja ylellisyydessä elävinä. Kaupunki tunnettiin myös muun muassa villavaatteistaan ja matoistaan sekä sohvistaan ja muista huonekaluistaan, jotka olivat arvostettuja ylellisyystavaroita ja vientituotteita.

Kreikkalaisen filosofian katsotaan syntyneen Miletoksessa 600-luvulla eaa. filosofi ja luonnontutkija Thaleen toiminnan kautta. Tästä alkunsa saaneeseen joonialaisen luonnonfilosofian niin kutsuttuun miletoslaiseen koulukuntaan kuuluivat myös muun muassa Anaksimandros ja Anaksimenes. Kaupungissa vaikutti myös varhainen historioitsija Hekataios. Valtiomuodoltaan Miletos oli varhaisina aikoina tyrannia.

pienoiskuva|vasen|Miletoksen lyömä raha, n. 600–550 eaa. Kuvituksessa mm. leijona. pienoiskuva|vasen|Miletoksesta löydetty hautaleijona, 500-luvun eaa. loppu tai 400-luvun eaa. alku. Lyydian valtakunnan noustessa se kiinnitti luonnollisesti huomiota Miletoksen vaurauteen. Gyges yritti ensimmäisenä kaupungin valtausta. Sotaa jatkoivat Ardys, Sadyattes ja tämän kuoltua Alyattes. Viimeksi mainittu miehitti Miletoksen alueita 12 vuotta. Lopulta hän teki rauhan miletoslaisten kanssa sairastuttuaan, sillä sen uskottiin olleen seurausta Assesoksen Athenen temppelin tuhoutumisesta palossa. Rauha ajoitetaan vuoteen 608, 598 tai 594 eaa. Tuohon aikaan Miletoksen tyrannina toimi Thrasybulos, joka oli Korintin tyrannin Periandroksen ystävä. Miletos alistui Lyydian vallan alle ja maksoi tälle veroa.Herodotos: Historiateos 1.14–22, 5.92.

600-luvulla eaa. Miletos oli liitossa Erythrain kanssa Naksosta vastaan. Myöhemmin Miletos auttoi Khiosta Erythraita vastaan, ja sai Khiokselta puolestaan apua Alyatteen Lyydian hyökkäystä vastaan. Miletoksen tärkein kilpailija kaupassa ja samalla vihollinen oli Samos. Miletos muun muassa auttoi Eretriaa sen sodassa Khalkista vastaan, koska Samos oli auttanut Khalkista Lelantoksen sodassa. Toisaalta 500-luvulla eaa. Miletos ja Samos olivat myös liitossa keskenään Prieneä vastaan.

Myöhempi arkaainen kausi

Thrasybuloksen jälkeen Miletoksen tyranneina seurasivat Thoas ja Damasenor. Toisaalta kaupungissa oli paljon puolueriitoja. Herodotoksen mukaan kaupungissa oli jossakin vaiheessa kaksi sukupolvea kestänyt sisällissotamainen tila, joka päättyi lopulta sovittelijoiksi valittujen paroslaisten avulla. Nämä antoivat vallan niille maanomistajille, jotka olivat pitäneet omista tiloistaan parhaiten huolta.Herodotos: Historiateos 5.28; Plutarkhos: Kreikkalaisia kysymyksiä (Quaestiones Graecae) 32; Athenaios: Deipnosofistai 12.524. Tämä tarkoittaa käytännössä siirtymistä oligarkiaan. Tapahtumien ajoitusta ei tunneta, mutta ne saattaisivat sijoittua noin vuosiin 600–590 eaa. Kuitenkin myös myöhempiä ja paljon varhaisempia ajoituksia on ehdotettu.