Herculaneum

Herculaneum (lat.; ) oli antiikin aikainen kaupunki Campaniassa Italiassa. Se sijaitsi nykyisen Ercolanon kaupungin paikalla.

Herculaneumia hallitsivat ennen roomalaisvaltaa vuoroin oskit, etruskit, pelasgit ja samnilaiset. Kaupunki siirtyi Rooman hallintaan liittolaissodan myötä. Se omaksui latinankielisen ja roomalaisen hallintotavan, ja siitä tuli roomalaisten rauhallinen vapaa-ajanviettopaikka. Kaupungissa oli monenlaisia rakennuksia suurista huviloista kerrostaloihin sekä teatteri, palaestra, forum ja basilika. Lähellä merenrantaa oli roomalainen kylpylä. Tunnetuimpia kohteita on niin kutsuttu Papyrusten huvila, josta on löydetty suuri kokoelma hiiltyneitä papyruksia, Herculaneumin papyrukset.

Herculaneum hautautui Pompejin tavoin Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Kaupungin löytäminen on tehnyt sen nimen nykyajalla paljon tunnetummaksi kuin se oli antiikin aikoina, jolloin se ei koskaan noussut erityisen merkittäväksi. Herculaneumin arkeologinen alue on osa Unescon maailmanperintökohdetta Pompejin, Herculaneumin ja Torre Annunziatan arkeologiset alueet.

Maantiede

Herculaneumin kaupunki sijaitsi Campaniassa Cumaenlahden (Sinus Cumanus, nyk. Napolinlahti) rannalla ja Vesuvius-vuoren juurella, noin kahdeksan kilometriä itäkaakkoon Neapoliista ja länsiluoteeseen Pompejista. Historioitsija Sisenna kuvaa eräässä Noniuksen säilyttämässä fragmentissa kaupungin sijainneen korkealla paikalla lähellä merta kahden joen välissä.Nonius: De compendiosa doctrina 3, s. 207, hakusana ”Fluvius”. Se oli rakennettu pengerretylle rinteelle vanhoista tulivuorenpurkauksista syntyneiden laavavirtojen ja tuhkakerrosten päälle.

pienoiskuva|vasen|Herculaneumin kaivauksia, taustalla nykyinen Ercolano ja Vesuvius. Kaupungin sijainti oli edullinen. Se kukoisti itseään suurempien Neapoliin ja Pompejin välisen rannikkotien välietappina. Sen satamat kuuluivat tämän rannikkoreitin parhaisiin.Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 1.44. Seudun maaperä oli viljavaa ja tuffi hyvää rakennusmateriaalia. Vesi saatiin ympäröineistä joista. Strabon kuvasi kaupungin paikan erityisen terveelliseksi, mikä oli seurausta siitä, että se oli rakennettu ulkonevalle niemekkeelle lievästi kohoavalle paikalle.Strabon: Geografika 5.246. Kaupungilla ei kuitenkaan ollut tilaa kasvaa sisämaahan.

pienoiskuva|vasen|Herculaneumin cardo III -katua. Koko tämä rannikkokaistale on kokenut huomattavia muutoksia antiikin ajoista vulkaanisen toiminnan seurauksena. Maanpinnan keskimääräinen taso on noussut noin 15 metriä. Niemen kärjen, jolla muinainen kaupunki sijaitsi, sanotaan olevan lähes 30 metriä nykyisen rantaviivan sisäpuolella; ja muissa kohdissa ero on vielä huomattavampi.

Rannikolla Herculaneumin lähellä sijaitsi Plinius nuoremman mainitsema Retina, joka vaikuttaa toimineen Herculaneumin satamana. Sen nimi oli säilynyt nykyisen Ercolanon aikaisemmassa nimessä Resina.Plinius nuorempi: Kirjeet (Epistulae) 6.16. Columellan mukaan Herculaneumilla oli suolatehtaita, joita hän kutsuu nimellä Salinae Herculeae, rannikolla itään päin, välittömästi Pompejin alueen vieressä.Columella: De re rustica 10.135. Rannikolla Herculaneumin ja Pompejin välissä sijaitsi Oplontiksen kaupunki, joka mainitaan Tabula Peutingerianassa.

Historia Varhaishistoria

Antiikin aikana Herculaneumia pidettiin suhteellisen vanhana kaupunkina. Dionysios Halikarnassoslaisen kirjaaman kreikkalaisen perinteen mukaan sen katsottiin olleen Herakleen eli roomalaisittain Herculeen perustama hänen ollessaan paluumatkalla Iberiasta, ja Herakleen antaneen sille oman nimensä.Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 1.44. Siksi Ovidius kutsuu sitä nimellä ”Herculea urbs”.Ovidius: Muodonmuutoksia (Metamorphoses) 15.711.

Tämä myytti on kuitenkin epäilemättä pelkkä johtopäätös kaupungin nimestä itsestään, eikä ole mitään varmaa tietoa siitä, että paikalla olisi historiallisella ajalla koskaan ollut kreikkalaista siirtokuntaa. Kaupungin kreikkalaisperäisen nimen ja sen säännöllisen asemakaavan perusteella sen perustajiksi on kuitenkin arveltu Neapoliin siirtokunnan kreikkalaisia 500- tai 400-luvulla eaa. Ainakin on todennäköistä, että kaupunki sai huomattavan määrän kreikkalaista väestöä naapureinaan olleista kreikkalaiskaupungeista Neapoliista ja Kymestä; eikä ole epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset vaikutteet olivat levinneet sen asukkaiden tapoihin ja instituutioihin, kuten koko tähän osaan Campaniaa. Varhaisin antiikin kirjailija, joka mainitsee kaupungin, on Theofrastos 400-luvulla eaa.

Strabonin kuvaus kaupungin varhaisista vaiheista on sekava; hän kertoo, että kaupunkia asuttivat ensin (samoin kuin Pompejia) oskit, myöhemmin tyrrheenit eli etruskit sekä pelasgit, ja tämän jälkeen samnilaiset.Strabon: Geografika 5.247. On epävarmaa, tarkoittaako hän tässä tyrrheeneillä varsinaisesti etruskeja vai käyttääkö hän kahta nimeä, tyrrheenit ja pelasgit, lähes synonyymeinä; mutta vaikuttaa todennäköiseltä, että Herculaneum saattoi olla jonakin aikana pelasgilainen asutus, ja että sen väestö ennen samnilaisvalloitusta oli osittain pelasgilaista ja osittain oskilaisperäistä. Sen nimi ja siihen liittyvä Herakles-legenda saattoivat näin ollen olla alun perin pelasgilaisia, ja myöhemmin kreikkalaiset omaksuivat ne.

Herculaneum tuli muun Campanian tavoin samnilaisten valtaan viimeistään 300-luvulla eaa. Kyseisellä vuosisadalla se kuului Nucerian johtamaan samnilaiseen kaupunkiliittoon, joka solmi vuosisadan lopulle liiton Rooman kanssa. Muutoin sen vaiheista tiedetään vain vähän ennen sen tuloa kokonaan Rooman valtaan.

Roomalaisaika Tasavallan ja varhainen keisariaika

Siitä, milloin Herculaneum tuli Rooman alaisuuteen, ei ole tarkempaa tietoa; sillä Liviuksen mainitsema Herculaneum, jonka konsuli Carvilius valloitti samnilaisilta vuonna 293 eaa.,Livius: Rooman synty 10.45. on tulkittu toiseksi saman nimiseksi kaupungiksi, joka sijaitsi Samniumin sisäosissa, vaikka sen tarkempaa sijaintia ei tunneta.

pienoiskuva|vasen|Herculaneumissa säilynyt fresko. Ainoa kerta, jolloin Herculaneum mainitaan historiallisten tapahtumien yhteydessä ennen tuhoaan, on liittolaissodassa, jolloin se nousi aseisiin roomalaisia vastaan, mutta Sullan legaatti Titus Didius piiritti ja valtasi sen, mukanaan Minatius Magiuksen johtama Hirpinian legioona.Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 2.16. Näin kaupunki siirtyi samnilaisilta roomalaisten valtaan. On oletettu, että Sulla olisi myöhemmin perustanut Herculaneumiin roomalaisen colonian eli sotilassiirtokunnan Pompejin tavoin, mutta tästä ei ole todisteita. Näyttää kuitenkin varmalta, että kyseessä oli tuohon aikaan melko merkittävä paikka: sillä oli municipiumin oikeudet ja se vaikuttaa olleen hyvin linnoitettu, mistä syystä Strabon nimittää sitä linnoitukseksi (). Herculaneumin miespuoliset asukkaat saivat Rooman kansalaisuuden. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Herculanensis.

Kun kauniin Cumaenlahden rannat tulivat roomalaisten suuresti suosimiksi, moni heistä asettui Herculaneumiin tai sen välittömään läheisyyteen, ja se oli suosittu lomanviettopaikka. Sen sijaan siellä ei ole juuri merkkejä laajasta kaupankäynnistä. Tässä Herculaneum eroaa luonteeltaan Pompejista, joka oli enemmän kauppakaupunki. Kaupungin vauraus käy kuitenkin hyvin ilmi kaivauslöydöistä; mutta vaikka Pomponius Mela, Florus ja Plinius vanhempi mainitsevat sen Campanian rannikkokaupunkien joukossa, on selvää, että se ei koskaan noussut samalle tasolle kuin tuon vauraan alueen kukoistavimmat ja loisteliaimmat kaupungit.Pomponius Mela: De situ orbis 2.4.9; Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 1.16.6; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 9. Herculaneumin asukasluvuksi on arvioitu noin henkeä. Tästä miespuolisia kansalaisia oli noin henkeä.

Neron hallituskaudella vuonna 62 jaa. Herculaneum kärsi pahoin maanjäristyksestä, joka tuhosi suuren osan kaupungista ja vahingoitti vakavasti jäljelle jääneitä rakennuksia. Tämä oli sama maanjäristys, joka oli lähellä tuhota koko Pompejin.Seneca nuorempi: Naturales quaestiones 6.1; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 15.22.

Vesuviuksen purkaus

Kuusitoista vuotta myöhemmin eli vuonna 79 jaa., Tituksen hallituskaudella, Herculaneumia kohtasi vielä vakavampi onnettomuus: tuona vuonna tapahtunut kuuluisa Vesuviuksen purkaus hautasi sen, samoin kuin Pompejin, Stabiaen ja Oplontiksen, valtavien tuhka-, hohkakivi- ja vulkaanisen hiekan kerrostumien alle, joita vuori syöksi esiin.Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 66.24.

Purkaus tapahtui keisari Tituksen hallintokaudella. Sen alkamispäiväksi mainitaan yleensä 24. elokuuta, mikä perustuu Plinius nuoremman silminnäkijäkertomukseen hänen Kirjeissään. Joidenkin tutkijoiden mielestä purkaus olisi kuitenkin tapahtunut vasta loka–marraskuussa. Vuonna 2022 monitieteellinen tutkijaryhmä tuli tulokseen, että purkaus olisi alkanut 24. lokakuuta.

pienoiskuva|pysty=1.3|Herculaneum naapurikaupunkeineen Vesuviuksen purkautuessa kohtalokkaasti vuonna 79. Herculaneum, joka sijaitsi aivan tulivuoren juurella, oli sijaintinsa vuoksi luonnollisesti ensimmäinen, joka kärsi katastrofista; ja tämä käy ilmi Plinius nuoremman kuuluisasta kirjeestä, jossa hän kuvaa onnettomuutta, vaikkakaan ei ainitse Herculaneumia eikä Pompejia nimeltä.Plinius nuorempi: Kirjeet (Epistulae) 6.16, 6.20. Retina, jossa Plinius vanhempi ensin yritti nousta maihin mutta minkä tulivuorenpurkauksen voimakkuus esti, sijaitsi aivan Herculaneumin läheisyydessä. Lopulta Herculaneum jäi kuuman purkauspilven alle, ja se tappoi kaupunkiin jääneet asukkaat välittömästi.

Vesuviuksen läheisyys vaikutti siihen, että Herculaneumin päälle kertynyt aine muodostui tiiviimmäksi ja kiinteämmäksi kerrokseksi kuin Pompejin peittänyt materiaali, vaikka onkin virheellistä luulla, kuten usein on virheellisesti sanottu, että Herculaneum olisi hautautunut laavavirran alle. Aine, jonka alle kaupunki on hautautunut, koostuu kertyneestä hiekasta ja tuhkasta, mutta on osittain kovettunut veden vaikutuksesta, jota usein purkautuu suuria määriä tulivuorenpurkauksen aikana. Tämä mutavyöry jähmettyi ajan kuluessa tiiviiksi kerrokseksi, jonka koostumus muistuttaa tuffia. Vaikka rakennukset vaurioituivat pahasti, orgaaninen aines, erityisesti puu, säilyi, minkä vuoksi Herculaneumin kaivaukset ovat ainutlaatuiset tältä osin.

Myöhempi antiikki

Herculaneumille aiheutunut tuho oli niin täydellinen, ettei sen palauttamiseen tai uudelleenrakentamiseen voitu ryhtyä. Näyttää kuitenkin siltä, että pieni väestö asettui vähitellen uudelleen sille paikalle, johon kaupunki oli hautautunut, ja tästä syystä Herculaneumin nimi esiintyy jälleen 400-luvulla Tabula Peutingerianassa. Tämän myöhemmän asutuksen arvellaan tuhoutuneen Vesuviuksen purkauksessa vuonna 472 jaa. Kaupungin nimi ei esiinny enää tämän jälkeen.

pienoiskuva|vasen|Herculaneumin alueen kartta vuodelta 1908: antiikin aikaisen kaupungin kaivaukset, nykyiset asutukset ja vuoden 1631 purkauksen ”laavavirta”. Löytäminen ja tutkimus

Vaikka antiikin lähteet sijoittavat Herculaneumin selvästi rannikolle Neapoliin ja Pompejin välille, Vesuviuksen juurelle, sen tarkka sijainti pysyi pitkään tuntemattomana: Esimerkiksi Philipp Clüver sijoitti sen nykyiseen Torre del Grecoon, noin kolme kilometriä liian kauas kaakkoon.Clüver, Philipp (Cluverius, Philippus): Italia Antiqua, 1624, s. 1154.

Kaupungin teatterin jäänteiden kerrotaan löytyneen sattumalta vuonna 1709 kaivettaessa kaivoa nykyisessä Ercolanossa, tuolloisessa Resinassa. Ensimmäisiä kaivauksia rahoitti Emmanuel Maurice de Lorraine. Vuonna 1738 aloitettiin kaivaukset Napolin kuninkaan Kaarle VII:n toimeksiannosta.