Funny Games on vuonna 2007 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Michael Haneke. Elokuva on yhdysvaltalainen uudelleenfilmatisointi Haneken saman nimisestä, vuoden 1997 elokuvasta.Grundmann & Naqvi & Root 2008, s. 107-109 (Michael Haneke Interviews) Samoin kuten alkuperäisversiossa, elokuvassa kaksi nuorta miestä ottaa perheen heidän mökillään panttivangikseen, ja pakottaa heidät sadistisiin leikkeihin. Perheen isää esittää Tim Roth, äitiä Naomi Watts. Elokuvassa on vain pieniä eroavaisuuksia alkuperäisen kanssa. Elokuvan ensiesitys oli Lontoon elokuvajuhlilla 20. lokakuuta 2007, mutta kaupalliseen levitykseen elokuva tuli vasta seuraavana vuonna.
Elokuva Amerikkalainen tuottaja Chris Coen ehdotti Michael Hanekelle uudelleenfilmauksen tekemistä. Päätökseen vaikutti myös Haneken alkuperäinen motivaatio; saada etenkin amerikkalaiset - "suurimmat väkivallan kuluttajat" näkemään Funny Games, mutta saksankielisenä versiona se ei toteutunut kuten Haneke oli toivonut. Haneke oli valmis tekemään uudelleenfilmauksen vain jos Naomi Watts esittäisi toista pääroolia. Haneke oli nähnyt Wattsissa potentiaalia hänen rooleissa elokuvissa Mulholland Drive ja 21 grammaa.
Elokuvallaan Haneke halusi katsojan ymmärtävän oman osansa väkivallan kuluttajana.Marc Toullec 1988, s. 37 (Michael Haneke Interviews) Hän sanoi elokuvan olevan tarkoituksellinen provokaatio, ja pyrkimys näyttää katsojalle kuinka paljon häntä "manipuoloidaan". Haneke on kuvaillut teostaan muun muassa seuraavasti; "ne jotka lähtevät elokuvasta kesken, eivät tarvitse sitä, mutta ne jotka pysyvät loppuun saakka, tarvitsevat."
Tim Roth ei alun perin luettuaan käsikirjoituksen halunnut tehdä elokuvaa. Rothin manageri kuitenkin pyysi häntä katsomaan alkuperäisen version, jonka jälkeen hän lopulta suostui. Hän mielsi elokuvan kuvaukset vaikeaksi, koska jokainen kohtaus täytyi olla täysin sama kuin alkuperäisessä. Roth koki myös raskaana sen, että hänen hahmonsa poika näytti paljolti samalta kuin hänen oma poikansa.
Naomi Watts kuvasi Haneken ohjaustyyliä vaikeaksi, koska hän oli hyvin tarkka jokaisesta yksityiskohdasta, kuten milloin liikuttaa vesilasia, tai milloin tarkalleen sanoa vuorosanansa. Watts koki tämän tukalana, mutta siitä huolimatta, hän kertoi luottaneensa Haneken visioon ja saaneensa uudenlaisen kokemuksen näyttelijänä.McCann & Sorfa 2011, s. 24.
Haneke kertoi elokuvan kuvaajan Darius Khondjin työskentelytyylin olevan useasti liian hidas hänen tottumuksellensa, mutta kokonaisuudessaan hän piti Khondjista ja hänen taidoistaan, etenkin hänen kyvyistään kuvata yöllä.
Rooleissa
Arvioita Turun Sanomien Tapani Maskulalle Funny Gamesin uuden version kompromissit olivat selvästi havaittavia, mutta eivät häiritseviä. Tuttujen niminäyttelijöiden käyttö saa henkilöhahmot kadottamaan osan tavallisuudestaan. Maskula arvostaa Haneken tyylissä erityisesti pahimpien raakuuksien tapahtumista aina kuvan ulkopuolella, jolloin vaikutelma pysyy klaustrofobisen ahdistavana ja pohdintaan painostavana.
Yhdysvaltalainen kriitikko Roger Ebert totesi, ettei Funny Games viettele katsojaansa perinteisellä tarinankerronnalla ja hahmon kehityksellä, vaan pikemminkin kannustaa häntä näkemään oma roolinsa tunteellisten ja analyyttisten jaksojen kautta. ”Toisin sanoen, tämä ei ole elokuva, vaan teesi. Sinun ei tarvitse istua koko jutun läpi ymmärtääksesi sen pointtia."
Lähteet
Grundmann, Roy & Naqvi, Fatima & Root, Colin (toim.): Michael Haneke Interviews. The University Press of Mississippi, 2020. McCann Ben & Sorfa David (toim.): The Cinema of Michael Haneke. Columbia University Press, 2011.
Viitteet
Luokka:Vuoden 2007 yhdysvaltalaiset elokuvat Luokka:Itävaltalaiset elokuvat Luokka:Michael Haneken ohjaamat elokuvat Luokka:Uudelleenfilmatisoinnit