Adam ”Aatu” Laitinen (13. syyskuuta 1853 Suonenjoki – 31. joulukuuta 1923 Rovaniemi)Raittila 1967, s. 253. oli lestadiolaisen liikkeen saarnaaja, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja virsirunoilija. Laitinen syntyi herännäiskotiin, ja lestadiolainen hänestä tuli vuonna 1881.Raittila 1967, s. 254. Laitinen vihittiin papiksi Kuopiossa vuonna 1877. Hän toimi ylimääräisenä pappina Kiihtelysvaarassa 1877–1879. Enossa hän toimi kappalaisena 1879–1881, Enontekiöllä 1881–1897 ja Rovaniemellä 1897–1911. Rovaniemen kirkkoherra hänestä tuli vuonna 1911, ja hän toimi virassa, kunnes kuoli vuonna 1923.
Laitinen toimitti Kristillistä Kuukausilehteä vuosina 1883–1887. Hän puolusti vahvasti naisten saarnausoikeutta seurakunnassa. Kuukausilehteen vuonna 1884 kirjoittamassaan artikkelissa Laitinen esitti, että Raamattu (so. Paavali) kielsi naisen saarnaamisoikeuden vain omaan aviomieheensä nähden.
Aatu Laitinen sanoitti myös virsiä. Hänen virsiään ovat muun muassa ”Sä taivaan matkamies”, ”Pois heitä pelko sydämen” ja ”Jo veri vuotaa kallehin”. Siionin laulut -kirjassa on kaksi hänen kirjoittamaansa laulua: laulu 7 ”Lapset pienet, laulakaa" ja 54 ”Kun kutsumuskellomme kerran vain soi”. Norjan kirkon virsikirjassa vuodelta 2013 on yksi hänen virtensä: virsi 405 (norjaksi ”Stig opp, nu ånd, til himmelen”, kveeniksi ”Siis nouse henkeni taivhaaseen”). Hän sai rovastin arvonimen 1916.
Hajaannusten jälkeen Laitinen loittoni vanhoillislestadiolaisuudesta, etenkin vuoden 1911 sovintokokouksen jälkeen. Etäännyttyään vanhoillisuudesta hän läheni uuttaheräystä. Suhdetta esikoislestadiolaisuuteen rasitti liikkeen johtavan saarnaajan Joonas Purnun kielteinen suhde kirkon papistoon.Talonen 1993, s. 74. Myös Laitista kohtaan hän tunsi epäluottamusta.
Perhe Laitinen oli naimisissa kirkkoherran tyttären Alma Maria Relanderin (1858 Kiihtelysvaara – 1939 Rovaniemi) kanssa. Heillä oli 11 lasta. Näistä Veli Eliel (Eeli) Laitinen toimi myös Rovaniemen kirkkoherrana, ja hänet on kuvattu Rovaniemen kirkon vuonna 1951 paljastetussa alttaritaulussa ”Elämän lähde”. Onni Laitinen oli lääkäri, joka tunnetaan vuonna 1918 tehdyn Petsamon retken toisena johtajana. Kolmas Laitisen pojista oli filosofian tohtori ja Sortavalan opettajaseminaarin lehtori Aatu Armas Attila Laitinen.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Aatu Armas Attila Laitinen
Julkaisuja Kannel : virvotusta Herraa rakastaville. 1. Tekijä, 1881. Pieni rukouskirja. Barck, 1883. Saarna taivaanvaltakunnan avaimista. Barck, 1884. Saarna uudestisyntymisestä. Barck, 1884. Valituita kristittyin kirjeitä. 1 osa. Kokoili Aatu Laitinen. Barck, 1884. Valituita kristittyin kirjeitä. 2 osa. Kokoili Aatu Laitinen. Barck, 1886. Ahtisaarnoja. Tekijä, 1888. Ewankeliumisaarnoja : kolmen wuosikerran tekstien lyhyt selitys. Tekijä, 1891. Laulu-kokoelma Jumalan lasten virvoitukseksi matkalla isänmaalle. Esipuheella varustanut Aatu Laitinen. Barck, 1891. Kaksi saarnaa : ensimäisenä ja toisena joulupäivänä 1893. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1894. Hartauskirja : rukouksia ja 112 valittua virttä vanhasta virsikirjasta : esipuheella. Kokoajana Aatu Laitinen. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1895. Neljä saarnaa : pitkänäperjantaina, 1:nä ja 2:na pääsiäispäivänä ja marianpäivänä. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1895. Lasten rukouskirja. Oulun kirjapaino-osakeyhtiö, 1895. Ilmestyskirjan tarkoituksesta. Grönroos, 1897. Siionin kansan matka-laulut elämän tiellä. 1. osa. Kokoili Leonard Typpö ; esipuheella varustanut Aatu Laitinen. W. Toivonen, 1902. Muistosanoja Lapin kristillisyydestä. Alex. Hellman, 1918. Muistoja Lapin kristillisyydestä. Uusi painos. Laestadiolaisten lähetysyhdistysten keskusliitto, 1966.
Lähteet Pekka Raittila, Lestadiolaisuuden bibliografia ja matrikkeli, SKS, 1967 Jouko Talonen, Esikoislestadiolaisuus ja Suomalainen yhteiskunta 1900–1944, SKS, 1993,
Viitteet
Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Lestadiolaiset saarnaajat Luokka:Suomalaiset virsirunoilijat Luokka:Vuonna 1853 syntyneet Luokka:Vuonna 1923 kuolleet Luokka:Uusheränneet saarnaajat