Live at the Marquee on uudelleenkootun Sweet-yhtyeen neljä studiokappaletta sisältävä livealbumi vuodelta 1989. Se taltioitiin Lontoon Marquee-klubilla vuonna 1986. Samasta konsertista julkaistiin myös video. Albumin julkaisi Euroopassa SPV ja Yhdysvalloissa Maze-yhtiö.Väistö, Perttunen 2003, s.95.
Levyllä korostuu solisti Paul Dayn ja muun yhtyeen huomattavan heavy-vaikutteinen esitystapa.
Yleistä kappaleista
Albumi alkaa kappaleella ”Action”. Sitä seuraa ”Sweet F.A.”, jossa on studioversiosta poikkeavia sävelkulkuja. Levyn kolmas ja ensimmäisen vinyylin viimeinen raita on ”Love Is Like Oxygen”, jonka alkuperäinen instrumentaaliväliosa on korvattu muun muassa Emerson, Lake & Palmer -yhtyeen levyttämän ”Fanfare for the Common Man” -kappaleen soitolla. Kappaleen tekijöitä ei kuitenkaan ole mainittu levyn kansitiedoissa.Väistö, Perttunen 2003, s.96. ”Love Is Like Oxygen” on myös lähes yhdeksänminuuttisenä albumin pisin raita.
Ensimmäisen vinyylin aloittaa potpuri, jonka ensimmäinen kappale on Phil Lanzonin kosketinsoitinsoolon sisältävä ”Restless”. Sikermää jatkaa energisesti esitetty ”No You Don’t”, jonka jälkeen se päättyy Andy Scottin kitarasooloon ”Guitar Segue”. Seuraava kappale on ”Someone Else Will”, jonka aikana lavalla esiintyi myös kaksi striptease-tanssijaa, Linzi Drew ja Ruth Chapman. Ykkösvinyylin kakkospuolen päättääSweet: Live at the Marquee -albumin vinyyliversion tiedot (SPV 80-8825) Mick Tuckerin rumpusoolo, ”Drum Solo”.
Live at the Marqueen kakkosvinyylin ensimmäinen raita on kosketinsoitinsoololla ja yleisönlaulatusosuudella yli kahdeksanminuuttiseksi venytetty ”Set Me Free”. Sitä seuraava ”The Ballroom Blitz” on kirjoitettu levyn kanteen muodossa ”Ballroom Blizz”. Konsertin ja levyn toisen vinyylin ykköspuolen päättää ”Fox on the Run”. Lopussa kuullaan vielä muutama riffi ”Love Is Like Oxygenia”.
Levyn toisen vinyylin kääntöpuolella on Sweetin neljä uutta studiokappaletta. Niistä kolme ensimmäistä ovat solisti Paul Dayn, kosketinsoittaja Phil Lanzonin ja kitaristi Andy Scottin yhdessä kirjoittamia. Niistä ensimmäinen on AOR-tyylinen ”Shot Down in Flames”. ”Over My Head” on tyylillisesti edeltäjänsä kaltainen, mutta progressiivisempi. Kolmas kappale ”Jump the Fence” poikkeaa edellisistä kappaleista, ja solisti Paul Day laulaa sen A-osat pelkkien rumpujen säestyksellä. Loppua kohden instrumentteja tulee kuitenkin enemmän mukaan. Albumin viimeinen kappale on cover ”Reach Out... I’ll Be There”, joka tunnetaan erityisesti The Four Tops -yhtyeen levytyksenä. Sweetin versio ei ole yhtä soul-tyylinen, vaan hard rock -vaikutteinen.Väistö, Perttunen 2003, s.97.
Julkaisu
Albumi ilmestyi 1. marraskuuta 1989. Sen julkaisi Euroopassa SPV-yhtiö sekä tupla-LP:nä että CD:nä. Yhdysvalloissa levyn julkaisi Maze-yhtiö ainakin CD-formaatissa. Kyseisessä versiossa takakannen kuvat konsertin striptease-tanssijoista oli korvattu tavallisilla yhtyekuvilla.
Live at the Marquee julkaistiin myös videoversiona. Kappaleiden järjestys on siinä hieman erilainen: ”Love Is Like Oxygen” on totuudenmukaisesti vasta setin neljänneksi viimeinen kappale.
Kappaleet
LP 1 A-puoli
B-puoli
LP 2 A-puoli
B-puoli: Studio
Kokoonpano
Andy Scott – kitara, laulu Mick Tucker – rummut Paul Day – laulu Malcolm McNulty – bassokitara, laulu Phil Lanzon – kosketinsoittimet
Lähteet
Viitteet
Luokka:Vuoden 1989 konserttitallenteet Luokka:Sweetin albumit