Ruhtinas Rainier III (Rainier Louis Henri Maxence Bertrand Grimaldi); (31. toukokuuta 1923 – 6. huhtikuuta 2005) oli Monacon ruhtinas vuosina 1949–2005.

Hallituskautensa aikana hän vastasi Monacon talouden muutoksesta, joka siirtyi perinteisestä kasinopelikeskuksesta nykyiseen asemaansa veroparatiisina ja kulttuurikohteena. Ruhtinas koordinoi myös Monacon perustuslain merkittäviä uudistuksia vuonna 1962, jotka rajoittivat hallitsijan valtaa.

Lapsuus ja nuoruus Ruhtinas Rainier III syntyi Monacon ruhtinaskunnassa. Hänen äitinsä oli prinsessa Charlotte (1898–1977), joka oli ruhtinas Louis II:n ja tämän rakastajattaren, kabareeemäntä Marie Juliette Louvet’n Algeriassa syntynyt tytär. Charlotte laillistettiin virallisen adoption kautta vuonna 1919 ja nimitettiin vuonna 1922 Monacon kruununperijäksi. Rainierin isä kreivi Pierre de Polignac (1895–1964) oli puoliksi ranskalainen ja puoliksi meksikolainen, joka adoptoitiin puolisonsa Grimaldi-sukuun avioitumisen yhteydessä ja appi teki hänestä Monacon prinssin. Rainier oli heidän nuorempi lapsensa ja ainoa poika. Hän syntyi vuotta isoisoisänsä, ruhtinas Albert I:n kuoleman jälkeen. Rainier III:lla oli yksi vanhempi sisar, Monacon prinsessa Antoinette, Massyn paronitar (1920–2011). Hänen vanhempansa muuttivat erilleen vuonna 1930 ja erosivat virallisesti vuonna 1933.

Rainier sai varhaiskasvatuksen Englannissa Summerfieldsin yksityiskoulussa St Leonards-on-Seassa Sussexissa ja vuoden 1935 jälkeen Stowe Schoolissa Buckinghamshiressä. Rainier opiskeli tämän jälkeen Institut Le Roseyssa Rollessa ja Gstaadissa Sveitsissä vuodesta 1939 lähtien, ennen kuin jatkoi Montpellierin yliopistoon Ranskaan, jossa hän suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1943. Tämän jälkeen hän opiskeli valtiotieteitä Sciences Po Paris'ssa Pariisissa.

Rainierin isoisä ruhtinas Louis II toimi kenraalina Ranskan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Toisessa maailmansodassa Rainier palveli Ranskan armeijassa tykistöupseerina ja sai sotaristin pronssitähdellä ansioistaan taisteluissa saksalaisia vastaan Elsassissa. Ranskan hallituksen päätöksellä hänet kotiutettiin Ranskan asevoimista kapteenina vuonna 1949 ja ylennettiin everstiksi vuonna 1954.

Perintöprinssi Rainier valittiin vuonna 1949 Kansainvälisen Olympiakomitean jäseneksi, josta hän erosi seuraavana vuonna siirryttyään Monacon hallitsevaksi ruhtinaaksi. pienoiskuva|Ruhtinas Rainier III ja ruhtinatar Grace Valkoisessa talossa vuonna 1961.

Ruhtinas Rainierin äiti kruununprinsessa Charlotte luopui perintöoikeudestaan 30. toukokuuta 1944 Monacon kruunuun poikansa hyväksi, joten Rainierin isoisä Louis II:n kuoltua 9. toukokuuta 1949 Rainier III kruunattiin Monacon ruhtinaaksi.

Noustuaan valtaistuimelle Rainier III pyrki palauttamaan entisen Monacon loiston, joka oli tahraantunut taloudellisen laiminlyönnin ja skandaalien vuoksi. Hänen äitinsä prinsessa Charlotte otti René the Cane -nimellä tunnetun jalokivivarkaan rakastajakseen. Valtaannousunsa jälkeen ruhtinas Rainier huomasi aarrekammion olevan käytännössä tyhjä. Monacon perinteinen uhkapeliasiakaskunta, joka koostui pääasiassa eurooppalaisista aristokraateista, huomasi olevansa toisen maailmansodan jälkeen taloudellisesti rajoittunut. Muita menestyviä uhkapelikeskuksia oli avattu kilpailemaan Monacon kanssa. Tulonmenetyksen kompensoimiseksi Rainier päätti mainostaa Monacoa veroparatiisina, kaupallisena keskuksena, kiinteistökehitysmahdollisuutena ja kansainvälisenä matkailukohteena. Hänen hallituskautensa alkuvuosina kreikkalainen laivanvarustajamoguli Aristoteles Onassis osallistui voimakkaasti Monacon toimintaan ja otti haltuunsa Société des Bains de Merin ja ajatteli Monacoa pelkästään uhkapelikeskuksena. Ruhtinas Rainier sai SBM:n takaisin hallintaansa vuonna 1964, mikä käytännössä varmisti, että hänen oma visionsa Monacosta toteutuisi.

Hänen hallituskautensa aikana Societé Monégasque de Banques et de Métaux Précieux pankki, jolla oli merkittävä osa Monacon pääomasta, ajautui konkurssiin mediayhtiöön tehtyjen sijoitustensa vuoksi vuonna 1955, mikä johti Monacon hallituksen eroamiseen. Ruhtinas Rainier III ratifioi Monacolle uuden perustuslain vuonna 1962, joka vähensi ruhtinaan valtaa merkittävästi siirtäen sitä 18-jäseniselle, vaalein valittavalle neuvostolle, jolle taattiin lainsäädäntövalta. Hän oli keskeyttänyt edellisen perustuslain vuonna 1959 sanoen, että se "on haitannut maan hallinnollista ja poliittista elämää".

Hän sai alamaisiltaan lempinimen "rakentajaruhtinas", sillä hänen johdollaan Monaco täyttyi uusista kerrostaloista, hotelleista ja muista rakennuksista. Aiemmin lähinnä Monte Carlon kasinosta tunnettu pikkuvaltio laajensi talouttaan muun muassa pankkibisnekseen."Aurinkoiseksi paikaksi hämärille tyypeille" kutsuttu veroparatiisi on kerännyt samalla ulkomailta myös syytöksiä rahanpesusta. Arvostelusta huolimatta Rainier onnistui vahvistamaan Monacon kansainvälistä asemaa: kääpiövaltio liittyi YK:n jäseneksi vuonna 1993 ja Euroopan neuvostoon vuonna 2004. pienoiskuva|Rainier III:n 50 frangin 25-vuotisjuhlaraha vuonna 1974. pienoiskuva|Rainier III:n 40-vuotisjuhlaraha vuonna 1989. Ruhtinas Rainier perusti vuonna 1995 postimuseo Musée des timbres et des monnaies de Monaco'n Fontvieillen uuteen kaupunginosaan käyttäen Monacon ruhtinaiden Albert I:n ja Louis II:n kokoelmia. Arvostettu filateelinen keräilijäjärjestö Club de Monte-Carlo de l'Élite de la Philatélie perustettiin vuonna 1999 hänen suoraan suojelukseensa. Klubin pääkonttori sijaitsee postimuseossa, ja sen jäsenyys on rajoitettu laitoksiin ja sataan arvostettuun keräilijään. Rainier järjesti harvinaisten ja poikkeuksellisten postimerkkien ja kirjeiden näyttelyitä klubin jäsenten kanssa.

Koko hallituskautensa ajan ruhtinas Rainier seurasi Monacon postimerkkien luomisprosessia. Hän piti parempana syväpainotekniikalla painettuja postimerkkejä sekä kaivertaja Henri Chefferin ja Czesław Słanian taidetta. Ruhtinas Rainierin yli sadan auton kokoelma avattiin yleisölle nimellä Monaco Top Cars Collection Fontvieillessä.

Monacolle oli pitkään taattu itsenäisyys Ranskasta vain jos ruhtinassuvussa riitti miehiä. Vaatimus purettiin vuonna 2002. Toisin kuin lapsistaan, jotka ovat osaltaan ruokkineen Monacon elämysteollisuutta tarjoamalla elämäntyylillään aineistoa viihdelehdille, Rainier'sta tunnettiin lähinnä virallinen persoona. Väriä virallisuuteen antoi kuitenkin ruhtinaan rakkaus jalkapalloon. Hänen suosikkijoukkueensa oli AS Monaco FC.

Rainier III hallitsi 56 vuoden ajan ja oli kuollessaan maailman toiseksi pisimpään vallassa ollut elävä monarkki, sijoittuen aikalaistensa joukossa heti Thaimaan kuningas Rama IX:n jälkeen.

Suhteet, avioliitto ja jälkeläiset Rainierilla oli 1940- ja 1950-luvuilla 10 vuoden mittainen suhde näyttelijätär Gisèle Pascalin (1921–2007) kanssa. Rainierin sisar, prinsessa Antoinette, toivoi oman poikansa nousevan valtaistuimelle ja levitti huhuja Pascalin hedelmättömyydestä. Huhut yhdistettynä snobismiin Pascalin sukutaustasta lopulta lopettivat suhteen. Pascal todettiin myöhemmin kykenemättömäksi saamaan lapsia. pienoiskuva|Rainier III:n ja Grace Kellyn kirkollinen vihkiminen 19. huhtikuuta 1956. Ruhtinas tapasi Oscar -palkitun näyttelijätär Grace Kellyn (1929–1982) 6. toukokuuta 1955 ruhtinaallisessa palatsissa järjestetyn valokuvaussession aikana, jonka tarkoituksena oli tukea tuolloin ranskalaisen näyttelijä Jean-Pierre Aumont'n kanssa tapailleen Grace Kellyn matkaa Cannesin elokuvajuhlille. He tapasivat toisen kerran cocktailtilaisuudessa Cannes'ssa. Kirjeitse tapahtuneen seurustelun jälkeen, jonka kuvailtiin sisältävän "paljon rationaalista harkintaa molemmilta puolilta", ruhtinas Rainier kosi Gracea tämän perheen kotona Philadelpiassa joulukuussa 1955. Kihlaus julkaistiin tammikuussa 1956. pienoiskuva|Ruhtinasperhe vuonna 1966. Avioliitto sai valtavasti huomiota yleisöltä, ja media kuvaili sitä "vuosisadan häiksi" ja "maailman odotetuimmiksi häiksi". Morsiamen myötäjäiset olivat 2 miljoonaa dollaria. Monacoon saapui 1 500 toimittajaa ja valokuvaajaa, enemään kuin häävieraita. Siviilivihkiminen pidettiin Ruhtinaallisen palatsin valtaistuinsalissa 18. huhtikuuta ja uskonnollinen vihkiminen 19. huhtikuuta 1956 Pyhän Nikolaoksen katedraalissa. Rainierilla oli yllään itse suunnittelemansa sotilaspuku, joka perustui Napoleon Bonaparten univormuihin. Piispa Gilles Barthen johtama häätilaisuus lähetettiin MGM Studiosin yksinoikeudella yhdeksään televisioverkkoon Télé Monte-Carlo Eurovision kautta suorana televisiolähetyksenä, ja sitä katsoi yli 30 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Pari vietti häämatkaansa Välimerellä Aristoles Onassiksen lahjoittamalla 147 jalan jahdilla Deo Juvante II.

Rainier huomautti myöhemmin, että juhlallisuudet olivat "historian suurin sirkus" ja että pari oli "yhtä mieltä siitä, että meidän olisi oikeastaan ​​pitänyt mennä naimisiin pienessä kappelissa vuoristossa".

Heille syntyi kolme lasta: Prinsessa Caroline Louise Marguerite (s. 23. tammikuuta 1957), vuosina 2005–2014 Monacon perintöprinsessa kunnes veljenpoika Jacques syntyi. Kruununprinssi Albert Alexandre Louis Pierre (s. 14. maaliskuuta 1958), nykyään Monacon hallitseva ruhtinas Albert II. Prinsessa Stephanie Marie Elisabeth (s. 1. helmikuuta 1965)

Viimeiset vuodet Rainier III joutui alkuvuodesta 2005 sairaalaan vakavien keuhkosairauksien takia, joista hän oli kärsinyt jo pitkään sillä hän oli ketjupolttaja joka poltti 60 savuketta päivässä. Valtaoikeudet siirrettiin hänen pojalleen Albertille maaliskuussa, pari viikkoa ennen ruhtinas Rainier III kuolemaa. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 6. huhtikuuta 2005, jolloin hänen pojastaan tuli ruhtinas Albert II.

Ruhtinas Rainier III haudattiin 15. huhtikuuta 2005 Cathédrale de Notre-Dame-Immaculée'hen eli Monacon Pyhän Nikolauksen katedraaliin.

Tittelit ja kunnianosoitukset pienoiskuva|Ruhtinas Rainier III:n poikansa Albert'n kanssa vuonna 1998. pienoiskuva|Rainier III:n hauta Cathédrale de Notre-Dame-Immaculée'ssa eli Monacon Pyhän Nikolauksen katedraalissa. Hänen koko arvonimensä oli "Hänen korkeutensa Rainier III, Monacon ruhtinas, Valence’n herttua, Les Baux’n markiisi, Carlades’n kreivi, Le Buis’n paroni, Saint-Rémyn herra, Matignon’n isäntä, Thorignyn kreivi, Saint-Lôn paroni, La Luthumière’n Hambye’n paroni, Estouteville’n, Mazarin’n ja Mayenne’n herttua, Château-Porcien’n ruhtinas, Ferrette’n, Belfort’n, Thann’n ja Rosemont’n kreivi, Altkirchin paroni, Isenheim’n herra, Chillyn markiisi, Longjumeaun kreivi, Massyn paroni, Guiscard’n markiisi".

Ruhtinas Rainieria puhuteltiin ”Hänen korkeudekseen”.

Monacolaiset kunniamerkit

55x55px Pyhän Kaarlen ritarikunta (1949, suurmestari) 55x55px Kruunun ritarikunta (1960, perustaja, suurmestari) 55x55px Grimaldin ritarikunta (1954, perustaja, suurmestari) 55x55px Kulttuuriansioiden ritarikunta (1952, perustaja suurmestari)

Lähde:

Ulkomaiset kunniamerkit

55x55px Kunnialegioonan suurristi (Ranska) 55x55px Vuosien 1939–1945 sotaristi pronssitähdellä (Ranska) 55x55px Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlan mitali (Iran, 1971) 55x55px Italian tasavallan ansioritarikunta ketjulla (Italia, 1953) 55x55px Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunta ketjulla (Portugali, 1964) 55x55px San Marinon ritarikunnan suurristi (San Marino) 55x55px Kultaisen kannuksen ritarikunnan ritari (Pyhä istuin) 55x55px Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi) 55x55px Vapahtajan ritarikunnan suurristi (Kreikka) 55x55px Yrjö I:n ritarikunnan suurristi (Kreikka) 55x55px Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia) 55x55px Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunnan ritari (Luxemburg) 55x55px Karađorđen tähden ritarikunnan 1. luokka (Serbia) 55x55px Muhammad Alin ritarikunnan suurristi (Egypti) 55x55px Manuel Amador Guerreron ritarikunta ketjulla (Panama) Lähde:

Lähteet Tietoa Rainierista

Viitteet

Aiheesta muualla

Rainier III:n muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

Luokka:Kansainvälisen olympiakomitean jäsenet Luokka:Monacon ruhtinaat