Katherine Mansfield, oik. Kathleen Mansfield Murry, o.s. Beauchamp [biːtʃəm] (14. lokakuuta 1888 Wellington, Uusi-Seelanti – 9. tammikuuta 1923 Fontainebleau, Ranska) oli huomattava uusiseelantilainen kirjailija.
Elämänvaiheet Nuorena Mansfield lähetettiin opiskelemaan sisäoppilaitokseen Lontooseen, josta hän palasi Uuteen-Seelantiin, muttei kyennyt enää sopeutumaan synnyinkaupunkinsa Wellingtonin ilmapiiriin. Hän lähti uudestaan Eurooppaan vuonna 1908 opiskelemaan sellonsoittoa, eikä enää palannut kotimaahansa. Vuonna 1917 todettu keuhkotauti katkaisi lopulta ennenaikaisesti hänen elämänsä ja lupaavasti käynnistyneen novellistin uran.
Kathleen Beauchamp julkaisi ensimmäiset kertomuksensa jo koulutyttönä. Hän ryhtyi käyttämään kirjailijanimeä Katherine Mansfield vuonna 1911. Hänen koko tuotantonsa käsittää satakunta novellia, joista osa on keskeneräisiä. Hänen päiväkirjansa, kirjeensä ja muistikirjansa, kaikki laajoja niteitä, on niin ikään julkaistu. Mansfield oli kosketuksissa kuuluisaan Bloomsburyn ryhmään, ja Virginia Woolfin mukaan kukaan ei suhtautunut kirjoittamiseen enemmän tosissaan kuin Mansfield. Mansfield oli naimisissa kirjailija ja kustantaja John Middleton Murryn kanssa.
Mansfieldillä oli myös joitakin lyhyitä ja intohimoisia miessuhteita; vuonna 1911 hänellä oli takanaan yhden päivän kestänyt avioliitto, raskaus ja keskenmeno. Hurja nuoruus vei hänet liian kauas vanhempien hyväksymistä käyttäytymisnormeista, eikä hän löytänyt kotia mistään muustakaan ryhmästä eikä perustanut omaa perhettä. Sairautensa takia Mansfield oleskeli varsinkin talvisin pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa. Italian ja Ranskan huonosti lämmitetyt kivitalot eivät edistäneet hänen toipumistaan, joskin nämä oleskelut olivat kiihkeitä kirjallisia luomiskausia.Antony Alpers (1980). The Life of Katherine Mansfield
Jäljellä olevana elinaikanaan Mansfield halusi keskittyä sielunelämänsä uudistamiseen. Lokakuussa 1922 hän muutti kreikkalais-armenialaisen mystikon, G. I. Gurdjieffin, ”Ihmisen Harmonisen Kehittämisen Instituuttiin” Fontainebleauun, Ranskaan. Siellä hänen hoitajanaan oli Olga Lazovich Hinzenburg (sittemmin Frank Lloyd Wrightin vaimo). Mansfield kuoli tammikuussa 1923, ja hänet on haudattu Avonin kaupunkiin, samalle hautausmaalle kuin Gurdjieff. 200px|thumb|left|Kathleen Mansfield Murry, valokuva vuodelta 1912.
Suomennetut teokset
Kun olin lintu: valitut runot. Toimittanut ja suomentanut Tuomas Kilpi. Helsinki: Oppian, 2020. . Maata: kertomuksia Uudesta-Seelannista. Toimittanut ja suomentanut Tuomas Kilpi. Helsinki: Oppian, 2022. .
Novellit ”Kuppi teetä” teoksessa ”Laulutunti” ja ”Kuppi teetä” teoksessa Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 1 / valikoinut Aulis Ojajärvi, Porvoo: WSOY, 1961 ”Autuutta” teoksessa Maailman mestarikertojia II, suomentanut Arno Katermo, Lahti : Mantere, 1945
Lähteet
Aiheesta muualla Päivi Tapola: ”Katherine Mansfieldin Puutarhakutsut”. Teoksessa Äitini puutarhassa – Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002. . Katherine Mansfield Fontainebleaussa A. R. Orage, "Talks with Katherine Mansfield at Fontainebleau," The Century Magazine (lokakuu 1924)
Luokka:Bloomsburyn ryhmä Luokka:Neljäs Tie Luokka:Novellikirjailijat Luokka:Uusiseelantilaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1923 kuolleet