Suomi saavutti kesäolympialaisissa 1960 yhteensä viisi mitalia, joista yksi oli kultaa, yksi hopeaa ja kolme pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui 17:nneksi. Kisat olivat ensimmäiset, joissa Suomi jäi ilman painimitalia.

Olympiajoukkueen valintakiista SVUL:n erikoisliittojen ja TUL:n välillä

Rooman kisojen olympiajoukkueen valintaa häiritsi kiista yhteistyöstä SVUL:n lajiliittojen ja TUL:n välillä. Sotien jälkeen oli solmittu SVUL:n, TUL:n ja ruotsinkielisen urheilun keskusliiton CIF:n kesken yhteistyösopimuksia, jotka olivat mahdollistaneet yhteisen osallistumisen olympialaisiin. Tilanne muuttui avoimeksi heinäkuun alussa 1959. Tällöin TUL irtisanoi kaikki urheilun yhteistyösopimukset SVUL:n lajiliittojen kanssa. Tilannetta ratkottiin ensin Squaw Valleyn helmikuussa 1960 käytyjen talviolympilaisten osalta luomalla erityinen TUL:n urheilijoille seura Olympia-60 lajiliittosuhteen järjestämiseksi. SVUL:n lajiliitoilla oli ainoina järjestöinä oikeus edustaa Suomea kansainvälisiin lajiliittoihin, joka aiheutti TUL:n huippu-urheilulle haasteen. Sen kautta TUL:n ainoa edustaja pikaluistelija Juhani Järvinen sai osallistumisoikeuden talviolympialaisiin.Laine 2007, s. 181-184.

Keväällä 1960 SVUL:n ja TUL:n yhteistyö Rooman olympiakisaedustuksesta ei löytänyt ratkaisua. TUL esitti kevään mittaan ns. urheilun eheyttämisneuvotteluja, mutta SVUL ei lähtenyt neuvottelemaan TUL:n tavoitteiden pohjalta ao. kysymystä. Tilannetta oli muuttanut vielä vuoden 1959 lopulla perustettu uusi TUL:sta irronneiden seurojen keskusjärjestö TUK, jonka alaiset seurat liittyivät myös lajiliittoihin TUK-yhteyden lisäksi. TUK:oon liittyi nimivahvoja TUL-seuroja, joiden edustajille olympiaedustus tuli näin mahdolliseksi.

Kiista TUL:n ja SVUL:n lajiliittojen välillä kulminoitui kysymykseen yhteisestä toiminnasta joukkueiden valintatilanteissa, jonka TUL oli linjannut heinäkuussa 1959 tekemässään irtisanomisessa: "Kaikki yhteistä toimintaa koskevat asiat on käsiteltävä ja päätettävä yhteisissä elimissä". Asiassa viitattiin yhteistoimintajärjestelyihin, jotka olivat TUL:n kannalta parhaimmillaan sodan jälkeen maaliskuussa 1947 solmitussa yhteistoimintasopimuksessa, mutta sen asema oli heikentynyt myöhemmissä sopimuksissa suhteessa SVUL:n erikoisliittoihin. Vuoden 1947 yhteistoimintajärjestelyissä SVUL:n lajiliitot olivat vain yksi osapuoli TUL:n lailla päätettäessä edustustehtävistä kansainvälisiin tapahtumiin lajikohtaisesti.Laine 2007, s. 184-185. Tähän perustuen TUL esitti omat ehdokkaansa jokaiseen sarjaan molemmissa painimuodoissa ja nyrkkeilyssä. TUL:n periaatteen mukaan sitten yhteisesti päätettäisiin valittavat karsintojen pohjalta yhteisessä valintaraadissa; siis eräänlaisessa yhteistoimintaneuvostossa, kuten sodan jälkeen. Sen jälkeen olympialaisiin valitut TUL:n edustajat liittyisivät Olympia-60:n kautta lajiliittoon olympiavalinnan ajaksi. SVUL lajiliittoineen piti kiinni kuitenkin TUL:laisten olympiaehdokkaiden liittymisestä lajiliittojen alaiseen Olympia-60 -seuraan valintatilanteessa; ennen valintaa eli karsinta ja valinta olisivat lajiliiton päätösvallan alaista toimintaa. pienoiskuva|Vuoden 1959 TUL:ää edustanut nyrkkeilyn Euroopan mestari Olli Mäki, joka jäi TUL:n ja SVUL:n lajiliittojen välisen kiistan myötä pois Rooman kesäolympialaisista. Hän siirtyi syksyllä 1960 ammattilaisnyrkkeilijäksi. Tilanne päätyi heinäkuussa 1960 umpikujaan, jota tasavallan presidentti Urho Kekkonen lähti ratkomaan. Hän ehdotti 30. heinäkuuta julkistetussa sovintoesityksessään hyväksyttäväksi, että Olympia-60 täytti kansainvälisen liiton sääntöjen edellytykset osanotosta kansainvälisiin kilpailuihin. Jotta olympiakisoihin voitaisiin lähettää kaikki Suomen parhaat urheilijat, piti vain järjestää tarvittavat valintakilpailut. Nyrkkeilyn edellisen vuoden Euroopan mestari Olli Mäki piti valita nyrkkeilyjoukkueeseen ilman katsastuksia. TUL hyväksyi tämän esityksen heti. Olympiakomitean hallituksessa presidentin välitysesitys oli esillä elokuun alussa aiheuttaen varsin kriittisiä kannanottoja ensikommentteina. TUL:n käyttäytymistä pidettiin tilanteessa tarpeettomana viivyttelynä. Kokous äänesti siitä, olisiko esitys vietävä valtuuskunnan käsittelyyn. Se hyväksyttiin äänin 9-2. KOK:n silloinen suomalaisjäsen Jukka Rangell ehdotti, että hallitus suosittelisi valtuuskunnalle presidentin ehdotuksen hyväksymistä. Hallituksen jäsenistä SVUL:n puheenjohtaja Akseli Kaskela ja painiliiton puheenjohtaja Arvo Himberg suhtautuivat tällaisen suosituksen esittämiseen kielteisesti. Valtuuskunnassa, jonka jäseninä olivat merkittävässä osassa SVUL:n erikoisliittojen edustajat, hylkäsi Kekkosen esityksen äänin 26-13. Kaskelan ja Himbergin lisäksi keskeisiä sovintoesityksen vastustajia olivat Luisteluliiton Eino Pikkarainen ja Voimisteluliiton Erkki Palolampi.Laine 2007, s. 185-186.

Päätöksen jälkeen valtuuskunta teki TUL:lle uusia vastaantuloesityksiä: voimistelijat Kalevi Suoniemi ja Martti Mansikka sekä nyrkkeilijä Olli Mäki hyväksyttäisiin suoraan olympiajoukkueeseen. TUL ei suostunut näihin ehtoihin ja katsoi koko olympiaedustuksensa rauenneeksi.Laine 2007, s. 186.

Suuren joukkueen valinta

Suomen olympiakomitean hallitus päätti 13. kesäkuuta 1964 ehdottaa 30. kesäkuuta kokoontuvalle olympiakomitean valtuuskunnalle esittää 14 lajiryhmän urheilijoiden joukkueen lähettämistä Tokion kesäolympialaisiin. Edellytyksenä oli tarvittavien varojen kokoonsaaminen ja lajiryhmien urheilijoiden osoittavan tarpeellista olympiakuntoa kesän aikana järjestettävissä kilpailuissa ja katsastuksissa.

Suomalaisurheilijat valittiin kahdessa vaiheessa heinäkuun 1960 aikana. Ensimmäinen valintakokous 2. elokuuta nimesi yhteensä 86 urheilijaa, joista kuusi oli ampujia, viisi melojaa, viisi miekkailijaa, neljä nykyaikaisen 5-ottelun edustajaa, seitsemän nyrkkeilijää, 14 painijaa, kaksi painonnostajaa, kahdeksan purjehtijaa, neljä pyöräilijää, kolme soutajaa, viisi uimaria, 10 voimistelijaa ja 13 yleisurheilijaa. Toinen valintakokous oli 14. elokuuta toi 31 uutta olympiaurheilijaa, joista oli vielä kaksi ampujaa, neljä melojaa, yhdeksän soutajaa, purjehtija, uimahyppääjä, kaksi voimistelijaa ja 13 yleisurheilijaa, joista yksi nainen eli pituushyppääjä Brita Johansson. Ongelmaa aiheutti viime vaiheessa valitun uimahyppääjä Pekka Heinosen ilmoittautumisen viivästyminen järjestäjiltä.

Mitalistit pienoiskuva|Kultamitalisti Eugen Ekman Roomassa 1960 pienoiskuva|Pentti Linnosvuo olympiahopean jakotilaisuuden jälkeen Roomassa 1960 thumb|right|Vuoden 1960 Rooman olympialaisten seiväshypyn mitalikolmikko: keskellä Yhdysvaltain Don Bragg, vasemmalla Yhdysvaltain Ron Morris ja oikealla pronssimitalisti Eeles Landström. Kultaa

Eugen Ekman (Voimistelu – hevonen)

Hopeaa

Pentti Linnosvuo (Olympiapistooliammunta)

Pronssia

Eeles Landström (Seiväshyppy) Jorma Limmonen (Nyrkkeily 57 kg) Toimi Pitkänen ja Veli Lehtelä (Soutu – perämiehettömät kaksikot)

Joukkue

Nuorin suomalainen olympiaurheilija näissä kisoissa oli uimari Ilkka Suvanto, joka oli kilpaillessaan 17 vuoden ja 15 päivän ikäinen. Vanhin suomalainen osallistuja taasen oli ampuja Kalle Sievänen, jolle ikää oli kilpaillessa kertynyt 49 vuotta ja 184 päivää.http://www.sports-reference.com/olympics/countries/FIN/summer/1960/ Avajaisissa Suomen joukkueen lipunkantajana toimi seiväshyppääjä, Euroopan mestari Eeles Landström. Kisojen päättäjäisissä Suomen lippua kantoi maratoonari Olavi Manninen.

Muu henkilöstö

Joukkueen kokonaisvahvuus oli 118 urheilijan lisäksi 37 joukkueen johtotehtäviin, valmennukseen ja huoltoon kuuluvaa edustajaa. Yleisjohtoon kuului yhdeksän henkilöä.

Valinnoista

Valinnat tehtiin 2. – 14. elokuussa kahdessa valintakokouksessa; ensimmäinen oli päävalintatilaisuus. Valinnan teki olympiakomitean hallitus. Lopullinen urheilijamäärä oli 118.

Lajiliitot tekivät vuoden 1960 aikana omat valintansa maalis-elokuun 1960 aikana. Painissa ja nyrkkeilyssä valinnat tapahtuivat ensimmäisinä eli maalis-kesäkuussa; ensimmäisenä karsinnat sai tehtyä huhtikuun loppuun mennessä kreikkalais-roomalaisen paini.

Olympiariidan alaiset paini, nyrkkeily ja miesten voimistelu

Painissa, niin kreikkalais-roomalaiseen kuin vapaapainiin, Painiliitto suunnitteli esittävänsä yhteensä 14 painijaa. Kreikkalaisen-roomalaisen painikarsinnat käytiin huhtikuun loppuun mennessä. Molempien painimuotojen ensimmäisinä karsintoina toimineet SM-kisat nostivat Tauno Jaskarin, Rauno Mäkisen, Erkki Penttilän, Kyösti Lehtosen ja Veikko Rantasen vahvoiksi olympiamatkan ehdokkaiksi. Huhtikuun lopulla Helsingissä järjestettiin kreikkalais-roomalaisen painin katsastukset, joiden pohjalta Painiliitto nimesi täyden kahdeksan miehen ryhmän olympiaehdokkaiksi. Vapaapainin osalta katsastukset järjestettiin Ylistarossa toukokuun lopulla. Niihin osallistui muutamia TUL:laisesta seurastaan Painiliiton seuraan juuri siirtyneitä. Katsastusten pohjalta vapaapainiin ehdotettiin myös täysi kahdeksan miehen ryhmä. Elokuun alun kokouksessa olympiakomitea vahvisti 14 painijaa olympiamatkalle. Ulkopuolelle jäi tässä vaiheessa vapaapainin kahden ylimmän sarjan painijaa eli Paavo Saarijärvi ja Antti Vuorela.

Nyrkkeilyssä valintoja aloitettiin toukokuun lopulla. Valintaa sekoitti TUL:n Kokkolan Jymyyn kuuluneiden Olli Mäen, Paavo Roinisen ja Väinö Järvenpään tilanne. TUL:n ja lajiliittojen välisen lukkiintuneen tilanteen vuoksi seura liittyi Suomen Nyrkkeilyliittoon ja mahdollisti seuran nyrkkeilijöiden olympiavalinnan. Aluksi pystyttiin nimeämään kolme nyrkkeilijää eli Jorma Limmonen, Viljo Aho ja Matti Aho. Muiden osalta jatkettiin karsinnoilla. Nyrkkeilyn täydennys tapahtui kesäkuun alussa, jolloin olympiaehdokkuuden saivat Börje Karvonen, Paavo Roininen, Martti Lehtevä. Avoinna tämän jälkeen oli vain sarjan alle 60 kg olympiaedustaja, johon Olli Mäelle tarjottiin karsintamahdollisuutta vastustajanaan nuori Pertti Purhonen. Koska Mäki ei tullut karsintaotteluun, sarjaa ylempänä otellut ja Lehtevälle hävinnyt Väinö Järvenpää sai painoaan pudotettuaan itsensä sarjaa alemmaksi mahdollisuuden otella Purhosta vastaan. Järvenpää voittikin Purhosen selvästi ja sai olympiaehdokkuuden sarjaan alle 60 kg. Olympiakomitea vahvisti seitsemästä ehdotetusta nyrkkeilijästä kuuden olympiamatkan. Tässä vaiheessa Lehtevän olympiamatkaa ei vielä vahvistettu.