thumb|320px|James Callaghan ja Jimmy Carter 10. maaliskuuta 1977 Leonard James Callaghan, Cardiffin paroni Callaghan, KG, (27. maaliskuuta 1912 – 26. maaliskuuta 2005) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 5. huhtikuuta 1976 – 4. toukokuuta 1979. Hän toimi Työväenpuolueen puheenjohtajana vuosina 1976–1980.The official site of the Prime Minister’s Office Viitattu 19.9.2009
Callaghan on ainoa Britannian pääministeri, joka on toiminut kaikissa muissakin valtion tärkeimmissä viroissa: valtiovarainministerinä 1964–1967, sisäministerinä 1967–1970 ja ulkoministerinä 1974–1976. Callaghan oli valtiovarainministerinä (Chancellor of the Exchequer) myrskyisän ajanjakson 1964–1967, jolloin hänen täytyi taistella budjettivajetta ja Englannin puntaa vastaan suunnattuja hyökkäyksiä vastaan. Marraskuussa 1967 hänen täytyi hyväksyä punnan devalvointi. Hän tarjoutui eroamaan, mutta hänet taivuteltiin vaihtamaan salkkua sisäministeri Roy Jenkinsin kanssa 1967. Sisäministerinä Callaghan päätti lähettää brittiarmeijan joukkoja Pohjois-Irlantiin sen hallituksen pyynnöstä.
Callaghan palasi hallitukseen ulkoministeriksi maaliskuussa 1974 ja otti vastuun neuvotteluissa Britannian uusista jäsenehdoista Euroopan talousyhteisössä (EEC). Hän tuki Britannian jäämistä EEC:n jäseneksi vuoden 1975 kansanäänestyksessä.
Kun Harold Wilson erosi pääministerin paikalta 1976, Callaghan valittiin uudeksi Työväenpuolueen parlamenttiedustajien johtajaksi. Hänen ainoana pääministerikautenaan Työväenpuolue oli vähemmistönä ylähuoneessa, mikä vaati liittoutumista pienpuolueiden, kuten Ulsterin unionistien kanssa, ja johti myöhemmin Lib-Lab-liittoon.
Pääministerinä Callaghan oli ammattiyhdistysaktiivi ja jatkoi tehtyä yhteiskuntasopimusta vielä vuoden. Hän joutui vakuuttamaan Kansainväliselle valuuttarahastolle, että Iso-Britannia ryhtyy säästötoimiin. Reaalipalkkataso laski 6 prosenttia vuonna 1977. Helpotusta tilanteeseen toivat Pohjanmeren öljynporaukset. Öljytuloilla katettiin kertynyttä maksutaseen alijäämää. Maksutase saatiin positiiviseksi ensimmäisen kerran sitten vuoden 1972.
Teollisuuden työtaistelut ”tyytymättömyyden talvena” 1978–1979 vähensivät hallituksen suosiota, ja häviö kansanäänestyksessä Skotlannin asemasta johti hallituksen kaatumiseen. Seuranneissa vaaleissa Margaret Thatcherin johtama konservatiivipuolue nousi voittajaksi.
Vuonna 1987 Callaghanille myönnettiin elinikäinen päärinarvo Cardiffin paroni Callaghan. Hän kuoli keuhkokuumeeseen sekä sydämen ja munuaisten vajaatoimintaan 26. maaliskuuta 2005. Seuraavana päivänä hän olisi täyttänyt 93 vuotta.
Lähteet
Luokka:Eurooppa-neuvoston puheenjohtajat Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerit Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerit Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministerit Luokka:Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen puheenjohtajat Luokka:Elinikäiset päärit Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 2005 kuolleet