pienoiskuva|Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna vuonna 1879
Olga Fjodorovna Romanova (, synt. Cäcilie Auguste); (20. syyskuuta 1839 Karlsruhe, Badenin suurherttuakunta – 12. huhtikuuta (J: 31. maaliskuuta) 1891 Harkova, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen suuriruhtinatar, suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš Romanovin puoliso. Syntyjään hän oli Badenin prinsessa ja maakreivitär.
Suku ja perhe vasen|pienoiskuva|Prinsessa Cäcilie Auguste von Baden, Richard Lauchert n. 1855, Eremitaašin taidemuseo, Pietari
Hänen vanhempansa olivat Badenin suurherttua Leopold ja Ruotsin prinsessa Sofia Vilhelmina (1801–1865), joka oli Kustaa IV Aadolfin ja kuningatar Fredrika Dorotean vanhin tytär. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista Cäcilia oli nuorin. Hänen veljensä suurherttua Fredrik I oli Ruotsin kuningatar Viktorian isä. Ruotsin kuningas Kustaa III oli prinsessa Cäcilian isoisoisä.
vasen|pienoiskuva|309x309px|Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna 1860-luvulla, Camille Silvyn valokuva
Cäcilien lapsuudessa vuosien 1848–1849 levottomuudet pakottivat suurherttuan perheen pakenemaan Karlsruhesta Koblenziin. Cäcilie oli 12-vuotias, kun hänen isänsä kuoli vuonna 1852. Prinsessa Cäcilie sai spartalaisen ja ankaran kasvatuksen. Hänen suhteensa vanhempiinsa oli pikemminkin muodollinen kuin hellä. Hänestä kasvoi teräväkielinen tyttö, nokkela ja hyvinkoulutettu. Hän sovelsi myöhemmin samoja periaatteita kasvattaessaan omia lapsiaan.
Korkeat poskipäät ja kapeat, viistot silmät olivat hänen ulkonäössään silmiinpistävän euraasialainen piirre. Tämän vuoksi kiersi ilkeitä huhuja, että hänen biologinen isänsä olisi juutalainen pankkiiri nimeltä Haber, koska hänen vanhemmillaan oli ollut suhteessaan välirikko vuoden 1833 jälkeen. Venäjän hovissa häntä kutsuttiin selän takana pilkkanimellä Frau Haber. Asialle ei ole olemassa mitään virallista todistetta. Kuningatar Viktorian mukaan Cecilie oli hienopiirteinen, aivan erinäköinen kuin vanhempi sisarensa prinsessa Marie von Leiningen, mutta huonoryhtinen ja kumaraselkäinen. Suuriruhtinas Mihail oli kuningattaren mielestä miellyttävä, lempeä ja hienokäytöksinen, täysin erilainen kuin veljensä Konstantin ja sisarensa. He olivat vierailulla Windsorin linnassa vuonna 1860.Zeepvat, Charlotte: The Camera and the Tsars. Sutton Publishing, 2004. S. 42.
Ei tiedetä, kuinka suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš ja prinsessa Cäcilie tapasivat, mutta heidän liittonsa oli rakkausavioliitto ja he olivat onnellisia yhdessä. Nikolai I:n neljästä pojasta ainoastaan Mihail pysyi uskollisena aviopuolisolleen koko elämänsä. Cäcilie oli kihlajaisten aikaan 16-vuotias. Mihail kertoi kälylleen Maria Aleksandrovnalle Cäcilien valinneen nimekseen Olga Fjodorovna, koska Mihail ei pitänyt Cäcilie-nimestä. Heidät vihittiin Pietarissa Talvipalatsin kappelissa 16. (J: 28.) elokuuta 1857.Cockfield, Jamie H: White Crow. Praeger, 2002. Ss. 9-12, 15–17, 29, 64–65.
Avioliitto ja elämä suuriruhtinattarena Suuriruhtinas Mihail rakasti vaimoaan syvästi koko ikänsä ja oli tämän vahvan vaikutuksen alainen; he olivat toistensa vastakohtia, ja tämä näytti vain vahvistavan heidän liittoaan.Beéche, Arturo: The Grand Dukes, Eurohistory, 2010. Ss. 83-84. Mihail Nikolajevitš oli kiltti, rauhallinen ja melko tylsä mies, joka olisi mielellään omistautunut vain tykistölle ja perheelleen, eikä hän loistanut poikkeuksellisella älyllä. Olga Fjodorovna oli eloisa, teräväkielinen ja nokkela seurapiirinainen, joka piti kovasti ilkeistä tarinoista ja juoruista – joidenkin hänen aikalaistensa mukaan juorut olivat hänen pääasiallinen olemassaolon syynsä.
Pariskunta pysyi läheisinä ja heidän avioliittonsa oli onnellinen. He asuivat omassa suuressa asunnossaan Pietarissa, Uudessa Mikaelin palatsissa (ven. Ново-Михайловский дворец), joka valmistui heille vuonna 1861, jossa oli ajalle poikkeuksellisesti viemäröinti, kuumailmalämmitys ja vuodesta 1889 lähtien myös sähkövalo. Heillä oli myös palatsimainen, vuosina 1850–1861 valmistunut kesäasunto Mihailovka Strelnassa ja vuodesta 1869 Ai-Todor, suuri asuinhuvila Krimillä lähellä Jaltaa. Pariskunnalle syntyi seitsemän lasta. Suuriruhtinatar Olga, joka oli miestään vahvempi persoonallisuus, oli perheen hallitseva voima. Hän kasvatti seitsemän lastaan rautaisella kädellä, kuten hänet itsensäkin oli kasvatettu. Hän vaati lapsiltaan täydellistä tottelevaisuutta.
vasen|pienoiskuva|200x200px|Uusi Mikaelin palatsi, arkkitehti Andrei Ivanovits Stackenschneider 1857-1862, Palatsirantakatu Pietari
Hän oli erityisen läheinen vanhimman poikansa suuriruhtinas Nikolai Mihailovitšin kanssa, jonka älylliset intressit olivat hänen itsensä kaltaiset, mutta hän pysyi etäisenä ja kylmänä muita lapsiaan kohtaan. Hänen toinen poikansa, suuriruhtinas Mihail Mihailovitš, joka ei ollut älyllisesti lahjakas (äiti kutsui häntä hölmöksi), oli hänelle jatkuva pettymyksen aihe. Vuonna 1879 Olga ja suuriruhtinatar Maria Pavlovna järjestivät avioliiton ainoan tyttären, suuriruhtinatar Anastasia Mihailovnan ja Maria Pavlovnan veljen, Mecklenburg-Schwerinin suurherttua Friedrich Franz III:n välillä. Anastasian mielipidettä ei kysytty avioliiton suhteen ja hän oli katkera kasvatuksestaan ja suhteestaan äitiinsä. Anastasian tytär Cäcilie kertoi, että kun Anastasia oli omissa kihlajaisissaan tehnyt jotain väärin, äiti Olga lähetti hänet nukkumaan kuin tuhman lapsen. Oli myös aprikoosipuu, joka kuului Anastasialle, mutta jonka hedelmiä hän ei saanut itse syödä.
Aleksanteri III:n hallituskaudella valtiosihteeri Aleksandr Polovtsov esitti päiväkirjoissaan epäsympaattisen kuvan suuriruhtinatar Olgasta. Vaikka hän myönsi naisen olleen fiksu, hän kuvaili häntä: ”Pistäväkielinen, riitaisa, joutilas nainen joka ei tehnyt muuta kuin istui palatsissaan Neva-joen rannalla ja katseli ikkunastaan ulkona käveleviä ihmisiä ja puhui heistä ilkeitä asioita. Hän oli vain teräväkielinen yläluokkainen nainen, jolla ei ollut muita harrastuksia, kuin juoruilla ja pitää huolta lastensa etuoikeuksista.” Suuriruhtinatar Olga Fjodorovnalla oli vahva ja temperamenttinen luonne sekä terävä-älyinen. Hän teki monia piikikkäitä muistioita Aleksanteri III:lle ja keisarinna Maria Fjodorovnalle. Hän oli erityisen raivoissaan keisarin päätöksestä rajoittaa suuriruhtinaiden arvonimien määrää, joihin eivät kuuluneet hänen omat lapsenlapsensa. Vuonna 1886 tuli voimaan laki, jonka mukaan suuriruhtinaan ja suuriruhtinattaren arvonimien myöntäminen rajattaisiin keisarin lapsiin ja lapsenlapsiin. Seuraavien sukupolvien arvonimiksi tulisi ruhtinas ja ruhtinatar ja puhuttelunimeksi korkeus eikä keisarillinen korkeus. Aleksanteri III, joka käytti Olgasta selän takana pilkkanimeä ”Haber-täti”, sanoi kerran hänestä ärsyyntyneenä:”Kaikki tunnustavat Olga Fjodorovnan älykkääksi naiseksi. Mitä tämä äly on? Hän juoruilee ja lukee tyhjänpäiväisiä romaaneja, eikä halua tehdä mitään vakavastiotettavaa.”Bokhanov, A. N. : Imperator Alexander III. OOO Trading and Publishing House Russkoje Slovo-RS, Moskova 2001. S. 365 (ru) Hän oli ainoa Romanov-suvussa, jolla ei ollut mitään virallisia valtiollisia tai julkisia tehtäviä, joten hän omisti aikansa kokonaan perheelleen, puolisolleen ja lapsilleen. Hänestä ei pidetty hovissa hänen voimakkaan ja hallitsevan luonteensa ja ilkeän kielensä vuoksi.
vasen|pienoiskuva|303x303px|Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna Romanova poikansa Sergein kanssa n. 1870
Lapset pienoiskuva|288x288px|Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna ja suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš sekä heidän kaksi vanhinta lastaan Nikolai ja Anastasia
Suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš ja suuriruhtinatar Olga Fjodorovna saivat seitsemän lasta. Mihailovitšit olivat suvun kolmen nuorimman haaran suurin perhe. Nikolai Mihailovitš Romanov (1859–1919), teloitettiin Pietari-Paavalin linnoituksessa, naimaton ei jälkeläisiä Anastasia Mihailovna Romanova (1860–1922), avioitui vuonna 1879 Mecklenburg-Schwerinin suurherttua Friedrich Franz III:n (1851–1897) kanssa; heille syntyi kolme lasta, joista nuorin tytär Cecilia avioitui Saksan kruununprinssi Vilhelmin kanssa Mihail Mihailovitš Romanov (1861–1929), avioitui vuonna 1891 Sofie Nikolajevna Merenbergin, kreivitär de Torbyn (1868–1927) kanssa; heille syntyi kolme lasta. Avioliitto oli morganaattinen ja keisarillisen perheen säädösten vastainen. Mihaililta riistettiin sotilasarvot, eikä hän saanut enää palata Venäjälle. Georgi Mihailovitš Romanov (1863–1919), avioitui vuonna 1900 Olga Konstantinovnan tyttären, Kreikan ja Tanskan prinsessa Marian (1876–1940) kanssa; heille syntyi kaksi tytärtä; Georgi teloitettiin Pietari-Paavalin linnoituksessa vallankumouksen aikana. Aleksandr Mihailovitš Romanov (1866–1933), avioitui vuonna 1894 keisari Aleksanteri III:n ja Maria Fjodorovnan vanhemman tyttären, pikkuserkkunsa suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovnan (1875–1960) kanssa; heille syntyi seitsemän lasta. Sergei Mihailovitš Romanov (1869–1918), teloitettiin vallankumouksen aikana Alapajevskissa, naimaton ei jälkeläisiä Aleksei Mihailovitš Romanov (1875–1895), kuoli 20-vuotiaana tuberkuloosiin naimattomana, ei jälkeläisiä
Elämää Kaukasuksella vasen|pienoiskuva|365x365px|Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna vuonna 1886
Puoliso suuriruhtinas Mihail nimitettiin vuonna 1862 kenraalikuvernööriksi Kaukasukselle, missä hän hoiti tehtäväänsä lähes 20 vuoden ajan. Hän ja suuriruhtinatar pitivät hovia Tbilisin palatsissa, ja heidän seitsemästä lapsestaan neljä syntyi Kaukasuksella. Vaikka he asuivatkin kaukana pääkaupungista, suuriruhtinatar Olga sopeutui kuitenkin niin hyvin puolisonsa synnyinmaan tapoihin, että piti itseään täysin venäläisenä.
Kenraalikuvernöörin puolisona hänellä oli jonkin verran päätösvaltaa, ja hän perusti Kaukasukselle alueen ensimmäiset tyttökoulut ja naiskoulutuslaitokset. Hän oli myös järjestämässä lääkintäpalveluja etenkin Venäjän–Turkin sodan (1877–1878) aikana. Olga halusi olla perillä siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui, ja hän teki tarkkoja havaintoja. Vuosia myöhemmin eräs hänen hovinaisistaan kuvaili häntä seuraavasti:”Harvinaisen älykäs nainen, jolla oli erittäin terävä arvostelukyky. Joissain piireissä häntä melkein pelättiin hänen pahanilkisten, mutta osuvien ja todenperäisten huomautustensa vuoksi. Itse sain häneltä osakseni vain ystävällistä huomaavaisuutta ja hienotunteisuutta – –”.
pienoiskuva|267x267px|Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna aviomiehensä ja poikiensa ympäröimä 1880-luvulla
Suuriruhtinatar Olga osallistui virallisiin seremonioihin varakuninkaan puolisona ja monien hyväntekeväisyysjärjestöjen tukemiseen, erityisesti naisten koulutuksen alalla. Suuriruhtinatar perusti vuonna 1864 suurelta osin henkilökohtaisilla varoillaan Tiflisiin naiskoulun, joka myöhemmin nimettiin suuriruhtinatar Olga Fjodorovnan naisten kymnaasiksi Hän perusti myös ensimmäisen Ossetian tyttökoulun, joka sai nimekseen Ossetian Olginski. Hänestä tuli myös Pjatigorskissa sijaitsevan sairaalan suojelija, jonka nimi oli Pyhä Olga. Vuonna 1884 Pietarissa suuriruhtinatar Olgasta tuli uuden Aleksandriskin miesten sairaalan (nyk. kaupungin psykiatrinen sairaala nro 7) suojelija. Yksi Tbilisin kaduista, Olginskaja nimettiin hänen kunniakseen. Myös Olginskajan kylä (nykyinen Pohjois-Ossetian oikeanpuoleinen alue) nimettiin hänen mukaansa.
Elämän viimeiset vuodet Suuriruhtinatar Olga Fjodorovna kuoli Nikolai I:n miniöistä nuorimpana, joitain vuosia ennen omaa poikaansa. Hän oli vuosien ajan kärsinyt huonosta terveydestä ja yrittänyt turhaan löytää sopivia hoitoja Keski-Euroopan kylpylöistä.