Komin tasavalta on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Euroopan koillisosassa pääasiassa Petšoran vesistöalueella Uralvuorten länsipuolella. Se on suomensukuisen kansan, komien, nimikkotasavalta. Pinta-alaltaan Komin tasavalta on 1,2 kertaa Suomen kokoinen. Pääosa alueesta on havumetsää, taigaa. Pohjoisessa on tundraa ja koillisessa ikiroutaa. Joet halkovat Komin maisemaa keskeisenä luonnonpiirteenä. Mannerilmaston talvi on ankarampi ja selvästi pidempi kuin Suomessa. Pakkaskausi kestää etelässä puoli vuotta ja Komin koillisosissa ⅔ vuotta.
Komin alueen väestö kasvoi neuvostoaikana merkittävästi ja alue venäläistyi. Kaivostyöhön ja rautateiden rakentamisen tarpeisiin tuotiin työntekijöitä osin pakolla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja muuttorajoitusten poistuttua Komin väkiluku on pudonnut 30 %, suhteellisesti eniten Luoteis-Venäjän alueista. Vuoden 2013 alussa Komin asukasluvun arvioitiin olevan vajaa 881 000 henkeä. Väestön enemmistön muodostavat venäläiset (62 %) ja komit (22 %).
Luonnonrikkauksia on Komin tasavallassa paljon. Erityisesti öljyvarojen, kivihiilen ja erilaisten malmien hyödyntäminen sekä metsäteollisuus ovat nostaneet Komin bruttokansantuotteen 1,5-kertaiseksi Venäjän keskiarvoon nähden. Liikenneverkko on puutteellinen, mutta sitä kehitetään Komin ja sen naapurialueiden luonnonrikkauksien hyödyntämisen ja sosiaalisten tarpeiden vuoksi.
Historia Komin alue kuului 1200-luvulta 1400-luvulle Novgorodin ruhtinaskunnan kaupalliseen valtapiiriin. Komi oli kuitenkin osa alkuperäiskansojen kuten komisyrjäänien ja mansien aluetta, ja sitä pidettiin vaarallisena uudisasukkaille. Sittemmin ortodoksisen kirkon pyhimykseksi kohotettu Stefan Permiläinen (1340–1396) saapui 1379 Komiin käännyttämään alueen asukkaita kristinuskoon. Lähetystyönsä tukikohdakseen hän perusti kirkon Ust-Vymin.
Nikolai Karamzin mainitsee Venäjän historiaa käsittelevässä teoksessaan, että suuriruhtinas Iivana III:n aikana vuonna 1479 tutkimusretkikunta lähetettiin selvittelemään Petšorajoelta peräisin olleen hopeamalmin alkuperää. Seitsemän kuukauden vaelluksen jälkeen retkikunta palasi ja kuvasi kupariakin sisältäneen hopeamalmion sijainnin Petšoran sivuhaaran Tsilman varrella. Alue liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan vuonna 1481.
Vuodesta 1708 lähtien Komin alue oli osa Venäjän keisarikunnan Arkangelin kuvernementtia. Vuonna 1779 Venäjän tiedeakatemian retkikunta kartoitti Komin seutuja tutkimusmatkailija Ivan Lepjohinin johdolla. Arkangelin kuvernementista erotettiin 1780- ja 1790-luvulla Vologdan kuvernementti, jonka itäisin osa käsitti suurimman osan nykyisestä Komista. Komin alueen pohjoisosa oli kuitenkin vielä 1900-luvulle tultaessa osa Arkangelin kuvernementtia.
Neuvosto-Venäjä ja Neuvostoliitto Kun Neuvosto-Venäjä julisti kansojen itsemääräämisoikeuden vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen, käyttivät komit tilaisuutta hyväksi ja julistivan Kominmaan tasavallaksi neuvostomaan sisällä. Hankkeen johtaja oli komilainen valtiomies Mitrei Popov. Vapautusliikettä johti Mitrei Batijev. Neuvosto-Venäjä kuitenkin suostui vain autonomisen alueen perustamiseen, josta jätettiin myös pois kaakkoinen kolmannes Kominmaasta.
Nykyisen Komin tasavallan esimuoto sai alkunsa 22. elokuuta 1921, kun perustettiin Komin eli Syrjäänien autonominen alue osaksi Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa (Venäjän SFNT). Autonominen alue poikkesi nykyisestä tasavallasta: alue esimerkiksi ulottui Jäämerelle saakka. Vuonna 1929 alue liitettiin osaksi Venäjän SFNT:n Arkangelista johdettua Pohjoista aluepiiriä. Vuosina 1921−1928 komit saavuttivat suuria parannuksia asemaansa.
Vuonna 1931 alkoivat Neuvostoliitossa komien laajat vainot. Niin kutsutussa Sofin-jutussa lasvastettiin suurin osa komilaisten poliittisista ja kulttuurielämän johtajista ja vaikuttajista syyllisiksi valtionpetoksesta ja vakoilusta Suomen ja Viron hyväksi. Lavastetut teloitettiin tai viettivät vuosikymmeniä keskitysleireillä. Paremmin ne tunnettiin Gulagina, vankileirien saaristona. Niihin tuotiin 20 vuoden ajan junalasteittain vankeja ympäri Neuvostoliittoa. Vain pienissä komilaiskylissä ei ollut orjatyöleirejä ja vartiotorneja. Tämä vaikutti merkittävästi komien kansanluonteeseen luoden pelon ilmapiiriä. Alueen historiassa ja esimerkiksi alueelle keskeisen rautatien rakentamisessa ja hiilikaivoksissa pakkotyöleirit eli gulagit olivat suuressa roolissa.
Samalla kun gulag-järjestelmä luotiin, niin vuonna 1935 Venäjän pohjoisosat organisoitiin uudelleen Pohjoiseksi alueeksi ja erilliseksi Komin autonomiseksi alueeksi. Komin alue muutettiin Komin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi eli Komin ASNT:ksi 5. joulukuuta 1936. Toisin sanoen komien itsehallinto kaadettiin.
Josif Stalinin kuolemasta huolimatta komien olot eivät helpottaneet, vaan venäläistäminen jatkui. Kun vankien tuominen alueelle loppui, aloitettiin suuri vapaaehtoismuuttohanke. Tämä vuoksi jopa sadattuhannet venäläiet muuttivat Kominmaalle luonnonvarojen perässä. Se johti siihen, että Stalinin terrorin polvilleen lyömät komit jäivät omilla asuinalueillaan vähemmistön asemaan. Venäläiset ottivat haltuunsa kaikki tärkeimmät asemat yhteiskunnassa. Suurin osa heistä ei halunnut oppia puhumaan komia. Komin kieli suljettiin työelämän ulkopuolelle. Liittovaltio sulki komilaiset koulut ja yksityiselämässäkin komin kielen käyttö väheni seka-avioliittojen myötä.
Komin tasavallaksi Syyskuussa 1990 Komin ASNT muuttui Komin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi Komin SNT:ksi, josta kesäkuussa 1992 muodostettiin Komin tasavalta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Komi antoi suvereenisuusjulistuksen, mutta se jäi Venäjän federaation yhteyteen. Komi ja Venäjä allekirjoittivat 1996 kahdenvälisen sopimuksen, joka antaa tasavallalle joitain itsemääräämisoikeuksia lähinnä taloushallinnon alalla kuten tasavallan huomattavien öljy-, mineraali- ja metsävarojen ohjaamisessa.
Maantiede Komi rajoittuu pohjoisessa Nenetsiaan, koillisessa Jamalin Nenetsiaan, idässä Hanti-Mansiaan, kaakossa Sverdlovskin alueeseen, etelässä Permin aluepiiriin, lounaassa Kirovin alueeseen ja lännessä Arkangelin alueeseen.
Komin pinta-ala on 416 800 km², joka on 2,8 % koko Venäjän pinta-alasta. Komin suurimmat pituudet ovat: lounaasta koilliseen 1 275 km, pohjoisesta etelään 785 km ja idästä länteen 695 km.
Pinnanmuodot thumb|left|Uralvuoristoa Vorkutassa. Komi on enimmäkseen matalakumpuista tasankoa. Alueesta 79 % kohoaa alle 200 metriin merenpinnasta. Tasavallasta 18 % nousee 200-500 metriin ja vain 3 % yli 500 metriin merenpinnan tasolta. Komin itäosassa sijaitsee Uralvuoristo, joka kohoaa Komin puolella yli 1 800 metriin, vaikka vuoriston korkein huippu Narodnaja jää hiukan Hanti-Mansian puolelle. Muita korkeita vuoria ovat Telpos (1 617 m) ja Halmer-Ju (1 363 m). Tasavallan luoteis- ja keskiosan kautta kulkee Timanin selänne eli Timanvuoret. Ural- ja Timanvuoristojen välissä on Petšoran alanko ja Komin länsiosa kuuluu Mezenin–Vytšegdan tasankoon. Aivan Komin eteläisimmät osat kuuluvat Pohjois-Venäjän selänteen ylänköalueeseen.
Vesistöt thumb|left|Vymjoki. Komi on suurten jokien ja lukuisten pienten järvien maa. Sen pinta-alasta 1,5 prosenttia on vesistöjä. Komin alueella on noin 70 000 pientä järveä. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 4 300 km². Suurimmat järvet ovat Jamozero (31,1 km²), Sindorskoje (28,5 km²) ja Kosminskoja (12,6 km²).
Komin merkittävimmät joet ovat Petšora ja Vytšegda. Petšora saa alkunsa tasavallan kaakkoisosasta Uralilta ja virtaa Komin itä- ja pohjoisosan halki Nenetsian puolelle pohjoiseen. Siitä on Komin alueella 1 570 kilometriä, mikä on 87 prosenttia joen koko pituudesta. Komin alueesta 63 prosenttia kuuluu Petšoran valuma-alueeseen, josta suurin osa, noin 81 prosenttia, sijaitsee Komin alueella. Petšoran merkittävimmät sivujoet Komin alueella ovat 565 kilometriä pitkä Usa ja 531 kilometriä pitkä Ižma.
Vytšegdan valuma-alue kattaa Komin etelä- ja lounaisosan. Timanvuorilta alkunsa saava Vytšegda virtaa 920 kilometrin matkan Komin alueella ennen siirtymistään länteen Arkangelin alueelle, missä se yhtyy Vienanmereen laskevaan Vienanjokeen. Vytšegdan merkittävimmät sivujoet ovat 499 kilometriä pitkä Vym ja 487 kilometriä pitkä Sysola, joka yhtyy pääjokeen tasavallan pääkaupungin Syktyvkarin luona. Lisäksi tasavallan länsiosaan ulottuvat Vienanmereen laskevan Mezenin ja sen sivujoen Vaškan yläjuoksut. Aivan Komin lounaisin osa kuuluu Vienanjokeen laskevan Luzan valuma-alueeseen. Yhteensä näiden Vienanmereen laskevien jokien valuma-alueet kattavat 35 prosenttia Komin pinta-alasta. Tasavallan eteläisimpään osaan ulottuu Kaspianmereen laskevien jokien latvajokia, muun muassa Letka. Aivan Komin koillisimmassa kulmassa virtaa Karanmereen laskeva Karajoki.
Kasvillisuus ja eläimistö thumb|Maailmanperintöön kuuluvia Komin vanhoja metsiä Uralvuoristossa. Pohjoinen havumetsä eli taiga peittää 72,7 prosenttia tasavallan pinta-alasta. Lisäksi pinta-alasta on soita 9,8 prosenttia, tundraa 9,5 prosenttia, vesialueita 1,5 prosenttia, viljelymaata 1,1 ja muuta maata 5,7 prosenttia. Komissa esiintyy yli 4 400 eläinlajia, joista yli 3 000 on hyönteisiä ja 362 selkärankaisia. Selkärankaisista lajeista on sammakkoeläimiä viisi, kaloja 47, lintuja 247 ja nisäkkäitä 58.
Komin metsissä esiintyy kahdeksaa havupuulajia (muun muassa mänty, kuusi, siperianlehtikuusi, sembramänty, siperianpihta ja ainakin 20 lehtipuulajia (muun muassa haapa, pihlaja, useita eri koivu- ja pajulajeja).
Havumetsävyöhykkeen eläimistä mainittakoon metsäjänis, orava, kettu, karhu, susi, hirvi, ilves, ahma, siperianmaaorava, kärppä ja näätä sekä linnuista metso, pyy, teeri, sorsat ja hanhet. Järviseuduilla tavataan saukko, minkki, vesimyyrä, piisami, majava ja supikoira. Myös erilaiset jyrsijät ovat yleisiä. Komin itäosassa esiintyy yleisinä Siperian taigalle tyypillisiä lajeja, kuten soopeli, siperiankärppä ja pähkinähakki. Vastaavasti eräitä Euroopan havumetsille tyypillisiä eläimiä, kuten rusakko, peltomyyrä, hilleri, viiriäinen ja peltopyy, esiintyy vain Komin länsiosissa.
Komin pohjoisosa kuuluu tundravyöhykkeeseen. Aivan pohjoisin osa on puutonta tundraa, jota on viisi prosenttia pinta-alasta. Puuttoman tundran ja havumetsävyöhykkeen väliin jää metsätundravyöhyke, joka peittää 4,5 prosenttia tasavallan pinta-alasta. Tundran niukkaa kasvillisuutta edustavat sammalet, jäkälät ja suoheinät sekä vaivaiskoivu ja -paju. Eläimistöstä mainittakoon poro, naali, kiiruna, riekko ja sopuli. Lisäksi kesällä tundralle tulevat pesimään hanhet, joutsenet ja sorsat sekä monet pikkulinnut, joita houkuttelevat valtavat hyttys- ja mäkäräparvet. Komin suurten jokien yleisimmät kalalajit ovat lohi, siika, harjus ja omulsiika.
Ilmasto Komin tasavalta sijaitsee melko korkeilla leveysasteilla, ja se on kaukana Atlantin lauhoista merivirroista. Idässä Uralvuoret rajaavat aluetta; suuren Euraasian mantereen vaikutus on vahva. Komin ilmasto onkin varsin mantereinen ja ankara. Pitkän välimatkan ja maan korkokuvan takia Komin alavan lounaisosan ja tasavallan koilliskulman ilmasto-olot poikkeavat toisistaan. Köppenin ilmastoluokituksessa tasavalta kuuluu pääosin alueeseen Subarktinen mannerilmasto (Dfc).
Talvi on selvästi pisin vuodenaika. Lisäksi se on kylmä ja melko runsasluminen. Pakkaskausi kestää etelässä 170–180 päivää ja koillisessa 230–250 päivää vuodessa. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee Komin eteläosien noin −15…−17 celsiusasteesta koillisosien −20…−22 asteeseen. Arktisen ilman työntyessä alueelle lämpötila saattaa pudota etelässä joinain talvipäivinä −45 ja pohjoisessa −55 asteeseen. Komin Ust-Štšugorissa mitattiin joulukuussa 1978 Euroopan toistaiseksi kovimmat pakkaset: −58,1 °C.