Hollannin kuningaskunta (, ) oli lyhytaikainen Napoleonin luoma valtio Euroopassa vuosina 1806–1810. Se käsitti nykyisen Alankomaiden ja Belgian alueet. Sen hallitsijana oli Napoleonin kolmas veli Louis Bonaparte (hollanniksi Lodewijk).
Louis Bonaparte järjesti maahan yhtenäisen valuutan ja lain Ranskan mallin mukaan. Hän ei kuitenkaan selviytynyt tehtävästään Napoleonin vaatimusten mukaan: salakuljetus oli laajaa, eikä Britannian vastainen saarto pitänyt. Maan armeija ei myöskään ollut riittävän puolustuskykyinen. Vuonna 1809 britit nousivat maihin Walcherenissa Zeelandissa ja käyttivät myös ensimmäistä kertaa Congreve-raketteja.Van der Toorn 2015.
Eteläisimmät maakunnat, Brabant ja Zeeland, liitettiin vuonna 1810 Ranskaan, mitä seurasi samana vuonna koko maan annektoiminen Ranskaan.
Britit valloittivat vuonna 1811 Alankomaiden Itä-Intian ja nimittivät sir Thomas Rafflesin sen kuvernööriksi, kunnes palauttivat alueet Yhdistyneelle Alankomaiden kuningaskunnalle vuonna 1816. Jo vuonna 1806 oli alankomaalainen siirtokunta Kapmaassa joutunut brittien valloittamaksi, joiden vallan alaisuuteen se myös jäi.
Ranskalaiset vetäytyivät Hollannin alueen pohjoisosista vuonna 1813 ja eteläosista vuonna 1814.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Alankomaiden historia Luokka:Belgian historia Luokka:Ranskan vasallit