pienoiskuva|Fanitaidetta Gil-galadin ja Sauronin taistelusta. Gil-galad (sindaria, Tolkien, J. R. R., 2024: Silmarillion, ”Hakemisto”, s. 324.) on J. R. R. Tolkienin luoma kuvitteellinen hahmo. Hän on yksi toisen ajan merkittävimmistä henkilöistä Keski-Maassa: haltiaheimo noldorin neljäs ja viimeinen Korkea kuningas, mahtisormuksen kantaja sekä yksi Haltioiden ja ihmisten viimeisen liiton johtajista. Gil-galad saa surmansa Viimeisen liiton sodassa, taistelussa Sauronia vastaan.
Taru sormusten herrasta -teoksen (1954–1955) tapahtuma-aikaan Gil-galad on jo kuollut. Hänet mainitaan kirjassa, kun Tolkien kertoo maailman historiasta lukijalle, mihin hän käyttää esimerkiksi runoja. Gil-galadia käsittelee kuvitteellinen laulu ”Gil-galadin tuho”, jonka osan Samvais Gamgi lausuu Viimapäällä, ja Elrond palaa hahmon tarinaan vielä myöhemmin. Varhaisempaan aikaan sijoittuvassa Silmarillionissa (1977) kuvataan Gil-galadin elämää tarkemmin.
Gil-galadia näyttelee Mark Ferguson elokuvassa Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (2001). Televisiosarjassa Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset (2022–) hahmoa esittää Benjamin Walker. Gil-galad esiintyy vain lyhyesti elokuvan prologissa mutta on televisiosarjassa huomattavasti suuremmassa osassa.
Tapahtumat
Gil-galad kuuluu haltiaheimo noldoriin eli mestarihaltioihin. Hänen sukujuurensa ovat epäselvät: Silmarillionin mukaan Gil-galad on Fingonin poika, mutta toinen varteenotettava isävaihtoehto on Tolkienin muistiinpanojen perusteella Orodreth. Gil-galadin äitiä ei mainita nimeltä, mutta häntä kuvaillaan pohjoisen sindariksi. Syntyjään Gil-galad on Silmarillionissa ja Keskeneräisten tarujen kirjassa nimeltään Ereinion, mutta Tolkienin alkuperäisissä teksteissä hahmosta käytetään lisäksi syntymänimiä Findor, Rodnor (sindaria, quenyaksi Artanáro) ja Finellach, joka esiintyy myös muodoissa Finlachen ja Finhenlach.
Turgonin kuoleman jälkeen Gil-galadista tulee viimeinen noldorin Korkea kuningas Keski-Maassa. Hänen valtakautensa on pisin ja kestää ensimmäisen ajan viimeiset vuosikymmenet ja koko toisen ajan. Gil-galad jää Lindoniin ensiajan jälkeen. Hän johtaa Elendilin kanssa haltioiden ja ihmisten viimeistä liittoa ja saa tämän rinnalla surmansa Barad-dûrin piiritystä seuranneessa taistelussa Sauronia vastaan vuonna 3441: Sauron nostaa Gil-galadin kaulasta ilmaan ja sytyttää taikavoimillaan tämän liekkeihin. Gil-galad käyttää aseenaan Aeglos-nimistä kuolettavaa keihästä, jota örkit kammoavat.
Gil-galad kantaa mahtisormus Vilyaa eli Ilman sormusta. Se on yksi haltioiden Kolmesta sormuksesta, jotka takoo Celebrimbor noin vuonna 1590 toista aikaa. Sormuksia hallitsevat alun perin Gil-galad, Círdan ja Galadriel. Gil-galad antaa sormuksensa Elrondille ennen kuolemaansa.
Ominaisuudet ja tunnukset Muiden haltioiden tapaan Gil-galad on kuolematon, eikä aika vaikuta häneen. Häntä kuvaillaan ylvääksi ja kauniiksi. Johtajana Gil-galad on viisas, ja hän on hyvä taistelija. Hän taistelee mieluiten keihäällä ja on keskivertoihmistä voimakkaampi.
Gil-galadin heraldisessa tunnuksessa on hopeisia tähtiä sinisellä pohjalla. Tolkienin piirtämässä tunnuksessa ”rombin [vinoneliön] jokaista kulmaa osoittaa venytetty tähden sakara hiukan räjähdystä muistuttavana kuviona”. Alkuperäisellä piirroksella on kuvitettu joitain Silmarillionin painoksia.Tolkien, J. R. R., 2024: Silmarillion, ”Kuvista”, s. XLV. Christopher Tolkienin tiivistelmä Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin teoksesta J. R. R. Tolkien: Artist and Illustrator (1995). Gil-galadin tunnukseen viitataan Taru sormusten herrasta -teoksessa hahmoon yhdistetyssä runossa:
Isävaihtoehdot
Gil-galadin isästä on epäselvyyttä, koska J. R. R. Tolkienilla oli sille useita eri vaihtoehtoja. Isää ei mainita Taru sormusten herrasta -teoksessa, mutta postuumisti julkaistussa Silmarillionissa teoksen toimittanut Christopher Tolkien nimeää hahmon isäksi toisen Korkean kuninkaan, Fingon Fingolfinin pojan. Siitä huolimatta useimmat Tolkienin faneista pitävät Gil-galadia Angrodin lapsenlapsena. Isävaihtoehtojen sopivuutta on arvioitu muun muassa sen perusteella, miten hyvin ne selittävät Gil-galadin ja Galadrielin välisen luottamuksen sekä hallitsijatittelin periytymisjärjestyksen. Hahmon sukujuurilla ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta Keski-Maan historiaan.
Sormuksen ritarien vanhimmissa luonnoksissa, jotka julkaistiin kirjassa The Return of the Shadow (1988), Gil-galadia kuvaillaan Fëanorin jälkeläiseksi. Tämän vaihtoehdon J. R. R. Tolkien lopulta hylkäsi. Taru sormusten herrasta -teoksen myöhemmissä käsikirjoituksissa Gil-galad on Finrod Felagundin poika. Tolkien kuitenkin muutti Finrodin tarinaa vielä olennaisesti, mikä teki hahmojen suunnitellusta sukulaisuudesta mahdotonta. Viimeiset Gil-galadin isää koskevat muistiinpanot Tolkienilta ovat 1960-luvulta, ja niiden mukaan isä on Orodreth. Gil-galadin isoisä on tällöin Angrod, jonka sisaruksia ovat Galadriel ja Finrod.
Christopher Tolkien uskoi, että Orodreth oli J. R. R. Tolkienin lopullinen valinta Gil-galadin isäksi. Muut kirjoitukset olivat kuitenkin ristiriidassa päätöksen kanssa, koska se tehtiin niin myöhään. Christopher Tolkien päätyi Fingoniin, joka vaati mahdollisimman vähän muutoksia alkuperäisiin teksteihin. Jälkeenpäin hän katui ratkaisuaan ja olisi halunnut jättää Gil-galadin isän kokonaan mainitsematta.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Gil-galad Kontuwikissä
Luokka:Keski-Maan henkilöhahmot Luokka:Kuvitteelliset kuninkaalliset