Jordan Grand Prix oli irlantilainen Formula 1 -talli, jonka perusti Edmund ”Eddie” Jordan vuonna 1990. Talli kilpaili F1-sarjassa kausilla –. Midland Group osti tallin tammikuussa 2005, mutta talli kilpaili vielä kaudella 2005 Jordan-nimellä.
Kauden 2005 päätteeksi talli oli osallistunut 250 Grand Prix’hin, joista se oli voittanut neljä ja saavuttanut kaksi paalupaikkaa sekä kaksi kilpailun nopeinta kierrosta. Pisteitä talli saavutti jokaiselta kaudelta, yhteensä 291. Vähiten pisteitä kertyi kaudella (1 p.) ja eniten (61 p.). Pistesijoille Jordanin autolla yllettiin 110 ja palkintosijoille 19 kertaa.
Myöhemmin Ferrarilla ajaneet Michael Schumacher, Rubens Barrichello ja Eddie Irvine aloittivat uransa Jordanilla. Myös Michaelin pikkuveli Ralf Schumacher ja menestyneimmäksi japanilaiskuljettajaksi noussut Takuma Sato debytoivat F1:ssä Jordanin ratissa.
Tallin parhaat vuodet sijoittuvat 1990-luvun loppuun – tarkemmin kauteen , jolloin talli saavutti kahden voiton ja yhden paalupaikan lisäksi valmistajien MM-sarjan kolmannen sijan. Vuodesta 1997 lähtien tallin autot erottuivat hyvin muista kilpailijoista keltaisen värityksen ansiosta. Kaudella 1996 myös Forti oli keltaisen värinen.
Tallin taustaa
Oman kilpa-ajajauransa jälkeen Eddie Jordan ryhtyi tallipäälliköksi, kun hän perusti Eddie Jordan Racing -nimeä kantavan tallin vuonna 1980. Aluksi Jordan joutui taistelemaan olemassaolostaan rahapulan takia, mutta nousi vuosien saatossa menestykseen.
Eddie Jordan Racing eli EJR kilpaili aluksi Britannian Formula 3 -sarjassa vuonna 1981. EJR:n tilannetta pidettiin heikkona, koska tallilla ei ollut kunnollisia taloudellisia edellytyksiä ja tarvittava potentiaali puuttui.
Vuodet kuluivat ja menestystä alkoi kertyä kaudella 1987. EJR:n autolla ajanut Johnny Herbert voitti Britannian F3-sarjan mestaruuden. Tämän jälkeen Herbert nostettiin kaudeksi 1988 Formula 3000 -luokkaan, jossa Jordan oli ajattanut autoja vuodesta 1985 lähtien. Kausi päättyi kuitenkin Herbertin osalta ikävästi kesken, kun hän joutui pahaan joukkokolariin Brands Hatchin radalla. Toista EJR:n autoa ajanut Martin Donnelly sijoittui loppupisteissä kolmanneksi.
Kaudella 1989 EJR:n kuljettaja Jean Alesi saavutti F3000-sarjan kansainvälisen mestaruuden. Alesi nousi jo kesken kauden F1:een, mutta jatkoi silti menestyksekkäästi F3000-sarjan kauden loppuun asti. Britannian F3000:ssa EJR saavutti sarjan toisen ja neljännen sijan.
Jordanin F1-tallissa myöhemmin urallaan ajaneet Eddie Irvine ja Heinz-Harald Frentzen ajoivat EJR:n kalustolla kaudella 1990 kansainvälistä F3000-sarjaa. Irvine sijoittui loppupisteissä kolmanneksi ja Frentzen oli 16. Tämän jälkeen oli aika nousta Formula 1:siin. Eddie Jordan perusti Jordan Grand Prix’n takanaan kymmenen vuoden kokemus omasta kilpa-autoilusta ja toiset kymmenen vuotta autojen ajattamisesta.
Formula 1 (1991–2005) Kolme ensimmäistä kautta, kolme eri moottorintoimittajaa (1991–1993) 1991 thumb|Michael Schumacher testaamassa sateella 191-autoa. Kausi 1991 oli Jordan-tallin ensimmäinen kausi Formula 1 -sarjassa. Tallin 191-autoa ajoivat Bertrand Gachot ja Andrea de Cesaris. Talli käytti Goodyearin renkaita ja Fordin kahdeksansylinterisiä moottoreita.
Kausi alkoi heikosti, sillä kumpikaan kuljettajista ei päässyt maaliin neljässä ensimmäisessä GP:ssa. Gachot kuitenkin sai sijoitukset Yhdysvaltain ja Brasilian GP:sta, koska hän keskeytti aivan kilpailun lopussa.
Kauden viidennessä kilpailussa, Kanadan GP:ssa, molemmat kuljettajat avasivat pistetilinsä. De Cesaris oli maalissa neljäs ja Gachot viides. De Cesaris ajoi pisteille kahdessa seuraavassakin kilpailussa ollen neljäs ja kuudes. Gachot keskeytti molemmissa, mutta oli puolestaan kuudes Britannian ja Saksan GP:ssa, joista jälkimmäisessä de Cesaris oli hänen edellään viides.
Gachot joutui jättämään kuljettajan paikkansa kesken kauden, kun hän sai vankeustuomion tapeltuaan taksikuskin kanssa Lontoossa. Hänet korvasi Michael Schumacher, joka teki F1-debyyttinsä Belgian GP:ssa. Schumacherin Jordan-ura jäi kuitenkin yhden kilpailun mittaiseksi hänen siirryttyään Benettonille. Benettonilta Jordanille vaihdossa tuli Roberto Moreno, mutta hän viihtyi tallissa vain kahden kilpailun verran. Loppukaudella tallin toista autoa ajoi Alex Zanardi. Pisteitä ei loppukaudella enää saavutettu.
Jordan sijoittui valmistajien MM-sarjassa viidenneksi 13 MM-pisteen turvin.
1992 Toinen kausi F1:ssä toi Jordanille uudet moottorit. Maksullisista Fordin asiakasmoottoreista siirryttiin säästösyistä Yamahan tehtaan tukeen. Uuden 192-auton kuljettajiksi valittiin Stefano Modena ja Mauricio Gugelmin. Rengastoimittajana jatkoi Goodyear.
Ensimmäiseen vuoteen verrattuna kausi oli katastrofi. Siirtyminen Yamahan moottoreihin osoittautui virheeksi ja kuljettajat joutuivat tyytymään takarivin lähtöruutuihin. Modena jopa karsiutui kilpailusta neljästi. Myös luotettavuusongelmat olivat tallin riesana läpi kauden. Modena ja Gugelmin keskeyttivät yhteensä 19 kertaa. Ainoastaan Belgian GP:ssa molemmat kuljettajat selvisivät maaliin saakka. Kauden päättäneessä Australian GP:ssa Modena pelasti tallin pisteettömältä kaudelta sijoittumalla kuudenneksi.
Modenan saavuttaman yhden pisteen ansiosta Jordan sijoittui valmistajien MM-sarjassa jaetulle 11. sijalle.
1993 Kaudella Jordan aloitti jälleen kaiken alusta. Nyt 193-auton voimanlähteinä toimivat Hartin V10-moottorit. 193 oli kuitenkin vain päivitys edelliskauden autosta, koska moottoriratkaisu tuli niin myöhään. Tallin ykköskuljettajana ajoi Rubens Barrichello, joka oli koko sarjan nuorin kuljettaja. Toista autoa ajoi kauden aikana yhteensä viisi eri kuljettajaa: Ivan Capelli, Thierry Boutsen, Marco Apicella, Emanuele Naspetti ja Eddie Irvine.
Kauden aikana maaliin saakka selviytyminen tuotti jälleen vaikeuksia. Keskeytyksiä tuli nyt yhteensä 18 – yksi vähemmän kuin edelliskaudella. Vauhti aika-ajoissa ja kilpailuissa oli parantunut, minkä seurauksena tallin kuljettajat kamppailivat keskikastissa. Capelli jätti tallin Brasilian GP:n jälkeen karsiuduttuaan kilpailusta, ja hänen tilalleen otettiin kokenut Boutsen. Barrichello väläytteli nopeuttaan sateisella radalla ajetussa Euroopan GP:ssa, mutta tekniikka petti kilpailun lopussa kolmannelta sijalta. Boutsen jätti F1-sarjan taakseen Belgian GP:n jälkeen. Toista autoa ajoi hänen jälkeensä ensin Apicella Italian GP:ssa ja sitten Naspetti Portugalissa. Japanin GP:ssa tallin pistepotti viimein avautui, kun Barrichello ajoi viidenneksi ja debyyttikilpailunsa ajanut Irvine oli kuudes.
Japanin GP:sta saavutetuilla kolmella MM-pisteellä Jordan sijoittui valmistajien MM-sarjassa jaetulle kymmenennelle sijalle. Pisteet olivat Barrichellon ja Irvinen F1-uran ensimmäiset.
Pistesijoille pääseminen ei tuota enää vaikeuksia (1994–1996) 1994 Kausi alkoi ensimmäistä kertaa tallin historiassa samalla kokoonpanolla mihin edelliskaudella jäätiin. Hart toimitti tallin uuteen 194-autoon moottorit, Goodyear valmisti renkaat ja kuljettajaparina jatkoi Rubens Barrichello ja Eddie Irvine.
Kausi alkoi Barrichellon osalta hyvin, sillä hän ajoi avauskilpailussa neljänneksi ja seuraavaksi vuorossa olleessa Tyynenmeren GP:ssa kolmanneksi. Palkintosija oli tallin ja Barrichellon ensimmäinen. Irvinen osalta kausi ei käynnistynyt parhaimmalla tavalla hänen saatuaan kilpailukiellon kolmeen seuraavaan kilpailuun, kun hänen katsottiin aiheuttaneen kauden avauksen joukkokolarin. Eddie Jordan suunnitteli ensin Mika Salon pestaamista tuuraajaksi Tyynenmeren GP:hin, mutta Aguri Suzuki vei lopulta paikan ison rahatukkunsa ansiosta.
Tallille entuudestaan tuttu Andrea de Cesaris astui toisen kuljettajan rooliin surullisen kuuluisassa San Marinon GP:ssa, jossa Barrichello ajoi rajun ulosajon harjoituksissa eikä kyennyt osallistumaan kilpailuun. De Cesaris onnistui ajamaan Monacon GP:ssa neljänneksi. Irvine palasi autonsa rattiin Espanjan GP:ssa, jossa hän avasi pistetilinsä ajamalla kilpailussa kuudenneksi. Barrichello ajoi loppukauden aikana vielä neljästi neljänneksi ja saavutti tallin ja oman uransa ensimmäisen paalupaikan Belgian GP:sta. Irvine ylsi vielä kerran neljänneksi ja viidenneksi.
Valmistajien MM-sarjassa Jordan sijoittui viidenneksi 28 pisteellään. Sijoitus oli tallin historian siihen asti paras.
1995 thumb|Rubens Barrichello Jordanin 195-autolla Silverstonessa 1995. Kaudeksi talli tarttui jälleen uuteen haasteeseen, kun Eddie Jordan solmi moottorisopimuksen Peugeot’n kanssa syyskuussa 1994. Edelliskaudella Peugeot oli toimittanut moottoreita uutta nousua huipulle hakevalle McLarenille. Tallin 195-autossa oli Goodyearin renkaat ja sitä koristivat nyt uuden pääsponsori Totalin logot. Kilpakuljettajina jatkoivat Rubens Barrichello ja Eddie Irvine.
Heti kauden alussa ilmeni, että nopeutta Peugeotin V10-moottoreista löytyi. Aika-ajoissa Barrichello ja Irvine kamppailivat parhaimmillaan kuuden parhaan joukkoon pääsemisestä. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautuikin luotettavuusongelmat, ja kauden aikana kertyikin yhteensä 16 keskeytystä.
Irvine avasi tallin pistetilin Espanjan GP:ssa sijoittumalla viidenneksi. Kanadan GP:ssa molemmat tallin kuljettajat ylsivät palkintokorokkeelle, kun Barrichello oli toinen ja Irvine kolmas. Pisteitä kilpailusta kertyi kymmenen kappaletta, mikä oli tallin siihen astisen historian suurin yhdestä kilpailusta saavutettu saalis. Edellinen ennätys oli kauden 1991 Kanadan GP:sta (5 p.). Barrichello ylsi vielä kuudenneksi Ranskan ja Belgian GP:ssa ja oli Euroopan GP:ssa maalissa neljäs. Samassa kilpailussa Irvine oli kuudes ja Japanin GP:ssa hän oli vuorostaan neljäs.
Pisteitä Barrichello ja Irvine onnistuivat saavuttamaan kauden aikana 21 kappaletta. Valmistajien MM-sarjassa tallin edelliskauden viides sija heikkeni yhdellä pykälällä, kun Ligier-talli nousi Jordanin edelle.
1996 pienoiskuva|Tallipäällikkö Eddie Jordan Kanadan GP:ssa 1996. Kauden myötä talli sai uuden pääsponsorin, tupakkayhtiö Benson & Hedgesin. 196-auto sai uuden, kultaisen värityksen. Aluksi auto nähtiin myös keltaisena. Rubens Barrichello jatkoi edelleen tallin ykköskuljettajana, mutta Eddie Irvinen siirryttyä Ferrarille otettiin hänen tilalleen kokenut Martin Brundle. Tallilla alkoi nyt toinen kausi Peugeot’n moottoreiden kanssa ja se käytti edelleen Goodyearin renkaita.
Kausi muistutti paljon aiempia vuosia. Menestystä tuli, mutta palkintosijat jäivät nyt puuttumaan. Hyvät aika-ajosuoritukset valuivat usein hukkaan keskeytyksen myötä. Brasilian GP:ssa Barrichello ajoi kotiradallaan aika-ajoissa toiseksi, mutta kilpailu jäi kesken ulosajon takia. Brundlella oli usein vaikea löytää aika-ajoissa parhaita säätöjä autoonsa erilaisen ajotyylinsä vuoksi, ja hän joutui tyytymään Barrichelloon verrattuna heikkoihin lähtöruutuihin.
Argentiinan GP:ssa Barrichello sijoittui ensimmäistä kertaa kaudella pisteille ollen neljäs. Seuraavaksi vuorossa olleessa Euroopan GP:ssa molemmat kuljettajat ylsivät pisteille. Brundle oli kuudes ja Barrichello viides, joka uusi sijoituksensa San Marinon GP:ssa. Brundle sijoittui kuudenneksi Kanadan GP:ssa ja Britannian GP:ssa, jossa Barrichello oli neljäs. Hän puolestaan ajoi kuudenneksi kahdessa seuraavassa kilpailussa, Saksan ja Unkarin GP:ssa. Italian GP:ssa Brundle ajoi neljänneksi, joka oli hänen kauden paras sijoituksensa. Barrichello oli samassa kilpailussa viides. Kauden päätöskilpailussa, Japanissa, Brundle ajoi uransa viimeisen F1-kilpailun ja sijoittui viidenneksi.
Kauden päätteeksi tallin kuljettajat olivat saavuttaneet yhteensä 22 pistettä, joka oli yhden enemmän kuin edelliskaudella. Sijoitus valmistajien MM-sarjassa nousi viidenneksi.
Tie voittajatalliksi (1997–1999) 1997 thumb|left|Käärmeensilmäinen Jordan 197. Kaudeksi Jordan vaihtoi molemmat kuljettajansa, 197-autolla kilpailivat tulokas Ralf Schumacher ja kahdeksan GP:n kokemuksen edelliskaudella hankkinut Giancarlo Fisichella. Talli käytti kaudella viimeistä kertaa Peugeot’n moottoreita. Rengastoimittajana jatkoi Goodyear.