Bengtskärin majakka

Bengtskärin majakka sijaitsee Turun saaristossa Saaristomerellä noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Majakka rakennettiin vuonna 1906 Bengtskärin matalalle kallioluodolle, jota ympäröivälle merialueelle oli sitä ennen ajanut useita laivoja karille. Majakan suunnitteli arkkitehti Florentin Granholm, ja sen rakennusaineena käytettiin graniittia ja tiiltä. 52 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava Bengtskär on Pohjoismaiden korkein majakkarakennus.

Neuvostoliiton armeija yritti räjäyttää majakan jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa, joka päättyi kuitenkin suomalaisten voittoon. Majakka automatisoitiin 1960-luvun lopulla, ja tyhjilleen jäänyt majakka alkoi rapistua. Turun yliopisto vuokrasi ja kunnosti majakan 1990-luvun alkupuoliskolla. Majakka avattiin matkailijoille vuonna 1995, ja se on siitä lähtien ollut suosittu matkailukohde. Bengtskärin majakan osti vuonna 2000 Turun yliopistosäätiö.

Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa Bengtskärin majakka on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Sijainti

pienoiskuva|vasen|Majakka kuvattuna pohjoisesta. Bengtskärin majakka sijaitsee Kemiönsaaren kunnassa Suomenlahden edustalla sijaitsevalla Bengtskärin matalalla kallioluodolla, noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Bengtskär on Saaristomeren uloin luoto ja Suomen eteläisin asuttu paikka. Lähin saaristokylä Rosala sijaitsee noin 18 kilometriä Bengtskäriltä pohjoiseen, ja lyhin ja suojaisin reitti majakalle kulkee Hiittisten saariston halki.

Historia Majakkahanke pienoiskuva|vasen|Bengtskärin majakkaa edeltänyt tunnistusmajakka, joka purettiin ennen majakan rakentamista lokakuussa 1906. Tunnistusmajakka tunnettiin ”Bengtskärin saarnatuolina”.

Majakan tarve kasvaa Bengtskärin luotoa ympäröivälle karikkoiselle merialueelle ehti ennen majakan käyttöönottoa haaksirikkoutua lukuisia aluksia. Alue oli vaarallinen varsinkin huonon näkyvyyden vallitessa ja talvisaikaan, ja siksi purjelaivojen aikakaudella merenkulkua harjoitettiin ainoastaan valoisina vuodenaikoina keväästä alkusyksyyn. Majakan tarve kuitenkin kasvoi 1800-luvulla. Kun talviliikenne Hangon ja Tukholman välillä aloitettiin 1870-luvulla, laivat joutuivat kulkemaan vaarallisen läheltä Bengtskärin vesialuetta. Keisarillinen senaatti asetti vuonna 1880 toimikunnan selvittämään turvallisuusasiaa. Turvallisuuden parantamiseksi toimikunta ehdotti majakkalaivan sijoittamista Hangon ja Utön väliselle merialueelle. Vaikka hanke sai yleistä kannatusta, sitä ei kuitenkaan lopulta toteutettu.Wilson 2001, s. 11–26.

pienoiskuva|200px|Arkkitehtien Sebastian Gripenbergin ja Florentin Granholmin pirustus vuodelta 1897. Näiden piirustusten pohjalta Granholm teki lopulliset piirustukset.Laurell 2009, s. 334

Majakkahankkeen alkuvaiheet Meriliikenteen lisääntyessä tarve valaista merialue kasvoi 1800-luvun lopulla. Luotsiylihallitus esitti majakan rakentamista Vänön Kalkskäriin, mutta tämäkin ehdotus jäi toteutumatta. Vuonna 1895 senaatti asetti uuden meriliikennetoimikunnan pohtimaan talviliikenteen turvallisuuskysymyksiä. Toimikunnan ehdotuksen mukaan paras ratkaisu liikenteen turvaamiseksi olisi rakentaa majakat sekä Kalkskäriin että Bengtskäriin, mutta Bengtskärin majakka tulisi asettaa etusijalle. Toimikunnan ehdotuksen pohjalta Luotsiylihallitus teetti piirustukset ja laati majakasta kustannusarvion. Piirustukset laati arkkitehti Florentin Granholm, ja suunnitelma toimitettiin senaatin alaisuudessa toimineelle kauppa- ja teollisuustoimikunnalle vuonna 1897.

Turun Laivanpäällystöyhdistys ei kuitenkaan hyväksynyt Bengtskärin asettamista etusijalle vaan kääntyi senaatin puoleen ja pyysi majakkaa rakennettavaksi ensin Kalkskäriin.Zilliacus 1974, s. 73–82 Senaatti pyysi lausuntoa Luotsiylihallitukselta, joka otti selvän Bengtskäriä puoltavan kannan. Luotsiylihallitus sai kuitenkin tehtäväkseen laatia piirustukset ja kustannusarvion myös Vänön Kalkskäriin rakennettavasta majakasta. Vuonna 1899 Luotsiylihallitus jätti senaatille kaksi vaihtoehtoista ehdotusta, joiden mukaan majakka rakennettaisiin joko kivestä tai raudasta. Luotsiylihallituksen puheenjohtaja kenraalimajuri Nikolai Sjöman ilmoitti mielipiteensä, että majakka tulisi rakentaa kivestä, mutta sijoittaa Bengtskärin luodolle, mikäli molempia majakoita ei rakennettaisi. Pian tämän jälkeen Luotsiylihallitus esitti suunnitellun Bengtskärin majakan päällystämistä mukulakivillä, mutta rakennuspäätös kuitenkin viipyi.

pienoiskuva|200px|vasen|Luotsiylihallituksen piirustuskonttori 1900-luvun alussa. Kuvassa toinen oikealta on kenraalimajuri Nikolai Sjöman ja eturivissä toinen vasemmalta insinööri Ernst Andersin, joka nimitettiin myöhemmin majakan rakennustöiden johtajaksi.

Majakkahanke edistyy Turvallisuustilanteen parantamiseksi Luotsiylihallitus esitti joulukuussa 1903 kauppa- ja teollisuustoimikunnalle, että Vänön Kalkskäriin suunniteltu majakka voitaisiin korvata pienemmällä majakalla, mikäli Utön majakka varustettaisiin tehokkaammalla valolaitteella. Pienemmän majakan rakennuspaikaksi ehdotettiin 15 meripeninkulmaa eli noin 27 kilometriä Utöstä kaakkoon sijaitsevaa Grimsörarna-saarta.

Senaatin asettama valiokunta totesi Turun meriliikennettä palvelevan majakan rakentamisen vaativan vielä lisäselvityksiä mutta Bengtskärin majakan rakentamisen olevan olosuhteiden pakosta välttämätöntä, ja työ tulisi aloittaa viipymättä. Valiokunta esitti, että Bengtskärin majakan rakentamiseen myönnettäisiin noin 380 000 markkaa, sillä kustannuslaskelmien mukaan majakkarakennus tulisi maksamaan 259 539 markkaa ja 50 penniä, majakan valolaite 84 225 markkaa ja sumusireenilaitteisto 34 850 markkaa eli yhteensä 378 614 markkaa ja 50 penniä. Lisäksi majakan vuotuiseen ylläpitoon sekä majakanvartijoiden palkkaamiseen ynnä muuhun arvioitiin kuluvan 11 320 markkaa.

Lopullisen sysäyksen majakkahankkeelle antoi kuitenkin vasta höyrylaiva S/S Helsingforsin haaksirikko vuonna 1905. Alus ajoi karille aivan Bengtskärin lähellä.Laurell 1999, s. 234. Sen jälkeen senaatti myönsi varat Bengtskärin majakan rakentamiseen.

Rakennusvaihe ja käyttöönotto Senaatti antoi 15. joulukuuta 1905 Luotsiylihallitukselle määräyksen ryhtyä majakan rakentamistoimiin välittömästi. Ylihallituksen insinööri Ernst Andersin nimitettiin 2. tammikuuta 1906 rakennustöiden johtajaksi, ja hänen lähimmäksi avustajakseen valittiin K. O. Johansson.Wilson 2001, s. 27–44.

Insinööri Andersin vieraili luodolla kaksi päivää nimityksensä jälkeen 4. tammikuuta. Vierailun aikana tutkittiin muun muassa kallioperää, ja luodon hyvälaatuiseksi havaittu graniitti kelpuutettiin majakan rakennusaineeksi. Rakennustöiden alku viivästyi tammi- ja helmikuun huonon sään vuoksi. Ensimmäinen parakki saatiin asuinkelpoiseksi 20. helmikuuta, jolloin rakennusmestari Johansson jäi asumaan luodolle 32 kirvesmiehen ja kivenhakkaajan kanssa. He alkoivat louhia graniittia kivijalkaa varten.

Luodolle tuotiin 11. maaliskuuta 20 uutta kivityömiestä. Maaliskuun puolivälin etelämyrsky nosti aallot luodon korkeimmankin huipun yli ja vei rakennustarpeet mukanaan. Kallioon lujasti pultatut parakit pysyivät kuitenkin paikoillaan. Pian tämän jälkeen luodolle tuotiin uudet rakennustarvikkeet. Perustan räjäytystyöt aloitettiin 26. maaliskuuta, ja muutama viikko myöhemmin aloitettiin sokkelin pystytys.

pienoiskuva|Majakan asuinsiipi on harjakorkeudessa. Kuva otettu harjannostajaispäivänä 11. elokuuta 1906. Ylhäällä näkyy koristeluna koivuja ja lehviä.Laurell 2009, s. 340 Tarvikkeiden kuljetuksesta huolehti jäänmurtaja Murtaja huhtikuun 23. päivään saakka, ja sen jälkeen käytettiin luotsilaitoksen höyrylaivaa Mareograf. Pääosan kuljetuksista hoiti varta vasten majakan huolto- ja kuljetusveneeksi hankittu höyrylaiva Bengtskär. Hankolaisesta Östergårdin tiilitehtaasta toimitettiin touko- ja kesäkuun aikana majakalle yhteensä 448 000 tiiltä. Työvoimaa lisättiin vähitellen, ja kesäkuun lopulla työmaalla työskenteli 120 henkeä. Työläiset palkattiin suurimmaksi osaksi lähisaaristosta. Työvoimaa ruvettiin vähentämään asteittain heinäkuun lopussa sitä mukaan, kun eri työvaiheet saatiin päätökseen.

Harjannostajaiset vietettiin 11. elokuuta, kun majakkatornin neliskulmainen alaosa oli saatu valmiiksi ja asuinrakennuksen kattotuolit olivat pystyssä. Juhlatilaisuuteen vieraaksi saapuivat muun muassa senaattori Otto Donner, joka piti myös juhlapuheen, ja luotsilaitoksen johtaja Nikolai Sjöman. Harjannostajaisissa majakan perustuksiin muurattiin majakan perustamisasiakirja ja kolikoita. Tämän jälkeen aloitettiin pyöreän majakkatornin rakennustyöt. Muuraustyöt saatiin päätökseen lokakuun lopulla, ja sen jälkeen ryhdyttiin asentamaan Pariisissa valmistettua valolaitetta.Majakan valo sytytettiin virallisesti ensimmäisen kerran 19. joulukuuta 1906.

Sumusireenilaitteiston toimitus viivästyi tehtaalla puhjenneen lakon vuoksi, ja asennustyöt siirtyivät uudenvuoden yli. Kaikki jäljelle jääneet työt saatiin päätökseen vuoden 1907 aikana. Koko rakennusvaihe kesti varastorakennukset ja tekniset tilat mukaan lukien vajaat kaksi vuotta. Itse majakka valmistui kuitenkin yhdeksässä kuukaudessa. Rakennusprojektin loppusummaksi tuli 408 000 markkaa, ja hankkeelle jouduttiin siten myöntämään 28 000 markan lisäraha.

Majakkaa palkattiin hoitamaan viiden miehen henkilökunta: majakkamestari, kolme majakanvartijaa ja sumusireeninhoitaja. Majakan ensimmäinen majakkamestari oli Ahvenanmaalta kotoisin oleva Karl Alfred Karlsson. Majakanvartijoiksi palkattiin Karl Fredrik Laine, Karl Johannes Eriksson ja Erik Anton Sjölund. Ensimmäinen sumusireeninhoitaja oli Otto Wilhelm Lindebrand. Majakanvartijoiden mukana tulivat myös heidän perheensä. Aluksi majakkasaarella asui viisitoista henkeä, ja vuonna 1910 asukkaita oli jo 22.Wilson 2001, s. 45–60.

Maailmansotien aika pienoiskuva|vasen|pysty|Bengtskärin majakka vuonna 1906.

Ensimmäinen maailmansota Luotsilaitoksen höyrylaiva Ahkera saapui 1. elokuuta 1914 yllättäen majakalle tuomaan tietoa ensimmäisen maailmansodan syttymisestä. Henkilökunnan ja tavaroiden evakuoimiseen ryhdyttiin välittömästi, ja aluksesta kannettiin maihin suuria laatikoita ja silkkipaperipaaleja. Majakan valolaitteen lasiosat ja muut särkyvät esineet kiedottiin silkkipaperiin ja pakattiin laatikoihin. Kaikki arvokas ja irrotettava otettiin talteen. Majakan noin 7 500 litran petrolivarasto tyhjennettiin letkulla mereen, ja seuraavana aamuna Rosalasta tulleet kalastusveneet evakuoivat perheet ja heidän omaisuutensa maihin.

Muutama päivä evakuoinnin jälkeen autioksi jäänyt majakka joutui saksalaisten sotatoimien kohteeksi, kun kaksi saksalaisristeilijää SMS Augsburg ja SMS Magdeburg ampuivat majakkaa kohti noin 200 laukausta. Laukauksista noin 30 osui majakkaan, mutta sen rakenteet eivät kuitenkaan vaurioituneet pahasti.Laurell 1999, s. 235. Tulituksen motiivi ei ole tiedossa, mutta syyksi on arveltu muun muassa majakan tuhoamista ja Venäjän laivaston houkuttelemista taisteluun avomerelle. Svante Dahlström arveli Åbo Underrättelser -lehdessä vuonna 1923, että majakkaa olisi tulitettu lähinnä urheilumielessä.

Osa majakan henkilökunnasta ja heidän perheistään palasi majakalle kesällä 1915. Majakan valo sytytettiin vasta sodan päätyttyä vuonna 1919. Tuhot korjattiin, kun suurin osa Bengtskärin vesialuetta ympäröivistä miinakentistä oli saatu raivatuksi. Vielä korjausten alettua räjähti rannassa ajomiina ja särki majakan ikkunoita.Wilson 2001, s. 61–86.

Maailmansotien välinen aika Kieltolain aikana vuosina 1919–1932 salakuljetusliikenne oli Bengtskärin vesillä vilkasta ja salakuljetusalukset kulkivat usein läheltä majakkaa. Tulliviranomaiset yrittivät saada majakanvartijoita ilmiantamaan salakuljettajat toimittamalla näille radiopuhelimen ja jopa lupaamalla osan takavarikoissa saaduista tuloista. Majakanvartijat eivät kuitenkaan antaneet salakuljettajia ilmi, sillä heillä oli usein näiden joukossa ystäviä ja sukulaisia. Majakanvartijoiden kerrotaan usein jopa auttaneenkin salakuljettajia.