thumb|300px|right|Pohjois-Amerikan lestadiolaisuuden sukupuu. Sisältää myös kuolleet haarat.Talonen 2001, s. 25, 30.Hepokoski 2002, s. 28, 40–41, 43–45, 85–91, 108.Kinnunen 2004, s. 438. Salomo Kortetniemi (1819–1904)Lohi 2007, s. 20. oli amerikansuomalainen lestadiolaissaarnaaja ja -johtaja.
Elämä Kortetniemi toimi Ylitornion suntiona vuosina 1845–1852, mutta hänet erotettiin, kun hänen ei katsottu huolehtivan hautojen riittävästä syvyydestä ja koska häntä pidettiin heränneistä pahimpana rauhanhäiritsijänä.Lohi 2007, s. 20–21. Hän oli nimittäin lestadiolaisuutta levittääkseen turvautunut niin sanottuun 'nyrkkikristillisyyteen', uskosta osattoman väkivaltaiseen taivutteluun.Lohi 2007, s. 116. Hän muutti perheineen Norjan Hammerfestiin 1866 ja Pohjois-Amerikan Calumetiin, Michiganin osavaltioon vuonna 1871.Lohi 2007, s. 21. Täällä hän syrjäytti aiemman lestadiolaisjohtajan Antti Vitikkohuhdan ja nousi kuuden vuoden ajaksi Kuparisaaren lestadiolaisten vapaaseurakunnan maallikkopapiksi. Hänen vaikutuksensa näkyi myös seurakunnan nimessä Salomo Kortetniemen luterilainen seura (Salomo Kortiniemi Lutheran Society)Lohi 2007, s. 146. Seurakunta toimi alkuvaiheessa jopa kaikkien Michiganin kaivosalueen suomalaisten seurakuntana, Kortetniemen suorittaessa kaikki kirkolliset toimitukset.Lohi 2007, s. 148.
Koska Jaakko Rovaisen kannattajat epäilivät Kortetniemeä liljebladin eriseuraan menneeksi puoliheränneeksi, eivätkä hyväksyneet hänen autoritääristä johtamistapaansa, eivätkä Jumalan palvelusten muotomenoja tai Barbergin toimintatapoja, alkoivat Rovaisen kannattajat järjestää Cokatossa vuonna 1876 omia erillisiä seurojaLohi 2007, s. 148–149.. Sen johdosta Amerikan lestadiolaisuus jakaantui vuoden 1876 hajaannuksessa kahteen osaan, joista ylivoimaisesti suurempaa johtivat Kortetniemi ja Barberg, mutta pienempää oppositioryhmää johtivat Jaakko Rovainen ja N. P. Stark. Euroopan lestadiolaisjohtajat puolustivat kuitenkin hajaannuksessa Rovaisen ja Starkin johtamaa vähemmistöryhmää. Juhani Raattamaa lähetti Juho Takkisen Amerikkaan syrjäyttämään Kortetniemen papin virasta, jonka seurauksena Amerikan hajaannus päättyi vastentahtoiseen sovintoon vuonna 1878. Takkisesta tulikin Calumetin seurakunnan maallikkopappi vuoden 1877 marraskuun loppuun mennessä.Lohi 2007, s. 148–158. Kortetniemi liittyi myöhemmin haalilaisuuteen.Talonen 2001, s. 30.Hepokoski 2002, s. 31.
Lähteet
(pdf-versiossa on sivunumerot)
Viitteet
Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Suomalaiset uskonnolliset vaikuttajat Luokka:Lestadiolaiset saarnaajat Luokka:Vuonna 1819 syntyneet Luokka:Vuonna 1904 kuolleet