Venäjän federaation keskinen federaatiopiiri () on yksi Venäjän kahdeksasta federaatiopiiristä. Maantieteellisesti tämä federaatiopiiri sijaitsee itse asiassa aivan valtion länsiosassa, ja määreellä "keskinen" on pikemmin alueen poliittista painoarvoa ja sen historiallista asemaa kuvaava merkitys. Alue oli Euroopan-puoleisen Venäjän sydänmaata silloin, kun Ukraina ja Valko-Venäjä tsaarinvallan aikana olivat osa Venäjää.
Federaatiopiirejä ei ole mainittu erikseen liittovaltiosubjektien ja liittovaltion välisenä hallintotasona Venäjän perustuslaissa. Tarve federaatiopiirien määrittelyyn syntyi 1990-luvulla muodostuneesta hallinnon hajanaisuudesta, ja ne perustettiin toukokuussa 2000 osaksi Venäjän presidentinhallintoa perustuslain presidentille antamien valtaoikeuksiin nojautuen.
Keskisen federaatiopiirin hallintokeskus on Moskova. Sen alueella elää runsas neljäsosa valtakunnan väestöstä, vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan noin 38,4 miljoonaa ihmistä. Federaatiopiirin pinta-ala on alle 4 % Venäjän koko alueesta. pienoiskuva|Federaatiopiiriin kuuluvat subjektit: 1. Belgorodin alue, 2. Brjanskin alue, 3. Vladimirin alue, 4. Voronežin alue, 5. Ivanovon alue, 6. Kalugan alue, 7. Kostroman alue, 8. Kurskin alue, 9. Lipetskin alue, 10. Moskovan liittovaltiokaupunki, 11. Moskovan alue, 12. Orjolin alue, 13. Rjazanin alue, 14. Smolenskin alue, 15. Tambovin alue, 16. Tverin alue, 17. Tulan alue, 18 Jaroslavlin alue.
Väestö ja talous Keskisen federaatiopiirin väkiluku oli 38,4 miljoonaa vuonna 2010, mikä edusti 26,9 prosenttia koko Venäjän väestöstä.
Keskisen federaatiopiirin osuus oli vuonna 2010 yli kolmannes eli 35,73 prosenttia (eli 13 363 655,6 miljoonaa ruplaa vuonna 2010) koko Venäjän bruttokansantuoteesta.
BKT:n kannalta federaatiopiirin subjektit ovat maan keskiarvoa matalamman kertymän seutua pääkaupunki Moskovaa lukuun ottamatta; Moskovan ja sinne sijoittuvien yritysten vaikutuksesta federaatiopiirin BKT-taso henkeä kohti kohoaa kuitenkin 1,33 kertaiseksi maan keskiarvoon nähden eli 347 762 ruplaan (noin 8 519 EUR) vuodelta 2010. Matalin BKT-taso henkeä kohden oli Ivanovon alueella, jossa se jäi 35 prosenttiin Venäjän keskiarvosta.
Oheinen taulukko kuvaa väestömäärää ja BKT:n kertymää federaatiopiirin eri osissa:
Kartannumero Federaatiosubjekti Väestö2010AlueellinenBKT vuonna 2010(milj. ruplaa) Osuus kokoVenäjän BKT:stävuonna 2010 (%) BKT henkeä kohti (ruplaa, 2010) BKT henkeä kohti (% Venäjän keskiarvosta) 1 Belgorodin alue1 532 526 397 069,9 1,06 259 095 99 2 Brjanskin alue 1 278 217 144 264,0 0,39 112 863 43 18 Jaroslavlin alue 1 272 468 234 246,3 0,63 184 088 70 5 Ivanovon alue 1 061 651 98 209,0 0,26 92 506 35 6 Kalugan alue 1 010 930 184 580,5 0,49 182 585 70 7 Kostroman alue 667 562 92 291,4 0,25 138 251 53 8 Kurskin alue 1 127 081 192 442,2 0,51 170 744 65 9 Lipetskin alue 1 173 513 254 738,1 0,68 217 073 83 10 Moskova11 503 501 8 401 858,922,47 730 374 279 11 Moskovan alue 7 095 120 1 796 535,6 4,80 253 207 97 12 Orjolin alue 786 935 102 450,1 0,27 130 189 50 13 Rjazanin alue 1 154 114 173 526,0 0,46 150 354 57 14 Smolenskin alue 985 537 149 091,4 0,40 151 279 58 15 Tambovin alue 1 091 994 139 017,4 0,37 127 306 49 17 Tulan alue 1 553 925 237 208,1 0,63 152 651 58 16 Tverin alue 1 353 392 218 643,6 0,58 161 552 62 3 Vladimirin alue 1 443 693 218 712,3 0,58 151 49558 4 Voronežin alue 2 335 380 328 770,80,88 140 778 54 1-18 Yhteensä 38 427 539 13 363 655,6 35,73 347 762 133
Metsävarat Piirissä kasvoi vuoden 2006 tietojen mukaan taloudellisesti saavutettavaa hakattavaa puuta 19 000 000 m3 vuodessa, josta hakattiin 10 000 000 m3. Mekaanista ja kemiallista puunjalostuskapasiteettia oli 13 %:lle puusta.Mikhail Giryaev (2006) www.authorstream.com
Presidentinhallinnon täysivaltaiset edustajat Georgi Poltavtšenko (2000–2011) Oleg Govorun (2011–2012) Aleksandr Beglov (2012–)
Lähteet
*