Suursaaren valtaus oli suomalaisten tekemä sotilasoperaatio jatkosodassa 27. – 28. maaliskuuta 1942. Taistelussa strategisesti tärkeä Suomenlahden itäosassa sijaitseva Suursaari vallattiin takaisin Neuvostoliitolta. Taistelu oli ainoa suomalaisten tekemä hyökkäyssotatoimi asemasodan aikana.

Taustaa Jo ennen talvisotaa Suomi sai Neuvostoliitolta useita nootteja, joissa vaadittiin alueluovutuksia. Koska Suursaari hallitsi meriväylää Leningradiin, kuului se loogisesti aluevaatimuksiin. Sodan uhan ollessa suuri lokakuussa 1939, saaren asukkaat evakuoitiin. Talvisodan puhjettua myös saaren muutaman kymmenen hengen vartiosto päätti lähteä saarelta. 3. joulukuuta Neuvostoliitto teki maihinnousun tyhjään saareen, ja lopullisesti se siirtyi Neuvostoliiton haltuun sodan päättäneessä Moskovan rauhassa.

Jatkosodan aikana, joulukuussa 1941, neuvostojoukot poistuivat Suursaarelta. Suomalaiset ottivat saaren pian sen jälkeen haltuunsa. Tammikuussa 1942 suomalaiset joutuivat kuitenkin vetäytymään noin 200 vihollissotilaan hyökkäyksen seurauksena.

Suomen sodanjohto päätti vallata Suursaaren takaisin. Iskun täytyisi tapahtua nopeasti, ennen kuin vihollinen ehtisi linnoittamaan saaren, ja ennen jäiden sulamista.

Valmistelut Isku valmisteltiin äärimmäisen tarkkaan ja huolellisesti. Ensinnäkin oli tärkeää, että vihollinen ei saisi liian aikaisin tietää hyökkäyksestä. Kannakselta irrotettaville joukoille välitettiin huhu, että lähdettäisiin valtaamaan Sorokkaa. Illalla 26. maaliskuuta Suursaaresta lähetetyn viestin perusteella voidaan olettaa venäläisten vasta silloin saaneen vihiä hyökkäyksestä.

Suomalaisjoukot oli kuljetettava tarpeeksi lähelle Suursaarta, jotta perille päästäisiin yhden pimeän aikana. Iskua edeltävänä yönä aurattiin jäälle tie autoille, joilla joukot pystyttäisiin kuljettamaan 10–15 kilometrin päähän Suursaaresta. Naamiointiin kiinnitettiin paljon huomiota. 738 hevosta varustettiin valkoisilla lakanoilla, ja kaikki sukset, sauvat, aseet ynnä muut maalattiin valkoisiksi.

Myös tiedustelua tehostettiin merkittävästi. Tarkan tiedustelun ansiosta hyökkäyspäivänä vihollisesta oli jo suhteellisen selvä kuva, joka selkeytti operaatiota.

Hyökkäys pienoiskuva|250px pienoiskuva|vasen|Suursaaren korsukirkko 27. syyskuuta 1943.

Suursaaren valtauksessa sen länsipuolella suomalaisista oli osasto Sotisaari, mihin kuuluivat Jalkaväkirykmentti 6:n II pataljoona (II/JR 6) alaosastoinaan K. Pikkola, K. Kuusela ja K. Kivelä sekä osasto Sysikumpu. Osasto Sotisaateen kuului myös Jalkaväkirykemtti 27:n I/JR 27 I pataljoona, mistä osasto Oksanen lähti hyökkäämään kaakkoon. Osasto Miettinen oli Suursaaren itäpuolella.

Sää oli taistelussa selvästi hyökkääjien puolella. Illalla 26. maaliskuuta oli kuusi astetta pakkasta ja sivumyötäistä tuulta 10–16 metriä sekunnissa. Suomalaisjohto päätti aloittaa hyökkäyksen. Siirtyminen lähtöasemiin alkoi klo 19, joka onnistui suunnitelman mukaisesti.

H-hetken tullessa kello neljä aamulla, suomalaisjoukot alkoivat lähestyä saarta. Suursaareen tuli hyökätä sen jokaiselta puolelta, ja näin estää vihollisen mahdolliset evakuointiyritykset. Kaikki sujui suunnitelman mukaan, ja alkanut lumisade antoi näkösuojaa.

Saaren eteläkärki saatiin vallattua muutaman tunnin taistelujen jälkeen, noin kello kahdeksaan mennessä. Iltapäivään mennessä Suursaaren suurin kylä, Suurkylä saatiin vallattua. Pimeän tullessa venäläisjoukot pyrkivät pakenemaan saaresta saartorenkaan lävitse Lavansaareen. Suomalaisjoukot onnistuivat pysäyttämään vain noin joukkueen verran vihollissotilaita.

Ilmavoimat osallistuivat operaatioon 67 lentokoneella. Osasto Pajarille oli alistettu lentolaivue 6 sekä lentorykmentti 3 ja lentorykmentti 4.

Lentorykmentti 3:n lentolaivue 30 lanasi Haminan Lupinlahdelle työlentokentän. Lennettiin 643 taistelulentoa ja pudotettiin 5 000 kg pommeja. Hyökkäysten lisäksi ilmavoimien tehtävinä olivat keskityskuljetusten suojaus. Lisäksi ilmavoimat valmistautuivat kuljettamaan haavoittuneita viidellä kuljetuskoneella Helsingin ja Kotkan sotasairaaloihin. Blenheim-pommikoneiden piti 27. maaliskuuta 1942 kello 5:40–6:00 pommittaa kohteita Suursaarella. Kuitenkin pyry, mikä toisaalta suojasi hyökkääviä suomamalaisjoukkoja, esti ilmavoimien toimintaa. Majuri Eskolan lentolaivue 42 läheti Imatran Immolasta yhdellätoista Blenheim-pommikoneella pommittamaan Suursaarta. Näistä yhdestätoista löysi pyryn vuoksi vain kolme pommitusalueensa. Blenheimeistä kaksi tuhoutui miehistöineen jäihin heikon sään vuoksi. Alkaneen pyryn vuoksi yritettiin lentolaivue 42:n lentokoneiden lähtöä estää, mutta radioyhteys ei toiminut luotettavasti. Malmin lentoasemaalla lentolaivue 6:n komentaja kieltäytyi lähtemästä myrskyyn tehtävälle koneineen. Niitä kuitenkin käytettiin myöhemmin saarrettuja vihollisia vastaan kello 17:30 Kiiskenkylän länsipuolella ja Selkäapajanniemellä. Tuntia aikaisemmin olivat neuvostoliittolaiset hävittäjät hyökänneet osasto Miettisen vielä jäällä olevia osia vastaan. Suomalaiset hävittäjät pudottivat kuudesta vihollislentokoneesta neljä, ja ilmatorjunta viidennen. Järjestetyn valtausparaatin aikana lentolaivue 32 suojasi sitä 29 neuvostoliittolaista hävittäjää vastaan. Niistä putosi 18 suomalaisten omitta tappioitta. Kaikkiaan Suomen ilmavoimat pudottivat valtausparaatipäivänä 27 lentokonetta, mikä oli siihen asti Suomen ilmavoimien ennätys. Valtausparaati pidettiin kello 16:30 miinakentän päällä, jossa lumikerros esti niitä räjähtämästä. Paraatin kestäessä käytiin viellä lopputaisteluja. Helsingistä tuotu sotilassoittokunta soitti Parolan marssia. https://www.youtube.com/watch?v=gnvO6mULuXg

Seuraavana aamuna myös Suursaaren pohjoiskärki saatiin vallattua. Kaikki vihollispesäkkeet saatiin tuhotuksi iltaan mennessä.

Taistelun jälkeen Kun Suursaaren tilanne selvisi 28. maaliskuuta viiden aikaan illalla 265 neuvostoliittolaissotilaan saapuessa sieltä Lavansaareen,http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit%20-%20Martti%20Miettinen.htm päätti Neuvostoliiton sodanjohto välittömästi parantaa Leningradin edustalla sijaitsevien saarten puolustusta. Sekä Seiskariin että Lavansaareen lähetettiin jo seuraavana yönä hiihtorykmentti, ja myöhemmin Seiskarin puolustusta parannettiin merijalkaväkipataljoonalla ja jalkaväkirykmentillä.

Suursaaren valtauksen jälkeen suomalaisjoukot siirrettiin valtaamaan Tytärsaarta. noin 300 miehen vahvuinen suomalaisosasto valtasi saaren itselleen 30. maaliskuuta lyhyen taistelun jälkeen. Neuvostosotilaita oli saaressa noin 70, joista noin 30 pääsi vetäytymään Lavansaareen. Puolustajien tappiot olivat 37 miestä. Neuvostoliitto yritti vielä kaksi kertaa vallata Tytärsaaren takaisin epäonnistuen kummallakin kerralla.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

YouTube: Suursaari 27-28.03.1942

Luokka:Jatkosodan taistelut Luokka:Toisen maailmansodan sotilasoperaatiot Luokka:Suursaaren historia Luokka:Vuoden 1942 sotahistoria Luokka:Luovutettujen alueiden historia Luokka:Kymenlaakson historia