thumb|Everstiluutnantti Elja Rihtniemi. Elja Rihtniemi (vuoteen 1908 Högman; 22. toukokuuta 1891 Tampere – 13. heinäkuuta 1935 Helsinki) oli Suojeluskuntien Yliesikunnan päällikkönä toiminut everstiluutnantti. Sotilaskoulutuksensa lisäksi Rihtniemi opiskeli varatuomariksi. Ennen sisällissotaa Rihtniemi toimi jääkäriliikkeen etappimiehenä ja sodan aikana niin sanotun Kajaanin sissirykmentin 1.komppanian päällikkö. Everstiluutnantti Elja Rihtniemi kuollut, Helsingin Sanomat, 14.07.1935, nro 185, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.07.2024
Sukutausta ja opinnot Elja Högman syntyi Kajaanissa opettajaperheeseen: hänen isänsä oli Kajaanin seminaarin johtaja, filosofian tohtori Volter Högman (vuodesta 1908 Rihtniemi). Volter Högman oli toiminut Suomalaisessa puolueessa. Myöhemmin hän oli myös aktiivinen Suojeluskuntajärjestön tukija ja kokoomuspuolueen paikallinen johtaja 1920-luvun lopulle saakka. Elja Rihtniemi pääsi ylioppilaaksi 1911 ja hän suoritti alemman hallintotutkinnon 1916 ja oikeustutkinnon 1923. Vuonna 1912 hän opiskeli Uppsalassa. Pula, Turpeinen 1994
Osallistuminen jääkäriliikkeeseen ja sisällissotaan Ennen sisällissotaa Elja Rihtniemi toimi vuosina 1915–17 jääkäriliikkeen aktivistina ja värvärinä niin sanotussa Kainuun etapissa. Hänen Saksaan värväämiensä nuorukaisten joukossa syksyllä 1917 oli muun muassa nuori Urho Kekkonen. Värväys kuitenkin lopetettiin ennen kuin Kekkonen ehti matkaan.Kekkonen 1981, s. 63–79.
Suomen sisällissodassa vuoden 1918 helmikuusta lähtien Rihtniemi toimi Valkoisen Armeijan Savon ryhmään kuuluneen Kajaanin sissirykmentin ja siitä maaliskuussa muodostetun Itäarmeijaan kuuluneen Pohjois-Savon rykmentin ensimmäisen pataljoonan komentajana.Venäläissurmat Suomessa, s. 134–135.
Rihtniemen komentamat joukot osallistuivat muun muassa Kuopion valtaukseen sekä myöhemmin Viipurin taisteluun ja kaupungin valtaukseen. Viipurin valtauksen jälkeisissä puhdistuksissa teloitettiin satoja venäläissyntyisiksi arveltuja henkilöitä. Silminnäkijäkertomusten mukaan 24. huhtikuuta 1918 tapahtuneisiin teloituksiin ja teloitettujen omaisuuden ryöstämiseen osallistui Rihtniemen yksikön miehiä.Venäläissurmat Suomessa, s. 135.
Vapaaehtoisena heimosodissa ja upseerina Viron armeijassa
Sisällissodan jälkeen reservin luutnantiksi huhtikuussa 1918 ylennettyVirkaikäluettelo 1918 Rihtniemi osallistui vapaaehtoisena heimosotiin. Hän toimi Vienan Karjalan retkellä tiedonantoupseerina ja lähti tämän jälkeen Viron vapaussotaan. Rihtniemi kuului suomalaisista koottuun Pohjan pojat -rykmenttiin, joka taisteli Etelä-Virossa ja osin myös Latvian puolella. Luutnantti Rihtniemi lähetettiin Viroon jääkärikapteeni Aarne Snellmanin kanssa tunnustelijaksi jo ennen pääjoukon saapumista. Virossa Rihtniemi toimi aluksi tiedonanto-osaston päällikkönä, kunnen nimitettiin rykmentin esikuntapäälliköksi. Inkerin rykmentin esikuntapäällikkönä hän oli Etelä-Inkerissä ja Pohjois-Inkerin rykmentin päällikkönä Pohjois-lnkerissä.Kalm Hans: Pohjan poikain retki, s. 24–26.
Sotilasura Suomessa
Virosta palattuaan Rihtniemi palveli Keski-Suomen rykmentissä nuorempana upseerina 1919–1921, josta hänet komennettiin sisäasiainministeriön käytettäväksi.Pohjan poikain retki 1921 Rihtniemi oli etsivän keskuspoliisin Terijoen alaosaston päällikkönä 1920, yleisesikunnan toimistoupseerina 1921–1922, toimiston päällikkönä 1923—1924 ja jälleen toimistoupseerina 1926–1927. Puolustusministeriön toimiston päällikkönä hän oli 1927–1928 sekä siitä lähtien suojeluskuntain yliesikunnan keskusjaoston päällikkönä. Hän toimi 1920-luvulla myös Suomenlinnan komendanttina. Hän suoritti aktiiviupseeritutkinnon kadettikoulussa 1920 ja sotakorkeakoulututkinnon 1926. Rihtniemi ylennettiin kapteeniksi 1925Virkaikäluettelo 1925 ja majuriksi 1926Puolustusvoimiemme upseeristo 1929, s. 413–414. Hänet nimitettiin vuonna 1928 Suojeluskuntain yliesikunnan keskusjaoston päälliköksi ja ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1929.
Vuonna 1932 Mäntsälän kapinan yhteydessä kokoomuslainen presidentti P. E. Svinhufvud nimitti everstiluutnantti Rihtniemen Mäntsälään neuvottelijakseen. Lapualaiset neuvottelivat Rihtniemen kanssa Mäntsälässä 4. maaliskuuta alkaen, ja seuraavana päivänä kapinallisten johto päätti lopettaa kapinan. Seuraavana yönä Rihtniemi ilmoitti päässeensä sopimukseen kapinallisten kanssa. Lapuanliikkeen johto ja kapinaan pääsyyllisiksi katsotut lupasivat ilmoittautua viranomaisille maanantaina 7. maaliskuuta kello 10. Rihtniemen henkilökohtaiseksi tehtäväksi jäi Vihtori Kosolan, kenraali K. M. Walleniuksen ja everstiluutnantti Arne Somersalon toimittaminen Mäntsälästä Helsingin poliisin huostaan.Niinistö 2003, s. 109–137Laine 2005
Luottamustoimet varatuomarina 360px|thumb|Elja Rihtniemi oikealla takana (1931). Varatuomarina Rihtniemi toimi sisällissodan jälkeen kuolemaansa saakka Jääkärikotisäätiön sihteerinä, Heimosoturien liiton johtokunnan jäsenenä ja Pohjan Poikain yhdistyksen puheenjohtajana. Hän on toimi myös Suojeluskuntain Keskinäisen Tapaturmarahaston hallituksen puheenjohtajana rahaston perustamisesta lähtien ja oli Upseeriliiton johtokunnan jäsen.Hakkapeliitta 1935
Perhe Elja Rihtniemen puoliso oli Doris Ingrid Gruene. Heidän poikansa Juha Rihtniemi oli kokoomuksen puheenjohtaja 1965–71 ja tytär Irma Rihtniemi-Koski kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1975–1981, ja myös pojantytär Suvi Rihtniemi on vaikuttanut kokoomuslaisena kunnallispoliitikkona Helsingissä. Elja Rihtniemi oli itse Kansallisen Kokoomuksen perustajajäsen. Rihtniemi kuoli Helsingissä vuonna 1935.
Lähteet
Laine, Risto: Mäntsälän kapina . Vapaamielisten klubi (yksityinen sivusto), 2005. Hakkapeliitta–lehti 23.7.1935. Lauri Malmberg. Niinistö, Jussi: Lapuan liike – kuvahistoria kansannoususta 1929–1932. Helsinki: Nmox, 2003. Pula, Panu – Turpeinen, Oiva: Pikkukaupungin unelma: Kajaanin historia 1906–76. Kainuun Sanomain Kirjapaino 1994. Kalm, Hans ym. (toim.): Pohjan poikain retki. WSOY, Porvoo 1921. Puolustusvoimiemme upseeristo 1929, Oy Gutenberg Ab, Helsinki 1929 "Rihtniemen Sanomat." Suvi Rihtniemen eduskuntavaalikampanjan 2007 lehti. Suvi Rihtniemen tukiryhmä, 2007 (luettu 6.12.2008) Virkaikäluettelo upseereista vakinaisessa sotapalveluksessa 1919. Genealogia.fi, Suomen Sukututkimusseura (luettu 6.12.2008) Virkaikäluettelo upseereista vakinaisessa sotapalveluksessa 1925. Genealogia.fi, Suomen Sukututkimusseura (luettu 6.12.2008) Westerlund, Lars (toim.): Venäläissurmat Suomessa 1914–22. Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004. Kapina vai veljessota? Kajaanin Sissi-Rykmentin toimia. (Luettu 19.10.2009.)
Viitteet
Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Suojeluskunta Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Jääkäriaktivismi Luokka:Vuonna 1891 syntyneet Luokka:Vuonna 1935 kuolleet