Suomen Työnantajain Keskusliitto (lyhenne STK) oli työnantajajärjestö. Sen juuret olivat vuonna 1907 perustetussa Suomen Yleisessä Työnantajaliitossa, joka muutti nimensä Suomen Työnantajain Keskusliitoksi vuonna 1918. STK oli yksityisen ja valtio-omisteisen teollisuuden, rakennustoiminnan ja liikenteen työnantajien keskusjärjestö. Sen jäsenjärjestöt oli muodostettu teollisuusliittoperiaatteella siten, että saman toimialan työnantajat kuuluivat samaan liittoon.
STK:n jäsenyrityksiä oli 1960-luvulla noin 2 000. Jäseniksi otettiin aluksi sellaisia työnantajia, joilla oli vähintään 10 työntekijää, mutta tämä rajoitus poistettiin vähitellen 1950-luvulle mennessä. Eniten työntekijöitä oli Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton yrityksissä, Työnantajain Yleisellä Ryhmällä ja Metalliteollisuuden Työnantajaliitolla. Eniten jäsenyrityksiä taas oli Rakennusteollisuusliitossa ja Sähkötyönantajain Liitossa. Lisäksi vuodesta 1945 oli erillinen Liiketyönantajain Keskusliitto, joka ei liittynyt STK:n jäseneksi. Sillä oli viitisensataa jäsenyritystä. Jäsenyritysten merkitystä kuitenkin korostaa se, että työllistivät suurin määrän työntekijöitä: vuonna 1945 heitä oli 172 000 ja vuonna 1965 jo yli 291 000. Liiketyönantajien palkkalistoilla vuonna 1970 oli 150 000 työntekijää.
Vaikka Suomen valtio oli merkittävä työnantaja, sen omistamien yritysten ei aluksi katsottu voivat kuulua työnantajajärjestöön. Vuonna 1945 perustettiin valtionyrityksiä varten Työnantajain Yleinen Ryhmä.
Metsäteollisuus oli vaikutusvaltainen taho, koska se tuotti Suomen kansantalouteen vientituloja jo ennen sotia. Vientiteollisuuden yrityksillä oli 1960-luvulle asti yhteisiä vientiorganisaatioita, joita nykyisin pidettäisiin kartelleina, koska ne saattoivat keskenään sopia myyntihinnoista. Toisaalta keskinäisestä kilpailusta kertoo se, että vasta vuonna 1976 eri teollisuuslitot pystyivät perustamaan Teollisuuden Keskusliiton.
Vuonna 1992 STK ja Teollisuuden Keskusliitto yhdistyivät, jolloin syntyi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT). Vuonna 2005 TT ja Palvelutyönantajat yhdistyivät muodostaen nykyisen Elinkeinoelämän keskusliiton.
Merkittäviä henkilöitä Toimitusjohtajat Suomen Yleisen Työnantajaliiton asiamiehet:
1907–1917: Edvard Valentin Emeleus
STK:n toimitusjohtajina ovat toimineet:
1918–1936: Axel Palmgren 1936–1945: Antti Hackzell 1945–1958: V. A. M. Karikoski (vt. elokuusta 1944) 1958–1961: Johan Nykopp 1962–1971: Päiviö Hetemäki 1971–1975: Timo Laatunen 1975–1988: Pentti Somerto 1988–1990: Tapani Kahri 1990–1992: Johannes Koroma
Puheenjohtajat Suomen Yleisen Työnantajaliiton hallituksen puheenjohtajat: 1907–1911: Lennart Cajander 1911–1917: Karl Evert Palmén
STK:n hallituksen puheenjohtajat: 1918–1923: Jacob von Julin 1924–1925: Hjalmar Ekholm 1926–1937: Alexander Mauritz Lassenius 1937–1941: Åke Gartz 1941–1942: Jacob von Julin 1942: Gustaf Woldemar Wrede 1943–1947: Yrjö Vesa 1948–1957: Arno Solin 1957–1967: Lauri Kivekäs 1968–1976: Erkki Partanen 1976–1979: Stig Hästö 1980–1985: Asko Tarkka 1986–1991: Krister Ahlström 1992: Tauno Matomäki
Lähteet
Luokka:Suomalaiset työnantajajärjestöt