Parjakannevan taistelu käytiin Suomen sodassa 28.–29. heinäkuuta 1808 Kauhajoen Parjakannevalla. Taistelu päättyi ylivoimasta huolimatta Ruotsin perääntymiseen.
Taistelu Venäläiset hyökkäsivät yöllä 28.–29. heinäkuuta kenraali Vasili Orlov-Denisovin johdolla Karijoen suunnasta Ruotsin Kauhajoelle Parjakannevalle sijoitettua etuvartiojoukkoa vastaan. Johan Fredrik Eekin johtama porilaispataljoonajohdolla ja Carl von Otterin pohjalaispataljoona puolustautuivat venäläisiä vastaan kahdessa ketjussa. Ruotsalaisilla oli neljä tykkiä sekä uusimaalaisia rakuunoita reservinä. Venäläiset olivat sijoittaneet etummaisen tykkinsä suon laitaan. Venäläisillä oli tykistön ylivoima.Petander, s. 178
Ruotsalaiset joutuivat ”tulisen kahakan jälkeen” perääntymään, koska venäläiset olivat tuhonneet tykeillään ruotsalaisjoukkojen tykit ja tykistöupseeri oli suositellut vetäytymistä Kauhajoelle, josta edelleen Kurikkaan. Ruotsalaisjoukkojen tappiot olivat 46 miestä. Toisen lähteen mukaan taistelussa kaatui 64 miestä. Esimerkiksi kersantti Johan Asplund oli kaatunut ja vänrikki Gustaf Sölfverarm ja Närpiön komppanian päällikkö kapteeni Erik Hård olivat haavoittuneet. Venäläiset menettivät 129 miestä kaatuneena.
Ruotsalaiset hävisivät, koska pataljoonien yhteistoiminta oli heikkoa. Porilaispataljoonan komentaja Eek oli juuri ylennetty everstiluutnantiksi. Hieman myöhemmin, 20. heinäkuuta, myös von Otter oli ylennetty samanarvoiseksi. Taistelun aikana tästä ei kuitenkaan ollut vielä tietoa, mikä aiheutti kitkaa komentajien välille. Von Otter tuhosi yhteensä viisi siltaa perääntyessään Kurikkaan. Taistelun jälkeen ymmärrettiin, että von Otterin joukot eivät olleet riittävät Kauhajoen suojaamiseen, jonka vuoksi kenraali Georg Carl von Döbeln 2. Prikaatinsa kanssa siirtyi alueelle. 10. elokuuta Kauhajoella käytiin taistelu.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomen sodan taistelut Luokka:Kauhajoen historia Luokka:Vuoden 1808 sotahistoria