Somalimaa on itsenäiseksi tasavallaksi julistautunut hallinnollinen alue Afrikan sarvessa. Somalimaa irrottautui Somaliasta vuonna 1991, mutta kansainvälisesti sitä pidetään edelleen osana Somaliaa.
Somalimaa käsittää entisen brittiläisen Somalimaan alueen, sen asukasluku on arviolta 4,2 miljoonaa (2020) ja maan pääkaupunki on Hargeisa (noin 1,2 mil. asukasta, 2019). Somalimaa on demokraattinen, presidenttijohtoinen tasavalta ja maassa vallitsee monipuoluejärjestelmä. Maan talouden tärkeimpiä osa-alueita on Somalimaahan ulkomailta tehdyt rahalähetykset ja karjatalous. Vuonna 2019 Somalimaan bruttokansantuote henkilöä kohden oli 697 yhdysvaltain dollaria. Nykyisin Somalimaa on itsehallinnollinen alue.
Historia Varhainen historia pienoiskuva|vasen|Kalliomaalauksia Laas Geelissä. Nykyinen Somalimaa saattaa olla osa aluetta, jonka muinaiset egyptiläiset tunsivat nimellä Punt. Arabien vaikutus alkoi levitä alueelle 600-luvulla. Eurooppalaiset valtiot alkoivat tulla Afrikkaan 1800-luvulla. Somalimaan alueesta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti 1880-lukuun mennessä, ja alue sijaitsi brittien tärkeää Adenin tukikohtaa vastapäätä. Muualla ranskalaiset ottivat haltuunsa nykyisen Djiboutin ja Italia nykyisen Somalian eteläosat. Vuosisadan lopulla Mohammad Abdille Hassan aloitti niin sanotun Dervišši-sodan brittejä vastaan ja piti hallussaan alueita sisämaassa aina kuolemaansa saakka vuonna 1920. Nykyisen Somalimaan edeltäjä brittiläinen Somalimaa sai itsehallinnon 26. kesäkuuta 1960 ja joka liittyi Italian Somalian kanssa muodostaen Somalian tasavallan 1. heinäkuuta samana vuonna.Lewis 2008, s. 44
Somalian sisällissota
pienoiskuva|vasen|Tuhoutunut panssarivaunu Somalimaassa. Somalian presidentti Siad Barre ja Etiopian Mengistu Haile Mariam allekirjoittivat Ogadenin sodan jälkeisen rauhansopimuksen huhtikuussa 1988. Rauhansopimuksen perusteella Siad lakkautti tukensa Länsi-Somalian vapautusrintamalle ja Etiopia vastaavasti Somalian kansalliselle liikkeelle ja Somalian pelastuksen demokraattiselle rintamalle.Lewis 2008, s. 77 Siadin hallintoa vastustaneen Somalian kansallisen liikkeen kannatuksen valtaosa oli peräisin Keski- ja Pohjois-Somalian Isaaq-klaaneilta. Se oli sodan aikana tehnyt hyökkäyksiä tukikohdistaan Etiopiasta Somaliaan, joihin Somalian keskushallinto oli vastannut raa'asti Pohjois-Somalian väestön keskuudessa.Lewis 2008, s. 75 Pelko rauhansopimuksen seurauksisista sai Somalian kansallisen rintaman tekemään hyökkäyksen Pohjois-Somalian sotilaskohteisiin, mistä käynnistyi täysimittainen sota hallituksen ja Isaaq-klaanin välillä vuosina 1988–1991. Sota oli verinen ja ainakin puoli miljoonaa pakolaista siirtyi Etiopian ja Djiboutin puolelle.
Siad pyrki asemansa turvatakseen lietsomaan klaanisotaa. Pohjoisen Isaaq-klaaniin kuulumattomat klaanit, kuten Esa- ja Gadabursi-klaanit aseistettiin, minkä lisäksi hallituksen puolella taisteli Ogadenin pakolaisia. Sota kääntyi kuitenkin lopulta hallitusta vastaan. Etelässä oli vuonna 1989 perustettu hallituksen vastainen Somalian isänmaallinen liike, johon kuului esimerkiksi Yleinen somalikongressi. Siad Barre joutui pakenemaan pääkaupunki Mogadishusta 26. tammikuuta 1991 ja saman vuoden aikana Somalian kansallinen liike oli nujertanut Siadille uskolliset joukot pohjoisessa. Samalla kun tilanne etelässä luisui edelleen Siadin kukistaneiden ryhmittymien keskenäiseksi sodaksi, pohjoisessa saavutettiin toukokuussa 1991 rauha Isaaq-klaanin ja ei-isaaqilaisten klaanien välillä. Etelässä perustettu Ali Mahdin johtama väliaikaishallitus yritti taivutella Somalian kansallista liikettä hyväksymään kansallisen hallituksen muodostaminen, mutta pohjoisessa yleinen mielipide oli kääntynyt jyrkästi Siadin ajan vääryyksiin yhdistettyä etelää vastaan. Somalian kansallinen liike ilmoittikin 18. toukokuuta 1991 Somalimaan tasavallan itsenäistyvän Somaliasta entisen brittiläisen Somalimaan rajojen mukaisesti.Lewis 2008, s. 78-81
Itsenäistynyt Somalimaa pienoiskuva|upright=0.8|left|Toisessa kansallisessa kokouksessa 18. toukokuuta vuonna 1991 SNM: n keskuskomitea julisti pohjoisten alueiden suurimpia klaaneja edustavien vanhinten kokouksen tuella Somalimaan tasavallan palauttamisen entisen Britannian Somalimaan protektoraatin alueelle ja nimitti itsensä uuden valtion hallitukseksi.
Eteläinen Somalia jakaantui eri klaanien ja sotaherrojen hallitsemiin alueisiin ja kaoottinen tilanne johti tuhoisaan nälänhätään. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti sarjasta rauhanturva- ja nälkäapuoperaatioita, joista ensimmäinen oli Yhdistyneiden kansakuntien Somalian operaatio eli UNOSOM. Sen tehtäväksi annettiin valvoa YK:n toukokuussa 1992 välittämää tulitaukoa ja kun sillä ei ollut tähän tarpeeksi voimaa, joulukuussa Somaliaan saapuivat amerikkalaisvetoiset UNITAF-joukot.Lewis 2008, s. 83 YK keskittyi aseistariisumiskampanjoihin Mogadishussa ja UNISOM oli sitoutunut ajatukseen yhtenäisestä Somaliasta. Somalimaa ei näin saanut toiminnalleen YK:n tukea. Joka tapauksessa tammikuussa 1993 Boramassa aloitettiin kansallisen sovittelun konferenssi. Borosamassa saatiin aikaan Somalian kansallisen liikkeen alkuperäiseen ohjelmaan perustuva rauhansopimus, sekä alun perin kahden vuoden ajaksi voimassa olevaksi ajateltu väliaikainen perustuslaki. Uuden hallituksen johtoon valittiin Muhammad Haji Ibrahim Egal. Kompromissina klaanien ja nykyaikaisen hallinnon välillä perustettiin kaksikamarinen lainsäädäntäelin, jonka ylähuone koostui klaanivanhimmista ja alahuone äänestetyistä edustajista. Tarmokkaan aseistariisuntaohjelman kautta saatiin perustettua uudelleen myös hallinto. Kehitysministeriö perustettiin yhteistoimintaan ulkomaalaisten järjestöjen kanssa ja Somalimaan keskuspankki alkoi valvoa Somalimaan uutta valuuttaa, Somalimaan šillinkiä. Tärkeimpiin kaupunkeihin, kuten Hargeisaan, Buraoon ja Boramaan perustettiin etnisten armeijan upseerien johtamat ammattimaiset poliisivoimat. Vienti ja talous elpyivät Saudi-Arabian kumottua karjan tuontikiellon Somalimaasta, minkä lisäksi Berberan satama pystyi kilpailemaan Djiboutin sataman kanssa.Lewis 2008, s. 96-102
Alun kehityksen jälkeen koettiin takaisku vuosien 1994 ja 1995 vaihteessa, jolloin Isaaq-liiton sisällä puhkesi klaanien välisiä yhteenottoja koskien Hargeisan laajenevan kansallisen lentokentän tulojen jakoa. Osapuolten välille saatiin kuitenkin rauha vuoden 1996 alkupuolen rauhankomiteassa Etiopiassa. Egalin virkakautta pidennettiin ensin 18 kuukaudella ja vuonna 1997 hänet valittiin uudelleen viisivuotiskaudelle. Vuonna 1997 otettiin käyttöön Somalimaan perustuslaki, jota tuki vuonna 2001 järjestetyssä kansanäänestyksessä 97 % äänestäjistä. Somalimaan huomattavimpana siviilijohtajana pidetty Egal kuoli vuonna 2002, mutta maa vältti poliittisen kriisin. Vuonna 2016 Somalimaa vietti 25-vuotisitsenäisyyspäiväänsä, mutta maan itsenäisyyttä ei ole tunnustettu kansainvälisesti.
Vuoden 2024 tammikuussa Etiopia allekirjoitti yhteisymmärrysmuistion Somalimaan kanssa. Sen nojalla Somalimaa vuokraa Berberan sataman Etiopialle, joka voi käyttää sitä myös sotilastarkoituksiin. Vastineeksi tästä Etiopia aikoo lähitulevaisuudessa tunnustaa Somalimaan itsenäisyyden ja tarjoaisi Somalimaalle osuutta Ethiopian Airlinesista. Somalian hallitus piti hätäkokouksen ja ilmoitti kutsuvansa Etiopian suurlähettiläänsä puhutteluun.
Tunnustaminen Vuoden 2025 alkuun mennessä Yhdysvallat oli alkanut muuttaa kantaansa Somalimaan tunnustamiseen siirtymällä pois Somalian Mogadishu-keskeisestä ”yksiraiteista” Somalia-politiikasta. Voimakkaat ja vaikutusvaltaiset republikaanit ajavat alueen itsenäisyyden tunnustamista. Huhtikuussa 2023 Yhdysvaltain oikeistolainen Heritage Foundation julkaisi Project 2025:n, jossa hahmoteltiin etenemistä Donald Trumpin toiselle presidenttikaudelle. Siinä ehdotettiin ”Somalimaan valtion tunnustaminen suojaksi Yhdysvaltojen heikkenevää asemaa vastaan”.
Somalian ulkoministerin mukaan ”Kaikki toimet Somalimaan itsenäisyyden tunnustamiseksi eivät vain loukkaisi Somalian suvereniteettia, vaan myös horjuttaisivat aluetta luomalla vaarallisen ennakkotapauksen.” Afrikan unioni sekä muut globaalit suurvallat kuin USA uskovat, että alueellinen koskemattomuus on ensiarvoisen tärkeää. Somalimaan tunnustaminen voisi käynnistää ketjureaktion eri puolilla maailmaa olevien separatistien kanssa, jotka vaativat tunnustamista niiden vaatimille alueille.
Eräs Yhdysvaltain republikaanisen Afrikan-ajattelun suunnittelija totesi, että Somalimaan tapaus Yhdysvaltojen kannalta on erittäin vakuuttava. Hän väitti, että Somalimaan tunnustamiskysymyksestä tullaan varmasti keskustelemaan Yhdysvaltain kansallisten etujen kannalta. Amerikkalaisten republikaanien tavoin myös Somalimaan ulkoministeri Abdirahman Dahir Adan näkee suhtessa transaktioita: ”Jos sopimus on meille hyvä, otamme sen. Jos Yhdysvallat haluaa sotilastukikohdan tänne, annamme sen heille.” Tunnustamisen kannattajat väittävät, että Somalimaa sijaitsee useiden toisiaan lähentyvien USA:n etujen alueella: taloudellisten, sotilaallisten ja strategisten.
Israel tunnusti ensimmäisenä YK:n jäsenvaltiona Somalimaan itsenäiseksi joulukuussa 2025.
Politiikka Somalimaan perustuslain mukaan Somalimaa on tasavalta, jossa vallitsee demokratia ja monipuoluejärjestelmä. Somalimaan hallinto koostuu lakiasäätävästä ja toimeenpanevasta elimestä, sekä oikeuslaitoksesta. Toimeenpanevaa elintä johtaa presidentti ja siihen kuuluu myös varapresidentti ja presidentin nimittämät ministerit. Lakiasäätävä elin on Somalimaan kaksikamarinen parlamentti. Parlamentin ylähuoneen muodostavat perinteiset klaaninvanhemmat (gurti) ja alahuoneen vaaleilla valittavat edustajat.
Viimeisin presidentinvaali järjestettiin marraskuussa 2024. Presidentiksi valittiin Abdirahman Mohamed Abdullahi.
Somalimaa ja sen itänaapuri autonominen Puntmaa ovat kiistelleet Somalimaan itäosissa sijaitsevista Soon, Sanaagin ja Caynin alueista.Lewis 2008, s. 108
Somalimaa on turhaan yrittänyt saada kansainvälistä tunnustusta itsenäisyydelleen. Vain Israel on tunnustanut sen itsenäisyyden, muuten sitä pidetään virallisesti osana Somaliaa. Jotkin maat ovat kuitenkin kohdelleet Somalimaata de facto erillisenä osana Somaliasta ja esimerkiksi Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Euroopan unioni lähettivät tarkkailijoitaan Somalimaan presidentinvaaleihin vuonna 2017. Somalian hallinto Mogadishussa on ajanut keskustelujen avaamista maan yhdistämisestä, jotka Somalimaa on kuitenkin hylännyt.
Viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin vuonna 2021.
Vapauksien kehitys Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Somalimaan itsenäisyyttä Somaliasta julistautuneena ei ole kansainvälisesti tunnustettu. Poliittiset oikeudet ja kansalaisyhteiskunta ovat jatkuvasti rapistuneet, toimittajat ja julkisuuden henkilöt kohtaavat viranomaisten painostusta, vähemmistöklaanit ovat poliittisen ja taloudellisen syrjäytymisen kohteena ja naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ongelma.
Aluejako pienoiskuva|400px|Hargeisa on Somalimaan tasavallan pääkaupunki, josta on tieyhteydet Berberaan rannikolla ja Burcoon idässä
Aluehallinnollisesti Somalimaa on jaettu 14 alueeseen: Awdal, Badhan, Buhodle, Dadmadheh, Gabilay, Hawd, Marodi-Jeh, Salal, Sahil, Sanag, Saraar, Sool ja Togdher; lisäksi on pääkaupunki Hargeisa. Paikallishallintoa varten alueet jakautuvat edelleen 86 piiriksi.
Talous