Kashmirin konflikti on Intian ja Pakistanin välinen vuonna 1947 alkanut kiista Kashmirin alueesta, jossa asuu sekä hinduja että muslimeja.
Hindulaisuus on Intian pääuskonto ja islam Pakistanin pääuskonto. Intia, Pakistan ja Kiina ovat jakaneet Kashmirin, mutta alueen hallintasuhteista ei ole päästy lopulliseen sopuun. Sekä Intia että Pakistan vaativat Kashmiria itselleen. Intia ja Pakistan ovat käyneet alueesta kolme sotaa. Kun brittien siirtomaa Intia itsenäistyi, se jakautui muslimienemmistöiseen Pakistaniin ja hinduenemmistöiseen Intiaan.
Kashmirissa oli enemmistö muslimeja, mutta myös runsaasti hinduja, varsinkin Jammun alueella. Kashmirin maharadža Hari Singh empi pitkään, liittyäkö Intiaan vai Pakistaniin. Tällöin Pakistanin tukemia "heimosotureita" hyökkäsi Kashmirin laaksoon. Vallassa pysyäkseen, Singh pyysi Intialta sotilasapua, jonka ehdoksi Intia pani alueen liittämisen itseensä. Intialaiset joukot voittivat muslimien heimosoturit, ja Pakistan tuli paikallisen muslimiväestön apuun. Näin Kashmirista alkoi ensimmäinen Intian–Pakistanin sota 1947–1948, joka päättyi YK:n aselepoon Intian miehitettyä Jammun ja Kashmirin nimellä kutsutun alueen. Intia ei koskaan järjestänyt YK:n lupaamaa kansanäänestystä, vaan Jammu ja Kashmir liitettiin Intian parlamentin päätöksellä 1957 Intiaan, mitä Kashmirin muslimiväestö ja Pakistan eivät hyväksyneet. 1950-luvun lopuilla Kiina valtasi pienen osan Itä-Kashmiria, ja Intia ja Kiina taistelivat vuonna 1962.
Kashmirin kysymys oli esillä, kun vuonna 1965 käytiin toinen ja vuonna 1971 kolmas sota. Vuonna 1984 Intia miehitti hyvin korkealla vuoristossa sijaitsevan asumattoman Siachenin jäätikön, jota ei ollut mainittu vuoden 1972 Simlan sopimuksessa. Muslimit nousivat Kashmirissa kapinaan vuonna 1989, mikä ajoi suurten määrän hinduja pakoon. Intia vastasi kansannousuun kovin ottein ja poliisit ampuivat mielenosoittajia. Kashmiriin oli syntynyt terroristijärjestöjä, jota vain harva Kashmirin muslimi tuki. Pakistan käytti joitain näistä omien etujensa ajamiseen. 1990-luvun alussa Intian turvallisuusjoukot kiduttivat ja tappoivat monia muslimeja pelkän terrorismiepäilyn perusteella. Kansannousu ja sitä seuranneet levottomuudet rauhoittuvat 1990-luvun puolivälin jälkeen, mutta vuoden 1990 aikoihin puhkesi uusia erimielisyyksiä Intian ja Pakistanin välille Kargilissa sattuneen välikohtauksen ja Pakistanista Intiaan saapuvien islamistitaistelijoiden takia. Maiden välit kiristyivät äärimmilleen vuosina 1999 ja 2002, kun Intian valtaapitävät turhautuivat muslimien terrori-iskuihin. Intian mielestä Pakistan tuki tai ei ainakaan tehnyt tarpeeksi estääkseen äärimuslimien toimintaa.
Sekä Intia että Pakistan hankkivat itselleen 1980-luvun lopulla ydinaseita. Kashmirin konflikti saattaisi sovittelemattomana johtaa ydinsotaan Intian niemimaalla, ja on vaara, että Kiinakin puuttuisi siihen. Vuonna 2003 Intian ja Pakistanin välit olivat jossain määrin lientyneet ja rauhanneuvottelut olivat käynnissä, mutta olivat äärimuslimien terrori-iskujen takia katkeilleet. Kashmirin kysymys on molemmille maille arvovaltakysymys, jossa ei haluta antaa periksi. Pakistanissa väitetään Intian haluavan yhdistää koko Pakistanin itseensä, kuten äärihindut todellisuudessa ajattelevatkin. Intian ja Pakistanin joukkojen välillä oli vielä vuonna 2008 satunnaista laukaustenvaihtoa korkealla Kahsmirin vuoristoalueella. Kashmirissa sijaitsee maailman korkeimmalla oleva rintamalinja. 1980-luvun lopun jälkeen arviolta 47 000 ihmistä on saanut surmansa Kashmirin levottomuuksissa. Intian ilmoittamaan lukuun ei sisälly kadonneita henkilöitä, joita on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan noin 10 000.
Kashmirin alue
Kashmir on jaettu Intian, Pakistanin ja Kiinan kesken. Intia hallitsee väkirikasta eteläistä Jammua ja Kashmiria, joka jakautuu muslimienemmistöiseen Kashmirin laaksoon ja hinduenemmistöiseen Jammuun. Lisäksi Intia hallitsee pääosin buddhalaisväestön asuttamaa, vuoristoista Ladakhin aluetta. Intia on myös kaapannut haltuunsa Karakorumin solan lähellä olevan Siachenin jäätikön. Pakistan hallitsee Kashmirin länsiosia kuten pohjoista aluetta ja läntistä Azad Kashmiria. Pakistanin hallitsema pohjoinen alue käsittää Gilgitin ja Baltistanin. Kiinalla on buddhalainen Aksai Chinin alue Kashmirin itäosassa ja Pakistanin luovuttama pieni kaistale.
Levottomuuksien alku Kashmirin kiista oli käynnissä jo kuukausia ennen kuin Intian itsenäistyessä brittien puolelta itsenäistymisestä vastannut viimeinen Brittiläistä imperiumia edustava Intian varakuningas lordi Mountbatten ilmoitti 3. kesäkuuta 1947 Intian jaettavan Pakistaniksi ja Intiaksi. Jo kuukausia ennen Intian itsenäistymistä sekä muslimit että hindut kiistelivät Kashmirin liittämisestä omaan tulevaan valtioonsa. Lordi Mountbatten kehotti Kashmiria päättämään 15. elokuuta 1947 mennessä, olisiko Kashmirin kuuluttava Pakistaniin vai Intiaan, mutta maharadžan Hari Singh ei halunnut päättää asiasta näin nopeasti. Hari Singh viivytteli vaikean päätöksen tekoa, koska arveli voivansa saavuttaa Kashmirin itsenäisyyden.The Kashmir Problem Encyclopedia Britannica
Poonchin väestö painosti Kashmirin hindulaista maharadžaa Hari Singhiä liittymään Pakistaniin elokuussa 1947. Syntyi levottomuuksia, ja maharadža valtuutti hindulaskuvarjojoukkonsa ampumaan muslimimielenosoittajia, mikä johti satoihin kuolunuhreihin. Asianajaja Sardar Muhammad Ibrahim perusti islamilaisen Azad Kashmirin kapinahallituksen ja aloitti sissisodan maharadžaa vastaan.
Lokakuuhun mennessä oli myös kostoa vaativia pataanitaistelijoita alkanut tulla Luoteis-Kashmiriin. He voittivat maharadžan joukot tämän pääkaupungissa Srinagarissa. Hari Singh pakeni Jammuun ja vetosi Intiaan kapinallisten takaisin lyömiseksi. Hän menetteli näin valtansa säilyttääkseen. Intia lupasi apua, jos Kashmir liittyisi Intiaan. Hari Singh hyväksyi 26. elokuuta 1947 Kashmirin liittämisen Intiaan, minkä hyväksyi Intian puolesta varakuningas lordi Mountbatten.
Seuraavana päivänä 27. elokuuta 1947 Intia avasi ilmasillan Srinagariin ja hyökkäsi heimotaistelijoita vastaan rajusti. Pakistan suunnitteli vastaavansa Intian hyökkäykseen, mutta Pakistanin armeijan komentajana toiminut brittiläinen kenraali Gracey kieltäytyi. Pakistanin valtionpäämies Ali Jinnah ehdotti välitöntä tulitaukoa ja myöhemmin järjestettävää kansanäänestystä Kashmirin ja Jammun asemasta.
Sota 1947–1948
Intia vetosi tammikuussa 1948 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon vaatien Pakistania vetämään heimosotilaat Kashmirista. Pakistan vastasi väittämällä, että Kashmir oli liitetty Intiaan väkivalloin. Turvallisuusneuvosto ryhtyi käymään neuvotteluja asiasta Intian ja Pakistanin kanssa esittäen maiden hallituksille, että Kashmirin pitäisi ratkaista kiista vapaalla ja demokraattisella kansanäänestyksellä.
Pakistania pyydettiin takaamaan, että sieltä tulleet ei-kashmirilaiset taistelijat vedettäisiin Kashmirista kansanäänestyksen vapauden turvaamiseksi. Intiaa pyydettiin vetämään armeijansa Kashmirista ja jättämään jäljelle vain pienen yleistä turvallisuutta ja järjestystä turvaavan joukon alueelle. Kesken asian käsittelyn Intia karkotti heimotaistelijat takaisin Pakistaniin. Pakistan vastasi siirtämällä vakinaista armeijaansa Kashmiriin ja täysimittainen sota Intian kanssa alkoi. Pakistanin armeija otti johdettavakseen myös Azad Kashmirin kapinallisarmeijan.
YK:n kansanäänestysehdotus ja aselepo Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto ehdotti 13. elokuuta 1948 välitöntä tulitaukoa, Intian ja Pakistanin armeijoiden vetäytymistä sekä kansanäänestystä Yhdistyneiden kansakuntien valvomana. Intian ja Pakistanin hallitukset hyväksyivät päätöslauselman.
Tammikuussa 1949 alettiin toteuttaa päätöslauselmaa, joka aloitti Yhdistyneiden kansakuntien jatkuvan sotilastarkkailun alueella edelleen jatkuvassa UNMOGIP (United Nations Military Observer Group in India and Pakistan) -nimisessä operaatiossa. Heinäkuuhun 1949 mennessä oli tulitaukolinja määritelty. Pakistanin puolelle jäi pohjois-osa Jammusta, Poonch ja kapea länsikaistale Kashmirista, Gilgit ja Ladakhin aluetta Kiinan rajalta, Intialle taas Kashmirin laakso, Jammu ja toinen osa Ladakhin aluetta Tiibetin (nykyisin Kiinan) rajalta.
Intia ilmoitti suostuvansa kansanäänestykseen vain siinä tapauksessa, jos Pakistan vetäytyisi miehittämiltään alueilta. Intialaiset panivat vankilaan kansanäänestystä vaatineen muslimien Kansankonferenssin johtajan Abdullahin.
Äänestyksiä ja uusia taisteluita 1953 äänesti Intian haltuun jääneen Kashmirin vaaleilla valittu kansalliskokous osa Kashmiria Intiaan liittymisestä, mitä eivät Pakistan eikä YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyneet, koska se ei ollut päätöslauselman edellyttämä kansanäänestys. 1955 Intia ja Pakistan sopivat pitävänsä joukkonsa kuuden mailin päässä aselepolinjasta.
1956 uusi vaaleilla valittu Intian haltuun jääneen Kashmirin osan kansalliskokous päätti liittymisestä Intiaan. Nyt Pakistan nimesi oman Kashmirin länsikaisteleensa Azad Kashmiriksi, joka "itsenäistyi", mutta käytännössä Pakistanin valta siellä kasvoi. Pakistanin ja YK:n vastalauseista huolimatta ei Intia ollut valmis kansanäänestykseen. Pakistan päätti käyttää hyväkseen sitä, että Intian armeija oli heikentynyt Kiinan vastaisesa sodassa. Pakistan solutti joukkojaan Kashmiriin elokuussa 1965. Näin alkoi toinen sota Intian ja Pakistanin välillä. Sota päättyi Neuvostoliiton välittämään aselepoon syyskuussa 1965.
Kiina miehittää Aksai Chinin Kiina oli pitkään halunnut Kashmirin koillisosaa itselleen, eikä vaatimus muuttunut kommunistien noustua valtaan. Kiista Kashimirin rajalinjasta Ladakhissa oli kiristynyt Intian ja Kiinan välillä jo 1956–1957, kun Kiina rakensi sotilastietä kiistellylle alueelle vahvistaakseen läsnäoloaan. Intia tehosti sotilaallista partiointiaan alueella. 1959 kiinalaiset joukot miehittivät Aksai Chinin alueen Ladakhista. Kiinan mukaan Ladahkiin kuuluva Aksai Chin on osa Tiibetiä, jonka itsenäisyys loppui, kun kiinalaiset valtasivat sen ja pakottivat lopulta uskonnollisen valtionpäämiehen, 14. dalai-laman pakenemaan 31. maaliskuuta 1959 Intiaan Lhasasta. Kiina ja Pakistan sopivat vuonna 1963 Pakistanin ja Kiinan rajankulusta Kashmirissa siten, että Intian itselleen vaatima alue kuuluu Kiinalle.
Neuvostoliitto välittäjänä Tammikuussa 1966 Pakistanin presidentti Mohammad Ajub Khan ja Intian pääministeri Lal Bahadur Shastri tapasivat Taškentissa Neuvostoliiton hallituksen kutsusta ja sopivat joukkojen vetämisestä viimeisimpiä vihollisuuksia edeltäneille paikoille. Joulukuussa 1971 puhkesi sota Intian ja Pakistanin välille Itä-Pakistanin Intian tukemasta itsenäistymisestä Bangladeshiksi, mistä seurasi taisteluja myös Kashmirissa. Aselepolinjaksi sovittiin joulukuussa 1972 vuoden 1971 tulitaukolinja. Solmittiin vuoden 1972 Simlan sopimus, jonka toivottiin olevan lopullinen ratkaisu Kashmirin kiistaan.Kashmir profile BBC News
Islamilainen intifada 1980-luvun lopulla Intian vastainen taistelu Kashmirissa voimistui joidenkin vaatiessa liittymistä Pakistaniin ja toisten itsenäisyyttä ja liittoa Pakistanin kanssa. Levottomuuksien syynä oli muun muassa korkea nuorisotyöttömyys, joka lisäsi nuorten tyytymättömyyttä vallitseviin oloihin. Nuoret kokivat alueen köyhyyden olevan Intian politiikan seurausta. Intia syrji Kashmiria kehitysohjelmassaan antamalla sille enemmän apua lainoina kuin naapuriosavaltiolle Mimanchal Pradeshille, Palestiinan kansannousu ja Afganistanin sissiliikkeet tarjosivat hyviä esimerkkejä vastarinnasta. Kashmirin äärihindujen raaka toiminta muslimeja vastaan riippumatta siitä, olivatko nämä todellisuudessa terroristeja vai ei, radikalisoi muslimitkin. Pakistan lisäksi lietsoi kapinaa Intiaa vastaan tahallaan.