Jack Andrew Garry Wilshere (s. 1. tammikuuta 1992 Stevenage) on englantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Lokakuusta 2025 lähtien hän on toiminut Luton Townin päävalmentajana.
Wilshere edusti Englannin Valioliigassa pitkään Arsenalia sekä lisäksi Boltonia, Bournemouthia ja West Hamia. Peliuransa viimeisen kautensa hän pelasi Tanskassa Aarhusin joukkueessa. Wilshere pelasi Englannin maajoukkueessa 34 ottelua ja teki niissä kaksi maalia vuosina 2010–2016. Hän kuului Englannin kokoonpanoon MM-kilpailuissa 2014 sekä EM-kilpailuissa 2016.
Varttuminen Wilshere syntyi Stevenagessa, Hertfordshire ja asuu nykyisin Hitchinissä, missä hän varttui. Hän kävi Whitehillin peruskoulun ja yläasteen. Hän oli koulunsa jalkapallojoukkueen kapteeni ikäryhmissä 7-10.
Seurajoukkueura Juniori- ja reservijoukkueura Wilshere liittyi Arsenal Academyyn lokakuussa 2001 ollessaan yhdeksänvuotias; ennen sitä hän oli pari kuukautta Luton Townin reservissä. Ollessaan 15-vuotias hän oli alle 16-vuotiaiden joukkueen kapteeni ja hän myös pelasi muutaman ottelun alle 18-vuotiaiden joukkueessa. Kesällä 2007 Wilshere oli mukana Champions Youth Cupissa, ja hänen palatessa Englantiin Arsenalin Akatemian valmentaja Steve Bould antoi hänelle avauskokoonpanon paikan alle 18-vuotiaiden avausottelussa Chelseaa vastaan. Hän teki ensimmäisen maalinsa Aston Villa U-18-joukkuetta vastaan 4-1-voitossa. Sen jälkeen hän teki hattutemppun Watfordin U-18-joukkuetta vastaan auttaen joukkueensa Akatemian pokaalin voittoon. Ensimmäisellä kaudellaan U-18-joukkueessa hän teki 13 maalia 18 ottelussaan ollessaan vasta 15-vuotias.
Helmikuussa 2008, hän debytoi Arsenalin Reserveissä 16-vuotiaana Readingia vastaan, ja teki Arsenalin ainokaisen, ottelu päättyi 1-1. West Hamin reservejä vastaan hän teki unohtumattoman maalin huhtikuussa, ottamalla pallon haltuun ja laukomalla kierteisen pallon vasempaan ylä-nurkkaan, Arsene Wengerin silmien edessä. Hän onnistui tekemään 2-maalia ja 2-syöttöä vain kolmessa ottelussaan 2007-2008 kaudellaan. Hän voitti U-16 Atalanta Cupin finaalin Juventusta vastaan, hänet myös äänestettiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hän oli myös tärkeässä roolissa, kun Arsenalin reservi voitti 2009 FA Youth Cupin, tekemällä maalit semi-finaaleissa, ja olemalla ottelun paraspelaaja Liverpoolia vastaan, syöttämällä kahdesti ja osumalla kerran.
Kausi 2008–2009 Heinäkuussa 2008 Wilshere valittiin Arsenalin harjoitusotteluihin. Hän debytoi Barnetia vastaan tulemalla kentälle puoliajalla. Hän syötti Jay Simpsonin maalin. Wilshere teki ensimmäiset kaksi maalia Arsenalille 10–2-voitossa Burgenland XI:tä vastaan ja taas muutamaa päivää myöhemmin Stuttgartia vastaan.
Arsenalin manageri Arsène Wenger antoi Wilsherelle paikan Arsenalin kauden 2008-2009 joukkueeseen. Hän sai pelinumeron 18. Hän debytoi Valioliigassa Blackburn Roversia vastaan Ewood Parkissa syyskuussa 2008, hän tuli Robin van Persien tilalle 84. minuutilla. Kun hän oli vasta 16-vuotias, hän on Arsenalin nuorin debytantti. Hän sivuutti sillä Cesc Fàbregasin. 10. päivää myöhemmin hän teki ensimmäisen maalinsa 6–0-voitossa Sheffield Unitedia vastaan liigacupissa. 25 marraskuuta 2008 Wilshere tuli vaihdosta kentälle Mestarien liigan ottelussa Kiovan Dynamoa vastaan. Hänestä tuli viides 16-vuotias pelaaja, joka on pelannut liigassa. Tammikuussa 2009 Wilshere allekirjoitti ensimmäisen sopimuksensa Arsenalin kanssa.
Kausi 2009–2010 Kauden 2009-2010 harjoituksissa Wilshere teki kaksi maalia ja oli ottelun paras pelaaja, kun Arsenal voitti Emirates Cupin. 22. syyskuuta 2009 hän aloitti West Bromwich Albionia vastaan Arsenalin liigacup-ottelun, joka päättyi Arsenalin 2-0-voittoon. Jerome Thomas sai 37. peliminuutilla punaisen kortin työnnettyään Wilshereä päästä.
Laina Boltoniin 29. tammikuuta 2010 Wilshere lainattiin Boltoniin loppukauden ajaksi. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Manchester Cityä vastaan 9. helmikuuta. Hän teki ensimmäisen maalinsa Valioliigassa West Hamia vastaan 2–1-voitossa. Hän pelasi vakuuttavan kauden ja Bolton oli halukas pidentämään Wilsheren lainaa mutta Arsenal ei suostunut.
Kausi 2010-2011 Kaudella 2010–2011 Wilshere löi itsensä lopullisesti läpi. 15. elokuuta 2010 Wilshere oli ensimmäisen kerran avauksessa Liverpoolia vastaan. Hän aloitti myös Blackpoolia vastaan ja onnistui syöttämään yhden maalin. 15. lokakuuta Wilshere oli avauksessa ensimmäistä kertaa Mestarien liigassa, jossa hän jälleen sai tililleen syöttöpisteen. Upeiden esitysten ansioista fanit äänestivät Wilsheren Arsenalin syyskuun parhaaksi pelaajaksi. 16. elokuuta Wilshere sai ensimmäisen punaisen korttinsa Birmingham Cityä vastaan. 19. elokuuta Wilshere teki ensimmäisen maalinsa Mestareiden liigassa. Hän nosti pallon Andriy Pyatovin yli Emirates Stadiumilla Arsenalin voittaessa Shakhtar Donetskin 5-1. Marraskuussa Wilshere allekirjoitti uuden sopimuksen Arsenalin kanssa. 27. marraskuuta Wilshere iski ensimmäisen Valioliigamaalinsa Arsenalille 4-2-voitossa Aston Villaa vastaan. Wilshere väläytteli osaamistaan myös isoissa otteluissa, muun muassa Mestareiden liigan ottelussa Barcelonaa vastaan. Wilshere johdatti Arsenalin 2-1-kotivoittoon kirjauttaen huikean 93.5 % syöttöprosentin ottelusta. Arsenalin Manageri Arsène Wenger kutsui Wilsheren ottelua erinomaiseksi. Huhtikuussa 2011 Wilshere valittiin Valioliigan kauden parhaaksi nuoreksi pelaajaksi ja hänet valittiin myös kauden tähdistöjoukkueeseen Arsenalin Samir Nasrin ja Bacary Sagnan ohella. Hänet äänestettiin myös Arsenalin kauden parhaaksi pelaajaksi.
Kaudet 2011−2018 Wilshere oli nilkkavamman ja rasitusmurtuman vuoksi sivussa koko kauden 2011−2012. Seuraavalla kaudella hän pelasi Valioliigassa 25 ottelua ja kaudella 2013−2014 kaikkiaan 24 pääsarjaottelua. Hän oli voittamassa FA Cupia 2014, jolloin pelasi kolmessa ottelussa, ja 2015, jolloin pelasi vain 14 minuuttia loppuottelussa. Hän voitti myös Community Shieldin 2014. Hän kärsi kaudella 2014−2015 jälleen nilkkavammasta ja pelasi vain 14 valioliigaottelua. Seuraavalla kaudella hän kärsi pohjeluun hiusmurtumasta ja pystyi pelaamaan vain kolme sarjaottelua. Elokuussa 2016 hän siirtyi loppukauden mittaisella lainasopimuksella Valioliigan Bournemouthiin, jossa pelasi 27 sarjaottelua. Toivuttuaan kesän 2017 ajan pohjeluun hiusmurtumasta hän pelasi kaudella 2017−2018 Arsenalissa 20 valioliigaottelua ja 13 peliä Eurooppa-liigassa.
West Ham Wilshere siirtyi Valioliigan West Hamiin vapaalla siirrolla kesällä 2018. Hänen sopimuksensa West Hamin kanssa ulottui kauden 2020–2021 loppuun saakka. Avauskaudellaan itälontoolaisissa Wilshere oli yli puoli vuotta sivussa nillkavamman vuoksi. Liigaotteluja hän pelasi kahdeksan. Myös toisella kaudella hän oli pitkään poissa vammojen vuoksi ja pelasi jälleen vain kahdeksan liigaottelua. Ainoan maalinsa West Hamille hän teki elokuussa 2019 liigacupin ottelussa Newport Countya vastaan.
Lokakuussa 2020 Wilshere ja West Ham purkivat sopimuksensa yhteisymmärryksessä.
Bournemouth Wilshere solmi 18. tammikuuta 2021 loppukauden mittaisen sopimuksen Englannin mestaruussarjassa pelanneen Bournemouthin kanssa. Kevätkaudella 2021 hän pelasi Mestaruussarjassa 14 ottelua ja teki maalin 6. helmikuuta 2021 ottelussa Birmingham Cityä vastaan. Bournemouth eteni sarjakauden päätteeksi nousukarsintoihin, joiden ensimmäisessä osaottelussa Brentfordia vastaan Wilshere pelasi yhdeksän minuuttia. FA Cupissa hän pelasi kaksi ottelua ja teki maalin 26. tammikuuta 2021 ottelussa Crawley Townia vastaan. Bournemouth ei uusinut Wilsheren sopimusta kaudelle 2021–2022.
AGF ja uran päätös Helmikuussa 2022 Wilshere allekirjoitti loppukauden kattavan sopimuksen tanskalaisseura Aarhus GF:n kanssa oltuaan kahdeksan kuukautta ilman seuraa. Kevätkaudella 2022 Wilshere pelasi 14 Tanskan Superliigan ottelua sekä yhden ottelun AGF:n reservijoukkueessa.
Heinäkuussa 2022 Wilshere ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.
Maajoukkueura Wilshere pelasi kaksi ottelua alle 17-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2009. Englannin A-maajoukkueessa hän debytoi maaottelussa Unkaria vastaan elokuussa 2010. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi EM-karsintaottelussa Walesia vastaan maaliskuussa 2011. Hän pelasi MM-kilpailuissa 2014 kahdessa ottelussa: hän tuli vaihdosta kentälle Italiaa vastaan ja oli avauskokoonpanossa Costa Ricaa vastaan. Hän teki kaksi maalia EM-karsintaottelussa Sloveniaa vastaan kesäkuussa 2015. Ne jäivät hänen ainoksi maajoukkuemaaleikseen. Hän pelasi kolmessa ottelussa EM-kilpailuissa 2016.
Ura valmentajana Wilshere aloitti heinäkuussa 2022 Arsenalin alle 18-vuotiaiden juniorijoukkueen päävalmentajana vain muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut pelaajauransa päättymisestä. Hän toimi tehtävässä lokakuuhun 2024 asti.
Lokakuussa 2024 Wilshere siirtyi Norwich Cityn apuvalmentajaksi. Norwichin seurajohto erotti päävalmentaja Johannes Hoff Thorupin huhtikuussa 2024, kun Mestaruussarjan kautta oli jäljellä enää kaksi ottelua. Wilshere nousi Thorupin potkujen myötä joukkueen väliaikaiseksi päävalmentajaksi. Norwich City pelasi hänen alaisuudessaan kaksi ottelua, joista toinen päättyi Norwichin voittoon ja toinen tasapeliin.
Lokakuussa 2025 Wilshere nimitettiin Luton Townin päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella.
Muuta Wilshere ilmoitti 29. syyskuuta 2011 Twitter-tilillään syntyneestä poikavauvastaan Archie Wilsherestä. Päivälleen kaksi vuotta myöhemmin Wilshere ja hänen tyttöystävänsä Lauren Neal saivat toisen lapsensa. Tytär on nimeltään Delilah Grace Wilshere.
Statistiikka Seurajoukkue Statistiikka tarkka sitten 22. tou 2011 JoukkueKausiLiigaFA CupLiiga CupEurooppaYhteensäOttelutMaalitSyötötOttelutMaalitSyötötOttelutMaalitSyötötOttelutMaalitSyötötOttelutMaalitSyötöt Arsenal2008–09100200311200811 Arsenal2009–10100100200300700 Arsenal2010–1135132005037134929 Arsenal2011–12000000000000000 Arsenal2012–1325054101003113326 Arsenal2013–1424353001007203555 Arsenal2014–1514211001005012122 Arsenal2015–16300000000000300 Arsenal2016–17200000000000200 Arsenal2017–18201300050013133826 Arsenal yhteensä2008–18 125 7 17 13 1 0 18 1 4 40 5 8 196 14 29 Bolton Wanderers (lainalla)2009–1014110000000001411 Bournemouth (lainalla)2016–1727020000000002702 West Ham2018–19801000000000801Yhteensä uralla 174 8 21 13 1 0 18 1 4 40 5 8 245 15 33
Lähteet http://www.arsenal.com/first-team/players/jack-wilshere
Viitteet
Luokka:Englantilaiset jalkapalloilijat Luokka:Englantilaiset jalkapallovalmentajat Luokka:Vuonna 1992 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt