Artur Lõoke () ja kapteeni Herman Konstantininpoika Treial () olivat kaksi neuvostovirolaista loikkaria, jotka ylittivät Suomen ja Neuvostoliiton rajan Ilomantsissa 28. heinäkuuta 1949 ja pyysivät Suomesta poliittista turvapaikkaa. Lõoke palautettiin Neuvostoliittoon ja tuomittiin myöhemmin kuolemaan. Treial kuoli Helsingin lääninvankilan vankisairaalassa rajalla sattuneen ammuskelun seurauksena saamiinsa vammoihin, keuhkokuumeeseen (”molemminpuolinen keuhkopussin tulehdus, johon liittyi tuberkuloottisia oireita”) ja suolistosairauteen. Tapaus sai maailmanlaajuista huomiota ja aiheutti vaikeuksia Suomen hallitukselle.Tom Östling, LoikkariHelsingin päivälehti 29.2.1951
Artur Lõoke Lõoke työskenteli rautateillä Rakkessa. Viron saksalaismiehityksen aikana vuodesta 1941 Lõoke komensi Rakken kylän Omakaitse-joukkuetta. Saksalaisten paetessa Lõoke pyrki pakolaisena Ruotsiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Viron ollessa neuvostovallan alla Lõoke piileskeli viranomaisia viiden vuoden ajan. Lõoke pyrki Suomen kautta länteen, vaatteisiin oli ommeltu matkaa varten kultarahoja. Kuolemantuomion jälkeen Lõoken vaimo ja tytär karkotettiin viideksi vuodeksi Siperiaan Novosibirskin alueelle.
Herman Konstantininpoika Treial
Treial oli armeijan kapteeni ja oli toiminut ennen kadettikouluun menoaan kansakoulunopettajana. Vuoteen 1940 saakka Treial toimi muun muassa Peipsijärven rannikkopuolustuksen komentajana ja Viron saksalaismiehityksen aikana vuosina 1941–1944 virolaisen vapaaehtoisjoukon komentajana Hitlerin Saksan armeijassa. Sodan päätyttyä Treial oli ”maan alla” mukana Viron metsäveljissä.Yrjö Blomstedt ja Matti Klinge (toim.): Paasikiven päiväkirjat, osa 2, s. 688. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1986.
Treial on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle kortteliin 26.Supo arhiiv 1949 uurijaile kasutatav Siunaus pidettiin Hietaniemen krematorion kappelissa.
Treialin vapauttamisyritys Tom Östlingin tapahtumista tekemässä televisiodokumentissa Loikkari haastatellaan silloista sairaanhoitajaopiskelijaa Sirppa-Leena Elorantaa (o.s. Laurio), joka oli Treialin hoitaja ja auttoi tätä paossa Helsingin yleisen sairaalan sisätautien osastolta Unioninkatu 38:sta ja sai itsekin neljän kuukauden vankeustuomion. Vapauttamisyritykseen osallistuivat myös filmimies Leo Hildén ja mainostoimistoyrittäjä Jaakko Ketola sekä Treialia kotonaan Tarkk’ampujankadulla piilotellut ranskalainen leskirouva Marguerite Tuderus. Vapauttamisyrityksen johdosta pidätettiin myös kolme muuta henkilöä. Leskirouva Tuderus vapautui syytteistä muiden avustajien saadessa neljästä kymmeneen kuukautta vankeutta. Hovioikeus muutti rangaistukset myöhemmin ehdollisiksi.Juha Heinisuo, Loikkari, Tv-maailma, 38/2011 sivu 17
Sirppa-Leena Eloranta sai vapauttamisyrityksestä vuosikymmeniä myöhemmin kunniamerkin kiitokseksi Viron kansalta. Kunniamerkin luovutti hänelle Viron presidentti Lennart Meri Viron itsenäisyyspäivän vastaanotollaan. Myös toinen vapauttamisyritykseen osallistunut hoitaja sai samalla kertaa kunniamerkin.
Tuuli Reijonen kirjoitti Treialin pakoyrityksestä romaanin Kenen on syy?, jonka pohjalta Veikko Itkonen ohjasi vuonna 1962 dramatisoidun elokuvan Vaarallista vapautta.Vaarallista vapautta – Suomalaisen elokuvan festivaali 2004
Lähteet
President Kekkonen insisted on sending back Soviet defectors Finland repatriated Soviet defectors
Viitteet
Kirjallisuutta (Julkaistu viroksi Läbi Soome kadalipu. Inimeste väljaandmised Nõukogude Liidule 1944–1981 ja venäjäksi Poŝady ne budet : peredača voennoplennyh i bežencev iz Finlândii v SSSR, 1944-1981 Tiedot Fennicassa)
(Julkaistu viroksi: Kes on süüdi? Tiedot Fennicassa) Lehtiartikkeli
Luokka:Virolaiset henkilöt Luokka:Neuvostoliittolaiset henkilöt Luokka:Artikkelit useasta henkilöstä