Ortjo Stepanov (ven. Артём Миха́йлович Степа́нов, Artjom Mihailovitš Stepanov) (7. huhtikuuta 1920 Uhtua, Vienan Karjala, Neuvosto-Venäjä – 22. maaliskuuta 1998 Petroskoi, Venäjä) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija.
Uhtuan Haikolan kylässä syntyneen Stepanovin isä oli talonpoika Oleksein Pekan Miihkali ja hän kuului vanhaan vienankarjalaiseen runonlaulajasukuun. Stepanov kävi keskikoulun Uhtualla ja opiskeli sitten Petroskoin opettajanopistossa sekä sodan jälkeen Leningradin kauppakorkeakoulussa. Hän toimi aluksi opettajana Pyhäjärvellä ja taisteli toisen maailmansodan aikana Karjalan ja Kalininin rintamilla.
Sodan jälkeen Stepanov oli Petroskoissa kalastusministeriön tarkastajana ja sitten Kalevalan piirissä yhteiskunnallisissa tehtävissä. Kirjoittamisen Stepanov aloitti 1950 ja hänestä tuli 1960-luvulla päätoiminen kirjailija. Stepanov oli Karjalan kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1970 ja hän sai Karjalan kansankirjailijan arvonimen 1990.
Uhtuan murretta kirjoissaan käyttäneen Stepanovin pääteos oli Kotikunnan tarina-romaanisarja, jossa kuvattiin Haapalahden kylän karjalaisten talonpoikien vaiheita 30 vuoden ajalta Leninin kuolemasta Stalinin kuoleman jälkeisiin vuosiin. Sarjan romaaneita ovat Haapalahden arkea, Sakun Jaakko, rahvaan mies (1973), Kuuma kesä (1979), Lesket (1983), Prokon Maksima (1986) ja Käki kukkui jäihin (1989).
Teoksia Häädetty kurki. 1958 Suurilla selkosilla, kertoelma. 1961 Vako vaolta. 1964 Koetus Korpikylässä. 1967 Sakun Jaakko. 1973 Kotikunnan tarina. 1979 Lesket. 1983 Prokon Maksima. 1986 Kotikunnan tarina I ja II. 2002
Lähteet Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Ortjo Stepanov (1920–1998) Arkistoitu sivu, Archive.is
Luokka:Venäjän suomenkieliset kirjailijat Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 1998 kuolleet Luokka:Vienankarjalaiset