Kirjokeisarikala (Pygoplites diacanthus) on keisarikaloihin kuuluva kala, sukunsa ainoa laji.Advanced Aquarist 2002 Se on huomattavasti vaikeampi akvaariossa hoidettava kala kuin muut saman heimon lajit.The Regal Angelfish, Pygoplites diacanthus Wet Web Media
Ulkonäkö ja koko Kirjokeisarikala voi kasvaa 25 cm pitkäksi. Aikuisen kalan litteässä vartalossa on keltaisella pohjalla harmaareunaisia valkoisia pystyjuovia. Pyrstö on kirkkaan keltainen, selkäevän pehmeä loppuosa sininen. Nuoret yksilöt ovat oranssivalkoraitaisia, selkäevässä on sininen silmätäplä. Vatsapuolen värityksessä on alueellisia eroja; Intian lähivesillä elää keltavatsaisia yksilöitä, Fidžillä harmaavatsaisia.
Levinneisyys ja elinympäristö Kirjokeisarikala elää Indopasifisella merialueella: sen levinneisyysalue ulottuu Punaiseltamereltä Itä-Afrikkaan ja Tuamotu-saarille, Japanin lähivesille ja Australian suurelle koralliriutalle. Se viihtyy monimuotoisten korallien keskellä, missä se pujottelee koloissa ja korallien väleissä. Sitä on tavattu 1–48 metrin syvyydessä.Australian Museum Fish Site
Vesiolot ja ravinto Kirjokeisarikala syö luonnossa sienieläimiä, salppia, kampamaneetteja ja muita pehmeitä selkärangattomia. Akvaariossa sitä on vaikea saada syömään mitään. Se on herkkä vedessä esiintyville typpiyhdisteille, eikä sitä sen vuoksi pitäisi tuoda uuteen akvaarioon ennen kuin vesiarvot ovat vakiintuneet.
Käyttäytyminen Kutuparia lukuun ottamatta kirjokeisarikaloja ei yleensä pidetä akvaariossa lajitoveriensa seurassa. Ne ovat varsin arkoja kaloja, ja isokokoisempien tai kovin vilkkaiden kalojen seurassa ne eivät useinkaan uskalla syödä tarpeeksi. Kirjokeisarikalat saattavat näykkiä pitkäpolyyppisiä kivikoralleja tai tiettyjä pehmytkoralleja. Punaiseltamereltä ja Intian valtamereltä tuotujen yksilöiden on havaittu pärjäävän hiukan paremmin akvaariossa kuin Tyynenmeren yksilöiden. Tämä voi johtua joko ruokavaliosta tai menetelmistä, joilla kaloja pyydystetään ja käsitellään.
Lähteet
Aiheesta muualla Fresh marine
Luokka:Keisarikalat