Esa Hietanen (15. heinäkuuta 1896 Suonenjoki – 15. lokakuuta 1962 Kuopio) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1945–1962. Maanalaisessa SKP:ssa vaikuttanut Hietanen oli 1920-luvulta lähtien Kuopion johtavia kommunisteja. Hän oli poliittisen toimintansa vuoksi kolmesti vankilassa vuosina 1926–1928, 1930–1934 ja 1939–1940. Sotavuosien jälkeen Hietanen työskenteli kansanedustajan tehtäviensä ohessa myös Kansan Sanan päätoimittajana 1946–1954.
Elämä Nuoruusvuodet Hietanen oli kansakoulun käytyään metsä- ja uittotöissä, jonka jälkeen hän työskenteli muun muassa Pitkälahden sahalla. Hietanen lähti työväenliikkeeseen vasta sisällissodan jälkeen. Vuonna 1920 hänet valittiin vastaperustetun Pitkälahden sahatyöläisten ammattiosaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vuotta myöhemmin Hietanen liittyi laittoman SKP:n jäseneksi. Piirikomiteaan kuulunut Hietanen vastasi puolueen vallankumouksellisten painotuotteiden levittämisestä perustaen tarkoitusta varten valistusjaostoja eri puolille Pohjois-Savoa. Kommunistien julkisessa järjestöelämässä hän oli muun muassa STPV:n vaalitoimitsijana. Hietanen oli myös Kuopiossa ilmestyneen Savon Työn päätoimittaja 1925–1926. Keväällä 1926 hänet vangittiin ja asetettiin syytteeseen yli kahdenkymmenen itäsuomalaisen kommunistin kanssa. Heinäkuussa Vaasan hovioikeus langetti Hietaselle kahden vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta.
Toinen linnareissu Vapauduttuaan kesällä 1928 Tammisaaren pakkotyölaitoksesta Hietanen asettui Kuopion maalaiskunnan Leväseen ja työskenteli STPV:n Kuopion työväen vaalikomitean piirijärjestäjänä 1929-1930. Hän vaikutti useissa kommunistien laillisissa järjestöissä kuten Kuopion työväenyhdistyksessä ja valtiollisten vankien huoltoyhdistyksessä, Kuopion Ammatillisessa Keskusneuvostossa sekä Suomen Puuteollisuustyöväen Liiton ammattiosastossa. Maanalaista toimintaansa Hietanen jatkoi SKP:n Kuopion nuorison opintokerhon järjestäjänä. Puolueen sisällä Hietanen edusti Neuvostoliiton ohjaamaa Kominternia uskollisesti seurannutta enemmistöä, joka taisteli itsenäisempää linjaa kannattaneita ”hoipertelijoita” vastaan. Syksyllä 1929 Hietanen ja Emanuel Juuti hyökkäsivät opposition hallussa olleen Savon Työn kimppuun ja toimituksessa tehtyjen uudelleenjärjestelyjen jälkeen hänet palkattiin jälleen lehden palvelukseen. Hietasen tehtävänä oli valvoa Savon Työn poliittista linjaa, kun toimitussihteeri Kalle Lampisen tiedettiin olevan kallellaan hoipertelijoiden suuntaan.
Keväällä 1930 Hietanen valittiin SKP:n keskuskomiteaan. Kesäkuussa hän painui maan alle, kun äärioikeistolainen Lapuan liike sieppasi Savon Työn toimituksesta Emanuel Juutin ja K. K. Korhosen. Ensitietojen mukaan Hietanen oli toinen muilutuksen uhreista, mutta kyseessä oli lehden vastaava toimittaja Korhonen. Helsingissä piileskellyt Hietanen vangittiin joulukuussa ja keväällä 1931 Viipurin hovioikeus mätkäisi hänelle neljä vuotta kuritushuonetta valtiopetoksen valmistelusta.
Vankilasta päästyään Hietanen vaikutti muun muassa edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä ja Siviilirekisteriläisyhdistysten keskusliitossa, kun kommunistien julkinen järjestötoiminta oli kielletty ja maanalainen SKP pitkälti lamaantunut. Yrjö Leinon mukaan hän kävi myös salaa Neuvostoliitossa. Vuonna 1938 Hietanen ryhtyi SKP:n soluttautumistaktiikan mukaisesti kirjoittamaan sosialidemokraattiseen Savon Työmieheen. Hän joutui kieltäytymään vaikituisesta paikasta lehden toimituksessa, koska ei olisi pystynyt tuomaan julki sosualidemokraattien riveihin loikkaamisensa todellisia tarkoitusperiä. Lokakuussa 1939 Hietanen vangittiin sisäministeri Urho Kekkosen masinoimissa kommunistipidätyksissä. Vangitut vapautettiin jo muutaman päivän kuluessa hallituksen sosialidemokraattien puututtua asiaan. Kuulusteluissa ei myöskään löydetty viittauksia vallankumoukselliseen toimintaan. Hietanen kertoi poliisille nykyään ajattelevansa, että sosialismiin voidaan päästä myös rauhanomaisen kehityksen kautta. Talvisodan sytyttyä Hietanen joutui kuitenkin turvasäilöön, josta hän vapautui keväällä 1940. Jatkosodan hän sai olla vapaalla jalalla.
Kansanedustajana Jatkosodan jälkeen lokakuussa 1944 Hietanen osallistui Helsingissä pidettyyn julkisen SKP:n perustavaan kokoukseen. Hän oli yksi kolmesta osanottajasta, jotka olivat sodan aikana välttäneet vankilan. Myöhemmin syksyllä Hietanen oli perustamassa SKP:n Kuopion piirijärjestöä sekä Suomi–Neuvostoliitto-Seuran paikallisosastoa. Hietanen työskenteli myös SKP:n piirisihteerinä kevääseen 1945, jolloin hänet valittiin eduskuntaan.
Vuonna 1946 Hietanen aloitti kansanedustajan työnsä ohessa hoitamaan Kansan Sanan päätoimittajan tehtäviä. Vuoden 1948 puoluekokouksessa hänet valittiin SKP:n puoluehallituksen jäseneksi. Hietasesta tuli puheenjohtaja Aimo Aaltosen uskollinen apulainen. He olivat usein napit vastakkain puoluetta sodan aikana johtaneen Yrjö Leinon kanssa, niin että tämä luonnehti parivaljakkoa pahimmiksi vihollisiksiin. Eduskunnassa Hietanen tunnettiin ahkerana puhujana. Esimerkiksi vuoden 1953 valtiopäivillä hän piti 58 puhetta, mikä oli Veikko Vennamon ja Kaino Haapasen jälkeen kolmanneksi eniten. Vuonna 1954 Hietanen jätti päätoimittajan tehtävänsä ja hänestä tuli taas SKP:n keskuskomitean jäsen.
Hietanen toimi myös presidentin valitsijamiehenä 1950, 1956 ja 1962 sekä oli Kuopion kaupunginvaltuuston jäsen. Hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä muun muassa Savon Säätiön, Pohjois-Savon maakuntaliiton ja Osuusliike Kallan hallintoelimissä. Hietanen kuoli äkillisesti kesken kansanedustajakautensa lokakuussa 1962. Hänet on haudattu Kuopion isolle hautausmaalle. Hietasen tilalle eduskuntaan nousi Veikko Rytkönen.
Perhe Esa Hietasen puoliso oli Elsa Maria Hietanen (1900-1996). Heillä oli yksi tytär.
Lähteet
Luokka:Kansanedustajat Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Kuopion kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Pohjois-Savon vaalipiiri Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1962 kuolleet