S/S Ariadne oli Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön omistama matkustajahöyrylaiva, joka oli liikenteessä 1914–1968.

Rakentaminen ja ensimmäisen maailmansodan aika Ariadne rakennettiin Lindholmens Verkstads Ab:n telakalla Göteborgissa, mistä se valmistui 26. huhtikuuta 1914. Aluksen oli suunnitellut laivanrakennusinsinööri Hugo Lindfors.Vuosisadan merikirja 1983, s. 64. Hyttipaikkoja aluksella oli 128 I-luokan, 58 II-luokan ja 54 III-luokan paikkaa. Lisäksi kansipaikkoja oli 260, jolloin matkustajia voitiin ottaa alukseen kaikkiaan viisisataa.Vuosisadan merikirja 1983, s. 66. Alus aloitti liikennöinnin Helsinki–Tallinna–Stettin-linjalla 2. toukokuuta 1914. Ensimmäisen maailmansodan alettua Venäjän hallitus takavarikoi aluksen 4. elokuuta 1914 ja se ankkuroitiin sairaalalaivaksi Helsinkiin. Ruokasaleihin ja rahtitiloihin sijoitettiin sairasvuoteita, hyteissä asuivat lääkärit, hoitajat, papit ja upseerit. Alus jäi vuonna 1918 Helsinkiin venäläisten poistuessa Suomesta ja se palautettiin huhtikuussa takaisin Suomen Höyrylaivayhtiön omistukseen.The Ships of our First Century 1983, s. 49.

Maailmansotien välinen aika Kunnostustöiden jälkeen Ariadne palasi liikenteeseen keväällä 1919. Laivan päällikkö oli Harry Rönngren, joka toimi tehtävässään aina vuoteen 1947 saakka.

Ariadne liikennöi aluksi kesäkaudella Helsinki–Hanko–Tukholma-linjalla ja talvikaudella ennen jäiden tuloa Helsinki–Kööpenhamina–Hull-linjalla. Vuonna 1921 alus siirrettiin Helsinki–Tallinna–Stettin-linjalle. Alus oli yksi tunnetuimmista Itämerellä liikennöinneistä suomalaisista laivoista. Esimerkiksi kirjailija Mika Waltari kirjoitti vuonna 1929 tunnelmiaan laivalta teoksessa Yksinäisen miehen juna.

Ariadnella oli virallinen postilaivan arvo, oma postileimasin ja oikeus käyttää perälippunaan postilippua.

Elokuussa 1938 Ariadne toi Helsinkiin yli 60 Itävallasta paennutta juutalaista. Viranomaiset eivät päästäneet heitä maahan. Helsingin juutalaisen seurakunnan Abraham Stiller vetosi kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpeen, joka vetosi valtiovarainministeri Väinö Tanneriin. Tanner sai sisäministeri Urho Kekkosen suostumaan pakolaisten päästämiseen maihin. Ehtona oli, että juutalaiset seurakunnat vastaisivat pakolaisten oleskelusta. Hallitus päätti kuitenkin, että myöhemmin pakolaisia ei enää päästetä Suomeen. Neljän päivän kuluttua Ariadne toi Helsinkiin uuden pakolaisryhmän, mutta heidät käännytettiin hallituksen tekemän päätöksen mukaan maasta. (vanhentunut linkki, ei Archive.orgissa)

Vuonna 1938 laivaan tehtiin muutostöitä Hietalahden telakalla Helsingissä ja siihen rakennettiin muun muassa keulakansi. Muutostöiden yhteydessä aluksen uppouma kasvoi 2 558 bruttorekisteritonniin. Aluksen laidoituslevyjä uusittiin siten, että se täytti suomalaisen I C -jääluokan vaatimukset.

Toisen maailmansodan aika Talvisodan puhjettua Ariadne sijoitettiin ensin Uuteenkaupunkiin ja myöhemmin Ruotsissa Holmsundiin ja Tukholmaan. Vuosina 1942–1943 alus oli vuokrattuna Saksan laivastolle, ja se kuljetti sairaalalaivana haavoittuneita sotilaita Turusta Saksan valtaamaan Gdańskiin. Vuokra-aikana Ariadnella oli saksalainen päällystö ja kansimiehistö, mutta suomalainen konemiehistö Jatkosodan lopulla 1943–1944 Ariadne kuljetti suomalaisia sotalapsia Vaasasta Ruotsin Uumajaan. Syyskuussa 1944 Ariadne muutettiin jälleen sairaalalaivaksi ja se kuljetti Lapin sodassa haavoittuneita suomalaisia sotilaita Oulusta Vaasaan.

Haveri Jatkosodan päätyttyä Ariadne luovutettiin Sotevalle. Neuvostoliitto vaati sen luovuttamista sotakorvauksena. Neuvostoliittolaiset vaativat aluksen pikaista luovuttamista ennen jäiden tuloa, joten laivan päällikkö Rönngren lähti joulupäivänä 25.12.1944 viemään laivaa kohti itää Helsingistä Leningradiin. Laivan lastina oli 400 tonnia paperirullia sotakorvaustavarana. Laivassa oli kyydissä päällikkönä toiminut suomalainen merikapteeni, 32 suomalaista merimiestä, venäläinen laivastoupseeri ja joukko venäläistä alipäällystöä ja miehistöä, joiden tehtävänä oli tähystää merimiinoja. Pellingin edustalla laivalle nousi luotsi Viktor Forsell, joka otti vastuun aluksen navigoinnista, sillä merialue oli suomalaispäällikölle entuudestaan tuntematon.

Alus juuttui Enskerin matalikolle Haminan edustalla, minkä seurauksena se kärsi runkovaurioista ja alkoi täyttymän vedellä. Kannella olleet 173 paperirullaa heitettiin mereen aluksen keventämiseksi, mutta alus ei siltikään päässyt karikosta omin voimin irti. Paikalle hälytettiin Neptun-yhtiön pelastusalukset Salvator, S/S Protector ja S/S Assistans. Aluksen paikkaaminen ja siirtäminen ei kuitenkaan onnistunut enää joulukuussa, sillä seuraavien päiven aikana alkanut myrskyinen sää ja myöhemmin muodostunut jääpeite tekivät huoltotyöt mahdottomiksi. Ariadne joutui odottamaan matalikolla siirtoa seuraavaan kevääseen asti. Vaurioitunut alus ei enää kelvannut Neuvostoliitolle, joka vaati tilalle uudemman S/S Aallottaren. Karilleajon huhuttiin olleen tahallinen ja jopa isänmaallinen teko, jolla navigoinnista vastuussa ollut luotsi olisi estänyt Ariadnen luovutuksen Neuvostoliitolle. Virallisesti tapahtuma todettiin väylän jyrkässä mutkassa tapahtuneeksi navigontivirheeksi. Karilleajo oli Forsellin uran ensimmäinen ja hänet pidätettiin tapahtuman seurauksena neljäksi kuukaudeksi virastaan. Forsell hukkui vuoden 1947 joulukuussa toimittuaan luotsina 23 vuotta.

Ariadne saatiin karikosta irti toukokuussa 1945 ja se hinattiin väliaikaisesti Kuorsalon rantaan uusintapaikattavaksi, sillä karikolla tehty huolto ei ollut riittävä. Tuona aikana Kuorsalon kalastajakylän lapset kiipeilivät leikkimään ja juoksentelemaan laivan sisätiloihin. Laiva hinattiin kesäkuussa korjattavaksi Helsinkiin

Uudistettuna Kööpenhaminan reitillä Alus oli vuosina 1946–1948 Hietalahden telakalla, jossa sitä pidennettiin 6,1 metriä, parannettiin sen jäävahvistusta ja muutenkin uudistettiin sitä. Muutostöiden jälkeen laivan pituus oli 88,00 metriä, leveys 13,30 metriä ja syväys 5,40 metriä. Aluksen uppouma kasvoi 2 898 bruttorekisteritonniin. Jäävahvistusten ansiosta alus sai suomalaisen I B -jääluokituksen. Kunnostuksen jälkeen hyttipaikkoja oli 79 I-luokassa ja 66 II- eli turistiluokassa. Kansipaikkoja oli lisäksi 195. Aikaisempaan verrattuna matkustajien kokonaismäärä pieneni 340 matkustajaan.

Pidennettynä Ariadne liikennöi Helsinki–Kööpenhamina-reitillä kesäkuusta 1949 vuodenvaihteeseen 1967 saakka, jolloin sen korvasi uusi M/S Finlandia. Vuonna 1967 alus liikennöi Helsinki–Tallinna-reitillä ja viimeisen kautensa kesällä 1968 Turku–Tukholma-reitillä. Se otettiin pois liikenteestä syyskuussa 1968 ja heinäkuussa 1969 alus myytiin Helsingin Romuliike Oy:lle romutettavaksi. Osia aluksen sisustuksesta tallennettiin Suomen Höyrylaiva osakeyhtiölle, muutoin sisustus purettiin ja myytiin. Myöhemmin aluksen irtaimistoa ja sisustusta on päätynyt Suomen merimuseon kokoelmiin Kotkaan.

Kuvagalleria

Lähteet Pietikäinen, Matti & Sjöström, Bengt (toim.): The Ships of our First Century. The Effoa Fleet 1883–1983. Otava 1983.

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön siirtolaislaivat – S/S Ariadne. Turun matkustajahöyrylaivat – S/S Ariadne.

Viitteet

Aiheesta muualla

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön siirtolaislaivat – kuva S/S Ariadnesta Höyrylaiva Ariadnen karilleajo joulupäivänä 1944, Luotsi ja Majakka Luotsiliitto, s. 40–43 (lehdessä)

Ariadne Luokka:Effoa