Yhdysvaltain federalistinen puolue () oli Yhdysvalloissa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa toiminut puolue. Puolue kannatti vahvaa keskushallintoa ja Philadelphian konventin vuonna 1787 säätämän perustuslain hyväksymistä osavaltioissa.
Federalistien johtajat Alexander Hamilton, James Madison ja John Jay todistelivat newyorkilaisissa lehdissä, että luja keskushallinto oli välttämätön anarkian estämiseksi. He voittivat perustuslain hyväksymisestä tai hylkäämisestä käydyn kamppailun, mutta heidän voittonsa oli useissa osavaltioissa varsin niukka.
Federalistinen puolue hallitsi Yhdysvaltain politiikkaa vuosien 1789 ja 1801 välillä, ja esimerkiksi presidentti John Adams kuului puolueeseen. Ulkopolitiikassa federalistit halusivat irrottautua Ranskan kanssa vuonna 1778 tehdystä liittosopimuksesta, joka velvoitti avunantoon vuonna 1793 alkaneessa Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisessä sodassa. Presidentti George Washington julisti federalisteja myötäillen Yhdysvallat puolueettomaksi. Adamsin presidenttikauden alussa kesällä 1798 jyrkimmät federalistit ajoivat läpi lyhytikäisiksi jääneet muukalais- ja kiihotuslait, joden perusteella kiellettiin kaikki hallitusta vahingoittavat kapinalliset puheet ja kirjoitukset. Kiista kiihotuslaeista hajaannutti federalistisen puolueen. 1800-luvun alussa puolue menetti valta-asemansa ja vuoden 1812 sodan jälkeen myös suuren osan poliittisesta uskottavuudestaan. Vuoteen 1817 mennessä federalistinen puolue oli käytännössä hävinnyt Yhdysvaltain puoluekentältä.
Katso myös
Federalistikirjoitukset
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltain puolueet