Härjänoja

Härjänoja (myös Ojankylä) on kylä Somerniemellä Somerolla. Kylä on tullut tunnetuksi kirjailija Helvi Hämäläisen (1907–1998) ”runokylänä”, jossa kirjailija työskenteli ja jonka luonnosta ja ihmisistä hän otti aiheita runoihinsa ja romaaneihinsa. Härjänoja kuuluu viereisen Keltiäisten kyläkeskuksen vaikutuspiiriin yhdessä muiden Somerniemen Painiojärven pohjoispuolisten kylien kanssa, ja sen takamaat liittyvät karuun ja erämaiseen Tammelan ylänköön.

Maantiede Sijainti Härjänoja sijaitsee Somerniemellä, noin neljän kilometrin päässä Helsinkiin vievältä maantieltä ja Somerniemen kirkolta, hieman syrjässä Somerniemen keskuskylistä Oinasjärvestä ja Jakkulasta, vaikka ei Somerniemen kylistä kaikkein kauimmaisena; Salkolan erämaakylään on Härjänojalta vielä kuusi kilometriä.

Härjänojan naapurikyliä Somerniemellä ovat kyläkeskus Keltiäinen lännessä, Somerniemen kirkon sijaintipaikka Härjänlahti etelässä ja Liesjärven kansallispuistoon rajoittuva Salkola pohjoisessa. Pusulan puolella naapureina ovat pohjoisessa useiden kylien isossajaossa erotetuista liikamaista muodostunut Kärkölän kulmakunta ja etelässä pitkän ja kapean Arimaa-järven vastarannalla Hyrkkölän kylässä Arimaan kulmakunta ja kartano, jossa vuosina 1864–1918 toimi Ariman lasitehdas.

Koko nykyisen Someron ja samalla Somerniemen kylistä Härjänojan kylä ulottuu kauimmas itään, ja Härjänojan kylässä Kaupinkulmalla on myös nykyisen Varsinais-Suomen maakunnan itäisin piste.

Maisemat

Luonnonmaantieteellisesti Härjänoja sijoittuu laajan ja harvaan asutun Tammelan ylängön reunalle, ja pohjoiseen Tammelan suuntaan jatkuu suuria metsiä kymmeniä kilometrejä.

Kallioperä on Härjänojalla verrattain emäksistä ja koostuu muun muassa amfiboliitista, kvartsi- ja granodioriitista, gabrosta ja dioriitista. Kallioperän pinnanmuotojen hallitsevana piirteenä on Arimajärven pohjoisrantaa noudatteleva kallioperän murroslinja.Ritala & Toivonen 1956: 96.

Maaperän pinnanmuodoista huomattavin on kylän luoteispuolitse kulkeva Kolmanteen salpausselkään liittyvä reunamuodostuma, ja peltojen maalajina on harjujen lievealueilla yleisesti esiintyvä hieno hieta. Kylän takamaat ovat pääosin kallio- ja moreenimaata, paikoin myös kumpumoreenia. Osa moreenimaista on huuhtoutumattomia eli supra-akvaattisia, mikä tarkoittaa, että maa ei ole jääkauden jälkeen jäästä vapauduttuaan joutunut veden huuhtomaksi.Ritala & Toivonen 1956: 97.Haavisto et al. 1980: 15-18. Supra-akvaattisen alueen raja on Tammelan ja Someron rajaseudulla noin 120 metriä. Tämä ylittyy Härjänojan pohjoisosassa laajalti ja korkeimmat alueet yltävät jopa yli 140 metrin.Haavisto et al. 1980: 6-7. Korkein kohta kylässä on 152,8 metrin korkeuteen yltävä Lakiamäki Kovelojärven eteläpuolella ja yli 140 metrin kohoavia kohtia on myös Kaupinkulmalla, Korkialan, Hämihuhdan, Vahalammin ja Valkaman luona sekä Salkolanjärven eteläpuolella.

Vesistöt thumb|right|300px|Härjänojan suurin järvi on itäpäästään syvä ja karu, länsipäästään matala ja rehevä Arimaa. Vesistöaluejaossa kylä on vedenjakajalla Saaristomeren ja Suomenlahden välillä. Enimmät kylän pelloista ja taloista ovat Paimionjoen vesistöön kuuluvan, Painiojärveen laskevan ojan varrella, josta kylä on saanut nimensä.

Etelässä kylään rajoittuu Karjaanjoen vesistöön kuuluva pitkä ja kapea, 184 hehtaarin laajuinen Arimaa-järvi (korkeus 89,6 m), joka on muodostunut Tammelan ylängön reuna-alueille tyypilliseen syvään kallioperän murrokseen. Arimajärveen laskevat Myllyjokea pitkin Härjänojan kylän takamaiden pienet järvet, Myllyjärvi (korkeus 107,2 m), Levo-Patamo (korkeus 107,3 m), Vehka-Patamo (korkeus 115,5 m) ja Kovelo (korkeus 121,0 m), sekä Pusulan puolelta Patamo (korkeus 107,9 m), Kivijärvi (korkeus 116,3 m) ja Härjänojan rajalla sijaitseva Särkijärvi (korkeus 117,5 m). Järvistä Levo-Patamo on tunnettu punaisista lumpeistaan, ja järven kaunis maisema on antanut aiheen Helvi Hämäläisen runoon Rakastettu järvi kokoelmassa Lapsellinen maa (1943).

Pohjoisessa, Pusulan Kärkölän rajalla on 153 ha laajuinen karu ja ruskeavetinen Heinjärvi (korkeus 117,4 m), johon liittyvät pienemmät Heinlammi (korkeus 117,5 m) ja Vahalammi (korkeus 117,9 m). Myös Heinjärvi on osa Karjaanjoen vesistöä ja kuuluu Pusulanjoen latvajärviin. Järviketjunsa ylimpänä järvenä sen valuma-alue on pieni.

Elävä luonto

Emäksisen kallioperän ansiosta Härjänojan metsissä on runsaasti käenkaali-mustikkatyypin lehtoja. Tauno Toivosen ja Hilkka Ritalan laskelmien mukaan Arimaajärven koillispuolisella dioriitti- ja amfiboliittikallioperän alueella esiintyi 1950-luvulla Somerniemen 37 lehtolajista 28, ja muun muassa metsälehmusta esiintyi monikymmenrunkoisina kasvustoina.Ritala & Toivonen 1956: 98.

Suojelluista luontokohteista kylän alueelle ulottuu kaksi Natura 2000 -aluetta. Koirlammen–Arimaan purolehto Arimaa-järven rannalla liittyy Haukkamäen Natura-alueeseen Nummi-Pusulassa. Se perustettiin yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi vuonna 1955, ja siihen liittyy Nummi-Pusulan puolella myöhemmin Natura-alueeksi muodostettu Haukkamäen kallioalue Arimaa-järveen rajoittuvine jyrkänteineen. Siellä on kerrottu asuvan haltijan, jonka huudon myös Helvi Hämäläinen on kertonut kuulleensa.Rahikainen 2003: 33. Koirlammen–Arimaan purolehdossa esiintyviä lehtokasveja ovat muun muassa imikkä, metsälehmus, lehtokuusama, lehtokorte, mustakonnanmarja ja harvinaisuutena humala. Toinen Natura-alue Härjänojalla on kylän pohjoisosassa sijaitseva, luonnonsuojelualueeksi perustettu Valkaman metsä, joka muodostaa merkittävän vanhan metsän kohteen.

Maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi Härjänojalla on arvioitu metsälaitumesta, sekametsähaasta ja harvinaiseksi luokitellusta tuoreesta pienruohoniitystä koostuva Yli-Kaupin laidun Kaupinkulmalla. Siellä esiintyivät 1990-luvulla tehdyssä inventoinnissa muun muassa jäkki, hirssisara, nurmitatar, nurmirölli ja laidunpoimulehti.

Luonnonmuistomerkkinä kylässä on rauhoitettu saarni Kaupinkulman Uuden-Kaupin maalla.

Historia

Asutushistoriaa Härjänojan kylästä ei vuonna 2006 Somerolla toteutussa arkeologisessa inventoinnissa löydetty esihistoriallisiksi ajoitettuja muinaisjäännöksiä. Läheltä Vahalammia kylän pohjoisosta löytyi kuitenkin yksi ajoittamaton röykkiö.

thumb|right|300px|Kylä on saanut nimensä sen halki virtaavan, Somerniemen Painiojärveen laskevan samannimisen ojan mukaan. Ensimmäinen asiakirjamaininta Härjänojan kylästä on vuodelta 1509. Vuonna 1539 kylässä on ollut viisi taloa ja vuonna 1702 kuusi. Viimeistään 1700-luvulla talot esiintyvät nimillä Karppi, Kilo, Sarvi, Sirro, Uro ja Verkkala. Vuosilta 1731 ja 1764 olevien karttojen mukaan kylä on ollut 1700-luvulla jakautuneena kahteen osakylään: kylälle nimen antaneen, Painiojärveen laskevan ojan varressa sijainneeseen Alaskylään, johon luettiin Uron, Sirron ja Verkkalan talot, ja ylempänä tienristeyksessä sijainneeseen Yläskylään, johon luettiin Sarven, Karpin ja Kilon talot. Isonjaon myötä muodostui vielä ojan pohjoispuolelle Uusikylä, jossa nykyään on Sirron talo. Taloista Verkkala on edelleen vanhalla paikallaan, mutta muut ovat siirtyneet eri puolille kylän vanhoja kotitiluksia joko vuosina 1794–1799 toimeenpannun isonjaon seurauksena tai viimeistään 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa, Sarvi vuonna 1880, Kilo 1914 ja Karppi 1920-luvulla.

Isossajaossa, jossa Härjänoja oli omana jakokuntanaan, muodostettiin jaossa jääneelle liikamaalle Heinjärven läheisyyteen neljä kruunun uudistaloa: Kauppi, Valkama, Uusitalo ja Taniainen. Näistä Valkama halottiin vuonna 1809 kahtia Valkamaan ja Vahalammiin ja Kauppi vuonna 1852 Ali-Kauppiin ja Yli-Kauppiin. Nykyisissä kartoissa tämän kylän pohjoisosan nimenä on Kaupinkulma.

1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alkupuolelta alkaen kylään muodostui myös torppia. Vuoden 1901 henkikirjassa näitä oli kylän vanhoilla taloilla yhteensä 16 ja Kaupinkulman uudistaloilla 7.

Varhaisia elinkeinoja Vanhoja maatalouden sivuelinkeinoja Tammelan ylängön metsäisillä alueilla olivat järvimalmin nosto ja tervanpoltto. Järvimalmia saatiin Somerniemen alueella Salkolanjärvestä ja Liesjärvestä Salkolassa ja Heinjärvestä Härjänojalla, mistä sitä kuljetettiin Högforsin ruukkiin Karkkilassa. Samoin tervaa poltettiin 1700-luvulta alkaen Tammelan, Lopen ja Somerniemen metsäisissä osissa, Somerniemellä erityisesti Salkolassa ja Härjänojalla.Aaltonen 1945: 285.

Muuta kuin paikallisen väestön ylläpitämää elinkeinotoimintaa kylässä edusti ainakin jo 1820-luvulla toiminnassa ollut, Myllyjärvestä Arimaa-järveen laskevassa Myllyjoessa sijainnut Patakosken saha. Vuonna 1853 sen omisti kauppias Wathén Helsingistä, ja myöhemmin 1800-luvun loppuvuosikymmeninä omistajana oli maapurikylässä Pusulan Hyrkkölässä Arimaan lasitehtaan omistanut Alfons Alftan.Aaltonen 1945: 282. Saha ei ollut Somerniemen ainoa; samoihin aikoihin perustettuja olivat myös Kopilan saha Pitkiönjoessa, Korkeakosken saha Keltiäisissä sekä Jakkulan ja Palikaisten sahat. Vielä 1940-luvulla samalla paikalla toimi mylly, jonka omisti silloin rehtori J. Ritala.Aaltonen 1945: 284.

Eräs merkki yhteiskunnan uudenaikaistumisesta oli paikallisen kauppatoiminnan viriäminen lähes jokaisessa Somerniemenkin kylässä. Ensimmäinen kauppa Härjänojalla toimi Kilon talossa vuosina 1891–1893, toinen Sarven talon mailla vuosina 1896–1897 ja kolmas vuosina 1898–1903.Kärki 1992: 7-9, 16

1900-luku

Suomen sisällissodassa sai surmansa punaisten puolella kahdeksan härjänojalaista.Kärki 1992: 135-137. Rauhan palattua alkoi vuokra-alueiden lunastaminen, jonka tuloksena aiemmista torpista ja mäkituvista muodostettiin itsenäisiä tiloja, samalla kun uusia tiloja muodostui myös muuten. Näitä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä muodostuneita, pääasiassa pienehköjä tiloja on Härjänojalla sekä kylän vanhojen kotitilusten ympäristössä nykyisten Salkolantien, Hämihuhdantien ja Kilontien varsilla, että kylän kantatalojen metsälohkoilla Hämihuhdantien loppupäässä. Härjänojan, Härjänlahden ja Keltiäisten kylien rajalle tästä uudemmasta asutuksesta on muodostunut paikallisesti leikillisesti "Hansun kaupungiksi" nimitetty Keltiäisten kylän keskustaajama.Kärki 2007: 460-461.

Myös kauppatoiminta vakiintui 1900-luvun aikana. Vuodesta 1903 1930-luvulle kylällä piti kauppaa Frans Oskari Vallenius (myöh. Valtimo) Sarven vanhalla tontilla Ylöskylässä sijaitsevassa rakennuksessa. Hansuun, Keltiäisten kylän keskustaajamaan Keltiäisten ja Härjänojan kylien rajalle, oli vuonna 1918 perustettu Keltiäisten kylän alueelle Someron osuuskaupan myymälä, joka vuonna 1928 siirtyi uuteen kiinteistöön Härjänojan kylän puolella rajaa ja jatkoi siellä toimintaansa. Sähkölaitos Somerniemelle perustettiin vuonna 1928, ja vuonna 1945 sähköistämättöminä osina kuntaa mainittiin enää Härjänojan metsäkulma, Palikaisten Myllylä, Salkola, Suojoki ja Mäyrämäki.Aaltonen 1945: 281-282.

Talvi- ja jatkosodassa kuoli kymmenen härjänojalaista.Kärki 1996: 222-259. Maanhankintalain toimeenpanon yhteydessä sodan jälkeen, jolloin ensisijaisina maanluovuttajina olivat muusta kuin maataloudesta toimeentulonsa saavat maanomistajat, Härjänojan tilat eivät joutuneet luovuttamaan maata, koska luovuttavia tiloja oli Somerniemen muissa kylissä runsaasti. Vapaaehtoisilla kaupoilla myytiin kuitenkin siirtoväkeen kuuluville kylästä kaksi tilaa, joiden pinta-alat olivat 19 ja 15 hehtaaria.Kärki 1996: 199, 205.

Sotien jälkeen taloustoiminta vilkastui. Merkkinä tästä Tanjaksen kulmalla oli 1940–50-lukujen vaihteessa pieni kauppaliike, jonka asiakkaina olivat lähinnä Heinjärven alueella työskentelevät metsurit. Tänne muodostettiin vuonna 1951 Somerolle asutetulle luovutetun karjalan siirtoväelle asutusyhteismetsänä Someron yhteismetsä, joka sai maita myös Pusulan ja Lopen metsäisiltä alueilta.