Konnanlieko eli tulvakonnanliekoLampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tulvakonnanlieon levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.8.2011. (Lycopodiella inundata) on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen. Kasvin tieteellinen nimi "inundata" tulee latinan kielen sanasta "inundatus" ja tarkoittaa "kasvaa tulvivalla paikalla".
Ulkonäkö ja koko thumb|left|200px|Konnanliekoa Itävallassa.
Konnanlieon varsi on sammalmainen, suikertava sekä haaraton tai vähähaarainen. Varren pituus on 3–10 cm. Konnanlieon verson haarat kasvavat yksittäin ja ovat pystyjä. Talven yli vihreinä säilyvät lehdet ovat varressa lähes kierteisesti ja ovat neulasmaisia, ehytlaitaisia sekä 4–6 millimetriä pitkiä. Lehdet ovat lisäksi käyristyneet ylöspäin. Konnanlieon itiölehdet muistuttavat itiöpesäkkeettömiä varsilehtiä. Niissä on useasti kuitenkin hammaslaita. Kasvin itiötähkä kasvaa pystyn haaran kärkeen ja on pituudeltaan 1–2 senttimetriä. Konnanlieon itiöt kypsyvät Suomessa heinä-syyskuussa. Lehtivihreätön alkeisvarsikko on yksikotinen, tavallisesti maansisäinen ja mukulamainen.Retkeilykasvio 1998, s. 35–36.
Levinneisyys Euroopassa konnanlieon levinneisyysalue on läntinen. Sitä tavataan Espanjan pohjois- ja itäosista Pohjois-Italiaan ja edelleen Romaniaan, Ukrainaan ja Länsi-Venäjälle. Pohjoisempana lajin levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarille, Ruotsin keskiosiin, Norjan etelä- ja länsirannikolle, Pohjois-Suomeen ja Baltian maiden rannikolle. Esiintymisalue on kuitenkin epäyhtenäinen, varsinkin Itä-Euroopassa. Konnanliekoa tavataan myös Yhdysvaltain itärannikolla, Isojenjärvien alueella, Yhdysvaltain ja Kanadan länsirannikolla ja Japanissa. Suomessa konnanliekoa tavataan melko harvinaisena Etelä-Suomen rannikolta eteläiseen Lappiin saakka. Vuonna 2010 tehdyssä uhanalaistarkastelussa se luokiteltiin silmälläpidettäväksi.
Elinympäristö Konnanlieko kasvaa karujen järvien rannoilla hiekkamutamailla ja turpeella, tulvanevoilla, suopoluilla, rimmissä, lätäköissä sekä vesijättömailla.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2010: Tulvakonnanlieon levinneisyys Suomessa eFloras.org: Lycopodiella inundata ITIS: Lycopodiella inundata
Luokka:Liekokasvit