Tess – viattomuuden tarina

Tess – viattomuuden tarina (Tess) on Roman Polańskin ohjaama, ranskalais-brittiläisenä yhteistuotantona valmistunut historiallinen draamaelokuva vuodelta 1979. Elokuva perustuu Thomas Hardyn romaaniin Tessin tarina (1891).

Tess sijoittuu Dorsetin kreivikuntaan viktoriaanisella 1880-luvulla ja kuvaa päähenkilön onnettoman elämänkohtalon. Ironiset sattumat ohjaavat Tessin elämän käänteitä ja tekevät viattomasta ja vilpittömästä tytöstä lopulta kuolemantuomiotaan odottavan rikollisen.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Tessin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.

Päähenkilöt

Tapahtumien taso

Elokuva alkaa tilanteesta, jossa Tessin isä, köyhä ja yksinkertainen maalaismies John Durbeyfield, saa vihjeen, että Durbeyfieldin perhe saattaa polveutua d’Urbervillen ylhäisestä aatelissuvusta. Isä omaksuu vihjailun mielellään totuudekseen ja elääkin lopun elämänsä unelmoiden jalosukuisuutensa palauttamisesta niin että menettää lopunkin mielenkiintonsa työntekoon, mikä luonnollisesti pahentaa entisestään perheen kurjaa aineellista tilaa. Haaveilulle omistautuneen herra Durbeyfieldin sijaan hänen vaimonsa Joan osaa ajatella käytännöllisesti ja lähettää teini-ikäisen Tessin taloudellisen edun toivossa vierailulle hienojen sukulaisten luo d’Urbervillen sukukartanoon.

Perillä d’Urbervillen kartanossa Tessin ottaa vastaan hänen ”sukulaisensa” Alec d’Urberville, joka ajan myötä osoittautuu toiseksi tytön kohtaloon ratkaisevasti vaikuttavista miehistä. Tess ei saa sukulaisen vastaanottoa, mutta hänelle tarjoutuu sentään paikka kananhoitajana. Herra d’Urberville käyttää Tessin epävarmaa kokemattomuutta eri tavoin hyväkseen ja onnistuu lopulta viettelemään tämän. Kun viettelyn seuraukset valkenevat Tessille, hän karkaa kartanosta takaisin kotiseudulleen, mutta herra d’Urberville ei saa tietää niistä moniin vuosiin.

Ajan myötä uudessa palveluspaikassa Tess tutustuu toiseen elämänsä mieheen: oppineeseen kirkkoherran poikaan Angel Clareen, joka rakastuu tyttöön ja nai tämän. Vilpitön Tess haluaa heti vihkimisen jälkeen kertoa aviopuolisolleen elämänsä tarinan, ja tuoreen aviomiehen reaktio suistaa hänet onnen kynnykseltä jälleen kurjuuteen. Miehen myöhemmästä katumuksesta on enää ironista hyötyä. Riittävän pitkään kurjuutta taas maistettuaan Tess oivaltaa elämän lain: ”Kerran uhri, aina uhri.” Oivalluksensa jälkeen hän kohoaa oman elämänsä subjektiksi, monimielisesti viattomuudestaan luopumalla.

Elokuvan teemoista

Thomas Hardyn alkuperäisromaanin tapaan Tess on kauttaaltaan ironian värittämä teos. Esimerkiksi sukujuurien merkitystä yhteiskunnallisen arvon mittana lähestytään teoksessa moniäänisesti, kuten kohtauksessa, jossa Durbeyfieldien aristokraattisten sukulaisten todellinen sukuperä paljastuu.

Tietyllä tavalla Tessin myöhemmän kohtalon sinetöi ironisesti heti elokuvan alussa pappismies, joka tytön isän ohi ratsastaessaan mainitsee tälle huolettomasti ja pahaa aavistamatta arvelunsa perheen jalosukuisuudesta. Tästä identiteettiä koskevasta paljastuksesta tapahtumat lähtevät liikkeelle. Yhteiskunnassa vallitseva kaksinaismoralismi on ankara nimenomaan naissukupuolelle, minkä osoittaminen tekee Hardysta yhden 1800-luvun naisasiakirjailijoista. Kirkon osallisuus kaksinaismoralismissa näkyy erityisen räikeästi kohtauksessa, jossa kylän kirkkoherra kieltäytyy siunaamasta Tessin aviottoman lapsen ruumista kirkkomaalle.

Elokuvan toteutus

Polański sai sytykkeen elokuvahankkeelleen vaimoltaan Sharon Tatelta, joka ehdotti juuri ennen kuolemaansa Hardyn romaaniklassikon elokuvatoteutusta, mahdollisesti haluten jopa näytellä itse pääosan. Elokuva onkin omistettu alkuteksteissä ”Sharonille”.”7.3. Teemalauantai: Polanskin Tess”. Yle.fi . Viitattu 8.3.2009. Romaanin kaksi aiempaa elokuvasovitusta ovat mykkäelokuvat vuosilta 1913 ja 1924. Kun Polański muutamaa vuotta myöhemmin tutustui vasta teini-iässä olevaan näyttelijä Nastassja Kinskiin, hän totesi löytäneensä Tessin rooliin täydellisesti sopivan näyttelijän.

Suurin osa kuvauksista päätettiin toteuttaa Bretagnessa ja Normandiassa”Tess of the D’urbevilles”. Roman Polanski Vision. Viitattu 8.3.2009., sillä Ranskasta löytyi vielä 1970-luvun lopulla eteläistä Englantia runsaammin entisessä tilassaan yhä olevia maalaismiljöitä. Tosin kuvauspaikan valintaan vaikutti ehkä vielä voimakkaammin se, että ohjaaja pelkäsi tulevansa Britanniassa pidätetyksi yksityiselämänsä epäselvyyksien vuoksi. Epookkina toteutettuine pitkään kestäneine kuvauksineen Tess oli kalleimpia tuohon mennessä Ranskassa tuotettuja elokuvia.

Elokuvan kuvaus palvelee tehokkaasti teoksen kokonaisuuttaArthur Rankin: ”Painterly Moments in Roman Polanski’s Tess”. Senses of Cinema. Viitattu 8.3.2009.. Kuvaajaksi alun perin valittu Geoffrey Unsworth kuoli kesken hankkeen, joten Ghislain Cloquet palkattiin hänen tilalleen”Tess”. BFI.org . Viitattu 8.3.2009.. Erityisen muistettavana pidetään useita Unswortin kuvaamia maisemia elokuvan alkupuolelta”A Forum on Roman Polanski’s Tess”. Internet Encyclopedia of Cinematographers . Viitattu 8.3.2009.. Tuotannossa myös elokuvan puvustus oli yhdessä avainasemassa. Esimerkiksi Tess puetaan symbolisesti valkoisen eri sävyihin läpi elokuvan. Ainoan poikkeuksen tekee loppujakso, jossa hänellä on kuivuneen veren punainen, koketeeraava asu.

Verrattuna esimerkiksi Polańskin rajuun Macbeth-tulkintaan (1971) Tess on tyyliltään seesteinen ja pidättyväinen, kerronnaltaan helposti raskassoutuiseksikin leimattu. Kaikesta huolimatta se osoittautui yllätysmenestykseksi Yhdysvaltain elokuvateattereissa.

Palkintoja

pienoiskuva|oikea|Stonehenge elokuvan loppukohtauksessa. Oscar-palkinnot (1980)

paras kuvaus: Geoffrey Unsworth (postuumisti) ja Ghislain Cloquet paras lavastus: Pierre Guffroy ja Jack Stephens paras puvustus: Anthony Powell lisäksi ehdokkuus sarjoissa paras elokuva, paras ohjaus ja paras musiikki.

César-palkinnot (1980)

paras elokuva: Roman Polański paras ohjaus: Roman Polański paras kuvaus: Ghislain Cloquet lisäksi ehdokkuus sarjoissa paras naispääosa, paras musiikki ja paras lavastus.

Arvioita Uuden Suomen ja Iltalehden yhteisessä VideoSuomi-liitteessä 1983 Aune Kämäräinen nimesi elokuvan kuukauden parhaaksi videojulkaisuksi ja näki sen ansioina historiallisen aikakauden tuntujen erinomaisen tavoittamisen ja näyttelijöiden onnistuneen ohjaamisen tyylikkäisiin tulkintoihin ilman yliampumisen tuntua. Video-oppaassa vuodelta 1994 Sam Inkinen luonnehti Tessiä kerronnaltaan rauhallisen tyynesti polkevaksi ja antoi sille kolme tähteä neljästä”Tess – viattomuuden tarina”, Video-opas 95, WSOY 1994..

Lähteet

Aiheesta muualla Serge July: Olipa kerran... Tess – viattomuuden tarina. (Il était une fois... Tess). Televisiodokumentti. Ranska, 2007.

Luokka:Roman Polanskin ohjaamat elokuvat Luokka:Ranskalaiset draamaelokuvat Luokka:Brittiläiset draamaelokuvat Luokka:Parhaan kuvauksen Oscar-palkinnon saaneet elokuvat Luokka:Parhaan lavastuksen Oscar-palkinnon saaneet elokuvat Luokka:Parhaan puvustuksen Oscar-palkinnon saaneet elokuvat Luokka:Vuoden 1979 ranskalaiset elokuvat Luokka:Vuoden 1979 brittiläiset elokuvat Luokka:Ranskalaiset romaaneihin perustuvat elokuvat Luokka:Brittiläiset romaaneihin perustuvat elokuvat