Kim Jong-un (; ; s. 8. tammikuuta 1984) on Pohjois-Korean yksinvaltias ja diktaattori.
Kim nousi maansa hallitsijaksi isänsä Kim Jong-ilin kuoltua joulukuussa 2011, ja hänet nimitettiin samana vuonna virallisesti suureksi johtajaksi.
Valtakautensa alussa Kim kiristi maansa rajojen valvontaa, mutta salli kansalaisilleen samalla suurempia taloudellisia vapauksia. Hän on teloituttanut useita poliittisia vastustajiaan Pohjois-Koreassa. Hän on uhkaillut muuta maailmaa ydinaseilla, mutta vuodesta 2018 alkaen hän on ajoittain esiintynyt sovittelevasti ja neuvotellut ydinaseiden rajoittamisesta.
Varhainen elämä Lapsuus ja nuoruus Kim Jong-un syntyi vuonna 1984, kun hänen isoisänsä Kim Il-sung oli Pohjois-Korean johdossa. Pohjoiskorealaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet syntymäajaksi 8. tammikuuta 1984.
Kim Jong-un on Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-ilin (johtajana 1994–2011) kolmesta pojasta nuorin. Hänen äitinsä Ko Yong-hui oli japaninkorealainen entinen tanssija, joka muutti vuonna 1961 vanhempiensa mukana Japanista Pohjois-Koreaan. Ko oli Kim Jong-ilin toinen vaimo. He saivat kolme yhteistä lasta, pojat Jong-chulin (s. 1981) ja Jong-unin (s. 1984) sekä tyttären Yo-jongin (s. 1988).Fifield 2019, s. 45.
Kim Jong-unin lapsuudesta on saatu jälkeenpäin tietoa perheen entiseltä kokilta, japanilaiselta Kenji Fujimotolta. Hän seurasi läheltä Kimin lapsuutta ja nuoruutta 15 vuoden ajan vuoteen 2001 saakka ja sai toimia myös pienen Kimin leikkikaverina.Fifield 2019, s. 52–53.
Kim Jong-un ja hänen toinen isoveljensä ja pikkusiskonsa elivät ylellistä ja eristettyä lapsuutta opettajineen ja palvelijoineen perheen palatsissa Pjongjangissa. Veljekset kävivät lapsina joskus ulkomaillakin, esimerkiksi vuonna 1991 äitinsä kanssa muistorikkaalla matkalla Tokion Disneylandissa. Kim oli lapsena erittäin kiinnostunut koripallosta sekä lentokoneiden pienoismalleista ja lelulaivoista. Kiinnostus koneisiin säilyi hänellä aikuisikään saakka, ja hän lentää usein omaa yksityiskonettaan. Ulkomaille myöhemmin loikanneiden Kimin tädin ja sedän mukaan Kimin lähipiiri kohteli poikaa nöyristelevästi ja kunnioittavasti, mikä sai pojan jo pienenä tietoiseksi arvostaan ja tottumaan siihen, että hänen käskyjään toteltiin.Fifield 2019, s. 55–68.
Opinnot Kim lähetettiin kesällä 1996 Berniin Sveitsiin käymään yksityistä englanninkielistä Bernin kansainvälistä koulua, samaa kuin isoveljensä Kim Jong-chol. Pojat asuivat tätinsä ja tämän aviomiehen kanssa Liebefeldin esikaupungissa ja elivät tavallisen varakkaan korealaisperheen elämää. Kim käytti Sveitsissä nimeä Pak Un ja matkustellessaan ulkomailla Brasilian passia ja nimeä Josef Pwag. Sveitsin viranomaiset tiesivät poikien henkilöllisyyden mutta päättivät olla vakoilematta heitä.Fifield 2019, s. 69–75.
thumb|left|Kunnallinen koulu, jossa Kim opiskeli Sveitsissä. Kimin holhoojat loikkasivat Yhdysvaltoihin, kun Kim oli kesällä Pohjois-Koreassa. Palattuaan syyslukukaudeksi Berniin Kim jatkoi opintojaan kunnallisessa koulussa ja asui uusien ”vanhempien” kanssa. Hänet oli ilmoitettu kouluun korealaisen lähetystötyöntekijän lapseksi. Hänellä oli aluksi vaikeuksia opinnoissaan, sillä hän ei osannut saksan kieltä kovin hyvin, ja hänet sijoitettiin alempaan tasoryhmään. Koulussa opiskeltiin tavanomaisten aineiden lisäksi paljon myös kansainväliseen politiikkaan liittyviä aiheita, kuten ihmisoikeuksia ja demokratiaa.Fifield 2019, s. 76–85.
Yhden luokkatoverinsa mukaan Kim pysytteli paljon omissa oloissaan, eikä juhlinut muiden oppilaiden kanssa ja karttoi tyttöjä. Luokkatoverit ovat luonnehtineet Kimiä myös aluksi hiukan hyökkääväksi ja kieliongelmiensa johdosta turhautuneeksi. Kim pukeutui aina verryttelyhousuihin ja täytti vapaa-aikansa koripallolla, jossa hän kannatti Chicago Bullsia. Hänen lähin ystävänsä oli portugalilainen luokkatoveri João Micaelo. Opittuaan kielen Kimistä tuli seurallisempi.Fifield 2019, s. 82–88.
Kim paljasti lähimmille ystävilleen olevansa Pohjois-Korean johtajan poika, mutta nämä eivät uskoneet häntä. Kim kutsuttiin takaisin Pohjois-Koreaan keväällä 2001 kesken yhdeksännen luokan, eikä hän sen jälkeen enää palannut Sveitsiin.Fifield 2019, s. 88.
Kim aloitti Pohjois-Koreassa sotakorkeakoulun vuonna 2002. Hän valmistui sieltä parhain arvosanoin joulukuussa 2006. Hänen lopputyönsä oli nimeltään ”Simulaatio operaatiokartan tarkkuuden parantamisesta GPS-paikannusjärjestelmän avulla”.Fifield 2019, s. 89–93.
Valtaannousun valmistelut Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-il sai elokuussa 2008 aivohalvauksen. Kesäkuussa 2009 Kim Jong-unin kerrottiin saaneen tittelin ”nerokas toveri”Koreankielinen ilmaisu 영명한 kääntyy suomeksi paremmin ilmeisesti ”nerokas” kuin usein nähty ”loistava”, joka on käännetty epätarkasti englannin kielen sanasta ”brilliant”.. Tämän arveltiin liittyvän häntä koskevan henkilökultin käynnistämiseen. Tuolloin hänen myös väitettiin tehneen salaisen matkan Kiinaan tapaamaan maan johtajia. Kesällä 2010 Kim esiteltiin Pohjois-Korean kansalle, ja hänelle annettiin virkoja Pohjois-Koreassa. Kimille myönnettiin 27. syyskuuta kenraalia vastaava sotilasarvo daejang. Seuraavana päivänä pidettiin harvinainen Korean työväenpuolueen kokous, jossa hänet nimitettiin Kansallisen puolustuskomitean varapuheenjohtajaksi ja työväenpuolueen keskuskomitean jäseneksi. Kim Jong-unin uskotaan näyttäytyneen puolueen kokouksessa.
Ennen vuotta 2010 ainoassa länsimaissa nähdyssä valokuvassa Kim oli 11-vuotias. Kim Jong-un oli 10. lokakuuta 2010 yhdessä isänsä kanssa työväenpuolueen 65-vuotisjuhlassa. Ulkomainen lehdistö sai osallistua juhliin ilman etukäteislupaa, mikä Pohjois-Korean kaltaisessa maassa on hyvin poikkeuksellista. Kim Jong-un näyttäytyi tammikuussa 2011 julkisesti karvalakissa, jota Pohjois-Koreassa saa käyttää vain maan johtaja. Nimetön hallituslähde kertoi Chosun Ilbo -lehdelle, että karvalakin käyttäminen on merkki siitä, että Kim Jong-un on saavuttanut lähes saman aseman kuin isänsä.
Pohjois-Korean johtajana Valtaannousu Virallisen tiedon mukaan Kim Jong-il kuoli 17. joulukuuta 2011 sydänkohtaukseen junassa Pohjois-Koreassa. Pohjois-Korean valtiollinen media alkoi heti kutsua Kim Jong-unia ”Suureksi vallanperijäksi”. Alkujaan isän seuraajaksi oli kaavailtu Kim Jong-unin vanhinta veljeä Kim Jong-namia. Tämä oli kuitenkin uudistusmielinen ja halusi Pohjois-Korean avautuvan lännelle, mitä maan johto ei katsonut suopeasti. Jong-nam oli joutunut isänsä epäsuosioon myös viihdyttyään lännessä opiskellessaan liikaa yöelämässä ja jouduttuaan pidätetyksi Japanissa väärennetyllä passilla matkustamisesta pyrkiessään Tokion Disneylandiin.Pak 2020, s. 65–66. Kim Jong-ilin entisen kokin Kenji Fujimoton mukaan Kim Jong-unin vanhempi veli Kim Jong-chul puolestaan sivuutettiin vallanperijänä, koska tämä oli liian tyttömäinen, kun taas Kim Jong-un on kuin ilmetty isänsä.
Kim nimettiin virallisesti Kim Jong-ilin seuraajaksi suureksi johtajaksi 29. joulukuuta 2011, kun Kim Jong-ilin kuoleman takia pidetty suruaika oli päättynyt.
Kim vastaanotti sotilasparaatin isoisänsä Kim Il-sungin syntymän satavuotisjuhlassa huhtikuussa 2012 ja piti 20 minuutin puheen, jossa hän sitoutui jatkamaan edeltäjänsä aloittamaa ”asevoimat ensin” -politiikkaa. Hän on siitä lähtienkin esiintynyt kansan edessä paljon isäänsä useammin.Pak 2020, s. 94–95.
Uudella johtajalla oli heti alusta lähtien ehdoton valta Pohjois-Koreassa. Hän käytti ensimmäisinä kuukausinaan kuitenkin apunaan neuvonantajia ja opastajia. Hänen tätinsä Kim Kyong-hui järjesti Kimin tarvitseman tuen ja koulutuksen. Tädin aviomies Jang Song-taek piti huolta hallinnon päivittäisestä toiminnasta ja toimi portinvartijana Kimille kulkevassa viestinnässä. Choe Hyong-rae johti poliittista yleisvirastoa ja pystyi määräämään armeijaa ja työväenpuoluetta.Fifield 2019, s. 123–124.
Ensimmäiset toimenpiteet Ensi töikseen Kim lujitti rajavalvontaa ja vaikeutti näin maasta poistumista. Hän myös suitsi tiedonkulkua ja tehosti luvatta ulkomaista mediaa seuranneiden ihmisten valvontaa. Hän lujitti valtaansa karkottamalla syrjäseuduille sellaiset valtaeliitin edustajat, jotka olivat keränneet itselleen liikaa valtaa.Fifield 2019, s. 124. Ulkomaisen median seuraamisen lisäksi Kim sääti ankarasti rangaistavaksi muun muassa epäluotettavan kansantaloudellisen suunnitelman laatimisen ja väärien urheilijoiden valitsemisen tärkeään kilpailuun. Valtionvastaiseen mielenosoitukseen osallistumisesta tai valtionvastaisesta propagandasta saattoi saada elinkautisen tuomion tai kuolemanrangaistuksen. Kim on pitänyt yllä ja laajentanut edeltäjiensä perustamia poliittisia vankileirejä. Niissä vankeja kidutetaan ja nälkiinnytetään, ja kuolleisuus on hyvin korkea.Fifield 2019, s. 162–165.
Ympärilleen Kim keräsi tukijoita, jotka auttaisivat häntä oman etunsa nimissä.Fifield 2019, s. 125. Maan hallinnon ytimessä ollut etuoikeutettu kapitalistiluokka alkoikin nopeasti vaurastua palkinnoksi Kimille antamastaan tuesta.Fifield 2019, s. 183–184.
Kim esitteli vuonna 2013 byungjin-politiikan, joka tarkoittaa ”yhtäaikaista etenemistä”. Sillä viitataan Pohjois-Korean mahdollisuuteen saada samanaikaisesti sekä ydinaseet että vaurastumisen. Politiikkaansa liittyen Kim ryhtyi rakennuttamaan uusia vapaa-ajan keskuksia, kuten hiihto- ja ratsastuskeskuksia, luistelu- ja huvipuistoja, lentoasemia ja delfinaarion sekä ryhtyi edistämään turismia maahansa. Kimin valtakaudella eliitin asuttama pääkaupunki Pjongjang on voimakkaasti nykyaikaistunut, joskin muu maa elää yhä köyhyydessä.Pak 2020, s. 110–114.
Kim salli kansalaisille uusia taloudellisia vapauksia ja hyväksyi pienimuotoisen yksityisyritteliäisyyden, eikä valtio enää vainonnut pientä yksityistä liiketoimintaa harjoittaneita ihmisiä. Tämän seurauksena maan torikauppa vilkastui ja moni kansalainen pystyi nostamaan elintasoaan. Tiukentunut rajavalvonta kuitenkin vaikeutti salakuljetusta, mikä nosti hintoja.Fifield 2019, s. 125–127, 130–135.
Vastustajien teloitukset Valtaan noustuaan Kim Jong-un on teloituttanut kymmeniä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja näiden sukulaisia. Monesti teloitusten syynä on ollut johtajan käskyjen vastustaminen. Kim teloitutti tätinsä miehen Jang Song-taekin vuoden 2013 lopulla. Jangia syytettiin vallankaappausyrityksestä, vallankahmimisesta ja maan resurssien ryöväämisestä.Pak 2020, s. 128–132. Hallintoon tyytymätön, kokouksessa torkahtanut puolustusministeri Hyon Yong-chol väitetysti teloitettiin maanpetoksesta, ja metsätalouspolitiikkaa kritisoinut varapääministeri Choe Yong-gon teloitettiin luultavasti toukokuussa 2015.Yonhap: Pohjois-Korean varapääministeri teloitettu Yle uutiset, 12.8.2015North Korea vice-premier Choe Yong-gon 'executed' BBC News, 12.8.2015 Kimin läheinen avustaja Choe Rjong-hae on kadonnut merkkihenkilöiden listalta.
Kimin määräämille likvidoinneille on esitetty useita syitä. Nuoren diktaattorin on arveltu haluavan osoittaa kaikille hänen asemaansa epäileville, kuka maassa määrää. Hänen on myös arveltu haluavan vaihtaa vanhoja johtajia nuorempiin, koska nämä ovat uudelle johtajalle lojaalimpia ja asemastaan kiitollisempia kuin vanhat. Kimin tiedetään aina arvostaneen nuoruutta, ja hän on julkisesti arvostellut maan korkeita virkamiehiä ”ideologisesta rappeutumisesta”.Pak 2020, s. 131–137.
Vuonna 2013 tapahtunut Jangin teloitus aiheutti suurta pelkoa puolueen johdossa. Monia korkea-arvoisia puolue-eliitin jäseniä loikkasi vuonna 2015. Etelä-Koreassa tämän katsottiin merkitsevän johtajan suosion vähenemistä.
Uhkailut ja ydinkokeet Kim ryhtyi valtakautensa alussa modernisoimaan maansa aseistusta. Hän myös käytti etenkin valtakautensa ensimmäisten puolentoista vuoden aikana voimakasta ja uhkaavaa retoriikkaa vihollisiaan Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja kohtaan.Pak 2020, s. 98–102. Maaliskuussa 2013 Pohjois-Korea uhkaili Yhdysvaltoja ”ennaltaehkäisevällä” ydinasehyökkäyksellä. Kimin fiktiivisestä salamurhahankkeesta kertovan amerikkalaiselokuvan The Interview (2014) julkaisun seurauksena Pohjois-Korea uhkasi Yhdysvaltoja sotatoimilla.