Ranskan taide, sekä kuvataide että arkkitehtuuri, on ollut eri aikoina länsimaisen taiteen keskiössä. Etenkin 1800-luvulla Ranskasta tuli paljon merkittäviä kuvataiteilijoita, kuten impressionismin perustaja Claude Monet, Paul Cézanne, Paul Gauguin, realistisen maalaustaiteen pioneeri Gustave Courbet ja Edgar Degas. 1900-luvun Ranskaan muutti paljon modernisteja, kuten Wassily Kandinsky ja Marc Chagall sekä Pablo Picasso Espanjasta. Maan oma tärkeä modernisti oli Georges Braque.
Ranskalaisista kuvanveistäjistä tärkeimpiä lienee Euroopan kuvanveistoon pitkään vaikuttanut Auguste Rodin ja valokuvataiteilijoista Henri Cartier-Bresson.
Muinaisaika Ranskan taidehistoria alkaa Dordognessa sijaitsevista Lascaux’n luolamaalauksista. Ne ovat peräisin vanhemmalta kivikaudelta noin 15 000 vuotta sitten. Maalauksilla oli todennäköisesti maagisia tehtäviä. Hyvin luonnonmukaiset maalaukset esittivät eläimiä, kuten hevosia ja visenttejä, ja niitä voidaan edelleen pitää ylittämättöminä liiketutkielmina.
Antiikki pienoiskuva|Akvedukti Pont du Gard lähellä Nîmes’n kaupunkia. Kreikkalaiset perustivat 600-luvulla eaa. Välimeren rannalle Ranskaan siirtokunnan, joka kehittyi Marseillen kaupungiksi. Ranskassa ei kuitenkaan ole jäljellä merkkiäkään kreikkalaisesta kulttuurista. Keltit asettuivat Ranskaan 400-luvulta eaa. ja heidän taiteensa muistutti joka tavalla kelttiläistä taidetta, jota tuohon aikaan syntyi kaikkialla Euroopassa (vaikka ranskalaiset mielellään käyttävätkin siitä nimeä ”l’art gaulois”). Tämä kelttien taide, ”dessin curvilingne”, joka muodostuu suureksi osaksi tarve-esineistä ja koruista, on koristeltu kreikkalaisten ja roomalaisten mallien mukaan abstraktein, pyörein ja kiertävin muodoin. Usein sanotaan, että nämä ovat epätyypillisiä historiallisen ajan teosten asiallisuuteen ja tasapainoisuuteen verrattuna.
Kun roomalaiset valloittivat Gallian valtakuntansa alaisuuteen 57–52 eaa., se oli kehittymätön maa, joka omaksui nopeasti roomalaisen taiteen ja muovautui nopeasti valloittajan ihanteiden mukaisesti. Monet roomalaisen arkkitehtuurin parhaiten säilyneistä muistomerkeistä sijaitsevat Provencessa, Etelä-Ranskassa: ”Maison Carrée” -temppeli, Nîmes ”Pont du Gard” -akvedukti, Nîmes, kaupungin ulkopuolella Teatteri ja riemukaari, Orange.
Reliefit Orangen voitonkaaressa ovat esimerkki gallialais-roomalaisesta taiteesta, jossa kelttiläiset kiemurtelevat koristeet ja klassinen rakenne sijaitsevat samassa teoksessa varsinaisesti kohtaamatta.
Roomalaisesta taiteesta tuli Ranskassa hyvin tärkeä maan tulevalle taide-elämälle. Klassinen perusta näkyy Italiaa lukuun ottamatta Ranskassa selvemmin kuin missään toisessa maassa. Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen roomalaiset esikuvat muodostivat luonnollisen lähtökohdan ensimmäiselle varsinaisesti ranskalaiselle taiteelle.
Merovingit pienoiskuva|Unsiaalikirjoitusta noin vuodelta 600. Sanavälejä ei ole merkitty. Ainoana koristeluna koristeelliset alkukirjaimet punaisella, vihreällä ja keltaisella. Regulae, Bibliotheque Municipale, Troyes. Gallialais-roomalainen taide kärsi, kun visigootit, burgundit ja frankit alkoivat virrata maahan. Tilanne vakautui hiukan, kun ensimmäinen kristitty frankkikuningas Klodvig valtasi noin vuonna 500 osan siitä, mikä nyt on Ranska. Seuranneita 250 vuotta leimasivat kuitenkin ennen kaikkea hallitsevan merovingisuvun sisäiset ristiriidat.
Kaudelta ei ole jäljellä juuri mitään taidetta. Poikkeuksen muodostaa Poitiers’n Johannes Kastajan kastekappeli. Kiinnostavinta ovatkin käsikirjoitusten maalauskoristelut miniatyyrein. Niitä voidaan sanoa tyypilliseksi kelttitaiteeksi. Kaikki muodot ovat tiukasti tyyliteltyjä ja kirkkain värein maalattuja. Aiheet ovat usein kristillisiä ja perustuvat roomalaisiin tai itämaisiin esikuviin. Monet eläinten muodoista kehitetyt kirjaimet ovat kuitenkin erityisiä. Niitä voidaan pitää ensimmäisenä todella ranskalaisena taiteena.
Karolingit pienoiskuva|Liturginen teksti on kirjoitettu karolingisella minuskelilla. Kaarle Suuri loi läntisen Euroopan ensimmäisen suuren valtion noin 800. Hän koki olevansa Rooman valtakunnan perillinen ja antoi kruunata itsensä kuninkaaksi Roomassa vuonna 800.
Hänen pyrkimystään koota ympärilleen oppineita ja kohottaa Euroopan yleistä kulttuuritasoa voidaan pitää Euroopan ensimmäisenä renessanssina. Juuri tämän niin kutsutun ”karonlingisen renessanssin” ansiosta on olemassa kopioita Vitruviusksen teoksesta De architectura libri decem. Monet hänen rakennuttamistaan palatseista ja luostareista tuli tärkeitä perustuksia renessanssille, joka pian alkaisi.
Kaarle Suuri vaihtoi myös vaikeasti luettavan merovingien unsiaali-kirjoituksen minuskeliin, josta kehittyi myöhemmin antiikvana tunnettu kirjaintyyli.
Arkkitehtuuri Nykyisin Saksaan kuuluva Kaarlen palatsikappeli Aachenissa on parhaiten säilynyttä arkkitehtuuria karolingiajalta.
Ranskalaisella maaperällä sijaitsee vuodelta 806 peräisin oleva Orléansin Teodulfin yksityinen palatsikappeli Germigny-des-Prés'ssä, joka on säilynyt 1800-luvulla jälleenrakennetussa muodossa. Se muodostuu neljän pylvään varassa lepäävästä kupolista ja siihen kuului apsis sekä suuri torni.
Suurempi merkitys seuraaville tyylikausille oli luultavasti Abbevillen lähelle vuonna 799 rakennetulla Saint-Riquier’n luostarikirkolla, josta tuli romaanisen tyylin edelläkävijä. Saint-Riquier on rakennettu uudelleen käytettävissä olleiden tietojen mukaisesti.
Kuvataide Karolingisten kirkkojen sisäpuoli oli koristeltu mosaiikeilla ja freskoilla. Koristelulla oli ennen kaikkea kasvatustehtävä: opettaa lukutaidotonta kansaa. Teokset ovat hävinneet lähes täysin, poikkeuksena mosaiikit Auxerressa sijaitsevassa Saint-Germain d’Auxerren luostarissa, joka rakennettiin 850. Kun freskojen tekeminen ei maksanut paljon, vanhemmat kuvat peitettiin uusilla.
Kirjat Karolingisen kauden kirjojen maalauskoristelu ylitti kaiken muun aikansa taiteen. Vain harvoilla suurmiehillä oli varaa tilata näitä mahtiteoksia, joita koristivat kallisarvoiset värit, jalokivet ja kulta. Melkoinen osa tästä taiteen lajista on säilynyt ja joitakin teoksia voidaan jäljittää valmistuspaikkakuntiin, kuten Reims ja Tours. Raamatuista tunnetaan esimerkiksi Reimsissä valmistettu Ebbon Evangeliarium noin vuodelta 823 ja Tours’n Pyhän Martin luostarin (Monastère Saint Martin de Tours) koulukunnan kuvitetut Raamatut.
Romaaninen tyyli
Frankkien valtakunta jaettiin vuonna 843. Varsinaisen Ranskan voidaan sanoa syntyneen Kaarle Kaljupään valtakunnasta, joka sijaitsi nykyisen Ranskan länsiosassa. Erityisesti viikinkien muodostama uhka sai kuitenkin aikaan, ettei vakiintuneita oloja voitu saavuttaa seuraavien 150 vuoden aikana, jolloin feodalismi esti kaikki edistyspyrkimykset. Tätä aikaa kutsutaan ”pimeäksi ajaksi”, eikä sen taiteesta ole paljon sanottavaa.
Näkymät alkoivat valjeta kapetingien noustua valtaistuimelle 987 ja seuraavien vuosisatojen ajan alkoi useammasta esteettisestä ja rakenteellisesta uutuudesta kehittyä erilaisia koulukuntia ja työpajoja. Toisin kuin Saksan keisarikunnassa, jossa tänä aikana rakennettiin yhteneväisellä tyylillä, Ranskaan nousi hyvin erilaisia kirkkorakennuksia eri puolille maata. Yhdessä ne vaikuttivat kukin omalla tavallaan siihen, josta tulisi gotiikka.
Arkkitehtuuri pienoiskuva|vasen|Saint Étienne -luostarikirkon kuori, Caen Romaaniset kirkot merkitsivät kirkkojen kapasiteetin merkittävää kasvua. Tilaa tarvittiin, sillä Santiago de Compostelaan johtavat pyhiinvaellusreitit kulkivat halki läntisen Ranskan. Pyhiinvaellukset alkoivat katolisen uskon keskuspaikoista, kuten Chartres, Pariisi, Vézelay ja Arles. Näiden ja pyhiinvaelluksen espanjalaisen kohteen välille pystytettiin kirkkoja, joiden tilat riittivät reitin kulkijoiden vastaanottamiseen. Uusilla kirkoilla oli monia yhteisiä piirteitä. Tästä seurasi, että niiden uudet rakenneratkaisut ja taiteelliset pyrkimykset levisivät nopeasti halki maan.
Normandiassa pystytettiin 1050-luvulla useita kolmilaivaisia kirkkoja, joissa oli monia niistä romaanisen arkkitehtuurin piirteitä, joista tulisi tyylin tuntomerkkejä. Aikaisemmin käytetyt paksut muurit korvattiin keskilaivalla, joka varustettiin klestoriumilla eli ikkunakerroksella ja kaarikäytävillä. Tämä loi sisätilaan pystysuoria linjoja ja päästi kirkkohuoneeseen valoa. Toinen uutuus oli läntinen kahdella tornilla varustettu fasadi. Pitkiä tiloja ja niiden holveja tuettiin eri korkeuksilta joko vapaasti seisovien pylväiden, pilastereiden, holvikantojen ja ruoteiden järjestelmillä.
Tulokseksi tuli rakenne, jossa yhtä keskilaivan jänneväliä vastasi kaksi sivulaivaa. Tämä, lukuisat ikkunat ja niiden yläpuolella olevat lehterit osoittavat kohti gotiikan läpinäkyvyyttä. Saint-Étienne, Caen, 1050 jälkeen. Sainte-Trinité, Caen, 1060 jälkeen. Notre-Dame, Jumièges, noin 1040–1070.
pienoiskuva|Notre-Dame-la-Grande, Poitiers. Länsifasadissa runsas veistoskoristelu. Nykypäivien Poitiers’n lähellä sijainneessa Poitoussa luotiin toisenlainen kirkkotila. Keskilaiva kruunattiin tynnyriholvilla ja sivulaivat ristiholvilla. Vaikutelma korosti vaakasuoria linjoja. Länsijulkisivun sijaan tornilla korostettiin rakennuksen keskikohtaa. Länsipuoli koristettiin runsain veistoksin, jotka sijoitettiin holvisyvennyksiin. Tämä jälkimmäinen muodostui gotiikan tunnusmerkiksi. Saint-Savin-sur-Garetempe, Poitou, noin 1070 Notre-Dame-la-Grande, Poitiers, noin 1100.
Auvergnessä kirkot muistuttivat poitoulaisia, mutta tynnyriholvia korotettiin ”puolella kerroksella”, joka oli matala lehteriä muistuttava yläkerros. Keskilaivan paino jakautui poikkiholveille. Tärkeänä piirteenä gotiikkaan siirtyi tapa rakentaa sivulaivat kulkemaan molemmin puolin kuoria niin, että se voitiin kiertää kokonaan. Näin muodostui niin sanottu ambulatorium.
Akvitaniassa kirkot pystytettiin italialais-bysanttilaiseen tyyliin, jonka perustana oli kreikkalainen risti. Kaikki neljä jänneväliä katettiin kupuholvein. Tämä tyyli sai vain vähän seuraajia. pienoiskuva|Ambulatorium kiertää kuoria Angoulêmen katedraali, noin 1105. Saint-Front Périgueux’ssä, 1120 jälkeen.
Benediktiinit, joiden pääluostari sijaitsi Burgundissa, pystyttivät kirkkoja, joissa yhdistyivät saatujen vaikutteiden parhaat piirteet. Clunyn luostarikirkko rakennettiin useassa vaiheessa kahdensadan vuoden aikana, kunnes se kehittyi 1109 kuolleen apotti Hugon aikana viisilaivaiseksi basilikaksi, jossa oli pylväskäytäviä, suippokaaria, triforium, klerestorio ja kaksi poikkilaivaa sekä suunnaton kuori ja ambulatorium, jota kaikkea ympäröivät tusina apsista ja useita torneja. Burgundilainen tyyli sai paljon seuraajia koko Ranskassa ja siitä tuli tärkeä piirre goottilaisiin katedraaleihin. Clunyn luostarikirkko 910, 950 ja 1088. Saint-Étienne, Nevers, noin 1063–1097. Notre-Dame, Paray-le-Monial, noin 1130. Saint-Lazare, Autun, noin 1130.
Kuvataide Kun kirkkojen rakentaminen sai vauhtia 1000-luvulla, klassinen taideperinne oli täysin unohtunut: romaanisen tyylin kaudella ei syntynyt kuvanveistoa itsenäisenä taiteenalana ja suurempikokoisia veistoksia tehtiin oikeastaan vain Ranskan eteläosissa. Suurin osa tämän kauden teoksista oli alisteisessa asemassa tai vahvasti sidoksissa arkkitehtuuriin. Lähtökohtina omille teoksilleen kauden kuvataiteilijoilla oli käytettävissään maalauksin koristettuja kirjoja, korkokuvia ja taoksia, ja niinpä he loivat itsekin lähes yksinomaan matalia korkokuvia, jotka muistuttivat pitkälle vietyjä kaiverruksia. Kuva-aiheet sovitettiin lisäksi arkkitehtoniseen yhteyteen ja sijaitsivat tietyissä kirkkotilan osissa, kuten tympanon, friisi, koristeellinen seinäpeili (trymoo) tai kapiteeli.