Fredrik Suuri eli Fredrik II (); (24. tammikuuta 1712 Berliini, Preussin kuningaskunta – 17. elokuuta 1786 Sanssoucin linna, Potsdam, Preussin kuningaskunta) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786.
Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista. Hänen aikanaan Preussiin liitettiin muun muassa Sleesia sekä itäinen Länsi-Preussi. Hän puolusti Preussia seitsenvuotisen sodan aikana muun muassa Venäjää, Itävaltaa, Ranskaa, Saksia ja Ruotsia vastaan varsin menestyksellisesti liittolaisenaan ainoastaan Britannia. Puolan jaossa vuonna 1772 hän sai lopulta yhdistettyä Preussin historialliset alueet valtansa alle. Sotilaallisten saavutustensa lisäksi hänet muistetaan myös Preussin oikeusjärjestelmän uudistajana, elinkeinoelämän edistäjänä ja ranskalaisen sivistyksen suosijana. Hän oli myös pisimpään Preussia hallinnut kuningas.
pienoiskuva|273x273px|Kruununprinssi Friedrich 3-vuotiaana lempisisarensa 6-vuotiaan Wilhelminen kanssa. Vas. alhaalla italianvinttikoira, joita kuninkaalla oli elämänsä aikana useita. Oikealla yläkulmassa mustaihoinen paaši. Antoine Pesne 1715
Suku ja koulutus Fredrik Suuren vanhemmat olivat Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I (1688–1740) ja Ison-Britannian kuninkaan Yrjö I:n ja prinsessa Sophia Dorothea von Braunschweig-Lüneburg-Cellen (1666–1726) tytär, Hannoverin prinsessa Sophia Dorothea (1687–1757). Perheessä oli neljätoista lasta ja vanhemmat halusivat kasvattaa lapsiaan porvarissäädyn tapojen mukaisesti eikä kuten aikakautensa hallitsijat.Grimberg 1983, s. 123 Hänen nuorempi sisarensa oli Ruotsin kuningatar Lovisa Ulrika (1720–1782). Läheisin hänelle oli vanhempi sisar Wilhelmine, Brandenburg-Bayreuthin rajakreivitär (1709–1758). Yhdeksän aikuiseksi elänyttä sisarusta avioituivat saksalaisiin herttuasukuihin.
Hallitsijaparin kasvatusmetodeihin kuului lasten kanssa leikkiminen ja se, että sairastuneet lapset otettiin nukkumaan vanhempiensa makuuhuoneeseen. Opettajille kerrottiin että jos lapset käyttäytyivät huonosti, niin siitä pitää toki vanhemmille kertoa, mutta lapsia ei saa uhkailla vanhempien ankaralla rangaistuksella. Menetelmä poikkesi täysin muiden ruhtinasperheiden tavasta kohdella lapsiaan. Kruununperijä-Friedrich herätti kuitenkin isässä huolta. Isä ei päässyt selville poikansa ajatuksista ja piti poikaa jotenkin erilaisena. Isä saattoi välillä käsitellä Friedrichiä kovin ristiriitaisesti: hän saattoi ensiksi hellästi halata poikaansa, mutta hellyys vaihtui pian sarjaksi läimäytyksiä.Grimberg 1983, s. 123–124
Isä valmisti pojalleen opetusohjelman, jonka toteutus aloitettiin Friedrichin ollessa neljävuotias. Pojan piti tuolloin aloittaa Preussin armeijan yleisen palvelusohjesäännön opettelu. Kaksi vuotta myöhemmin hänen komennettavakseen annettiin oma kadettikomppania. Suuri paino annettiin ratsastukselle ja miekkailulle. Lisäksi opetettiin linnoitusten piirittämistä. Teoriapainotteista koulutusta isä-kuningas jopa väheksyi; hänen poikansa ei pitänyt opiskella latinaa ja kreikkaa, jotka yleensä kuuluivat ylempisäätyisten koulutukseen. Kaunokirjallisuuden lukeminen kiellettiin pojalta ja historiaa hän sai opiskella vain viimeisen sadan vuoden ajalta. Lisäksi Friedrichille opetettiin lyhyesti perusteet maanviljelystä ja oikeustieteestä, maantieteestä kartanluku ja auttava ranskan kielen taito. Isä antoi pojalleen hallitsemiseen vain kaksi ohjetta: tärkeimmät asiat, joista hallitsijan pitää ajatella ovat raha ja armeija. Toisena ohjeena oli, että naapurit ajattelevat vain ja ainoastaan Preussin tuhoamista. Opetussuunnitelma tähtäsi isän käskystä laiskuuden karkottamiseen ja pojan oli jo pienestä oltava mukana isän tekemillä uuvuttavilla, useita viikkoja kestäneillä tarkastusmatkoilla. pienoiskuva|Kruununprinssi Friedrich veljiensä August Ferdinandin, August Wilhelmin ja Friedrich Heinrichin kanssa. Francesco Carlo Rusca 1737 Friedrichin mielestä hänen isänsä hänelle tekemä opetussuunnitelma oli toivottoman tylsä eikä se pystynyt täyttämään hänen tiedonhaluaan. Valopilkkuja olivat vierailut äidin luona jossa äiti ja sisar tutustuttivat hänet kirjallisuuteen, mikä oli pojalta ankarasti kiellettyä. Ensimmäiset Friedrichin lukemat kirjat olivat nuorille tarkoitettuja seikkailukirjoja, mutta iän myötä ne muuttuivat vakavammiksi. Hän muisteli, että joutui lukemaan niitä salaa, opettajansa ja kamaripalvelijansa huoneessa näiden nukkuessa sinne piilottamansa lyhdyn valossa. Myös kirjojen keräilyyn avautui tilaisuus Friedrichin varttuessa: hän asui enimmäkseen Potsdamissa, kun taas isä oleskeli Berliinissä ja kirjoja säilytettiin erään yksityishenkilön luona. Kirjat olivat enimmäkseen romaaneja, mutta myös historiaa, filosofiaa ja teologiaa käsitteleviä teoksia kuului kokoelmaan. Kun isä-kuningas sai tietää kirjastosta, oli Friedrichillä jo 3 000 kirjaa.Grimberg 1983, s. 126–127
Friedrich innostui filosofiasta niin, että allekirjoitti kaikki kirjeensä sanoilla "Friedrich filosofi". Pian hän innostui musiikista ja runoudesta. Hän opetteli soittamaan huilua ja kehittyi siinä varsin taitavaksi ja sävelsi myös omia teoksia. Runous valvotti häntä yökausia, sillä hän kirjoitti runonsa ranskaksi ja mietti niihin loppusointuja. Filosofian lukemisen johdosta Friedrich päätyi vastustamaan papistoa ja organisoituja uskontoja, mutta ateistia hänestä ei tullut. Kaikki tämä huolestutti Fredrik Vilhelm I:tä ja hän piti poikansa toimintaa täysin tulevalle kuninkaalle sopimattomana.Grimberg 1983, s. 127 pienoiskuva|Kruununprinssi Friedrich 24-vuotiaana, Antoine Pesne 1736 Asiat alkoivat ajautua kohti kriisiä kun Fredrik Vilhelm I otti 16-vuotiaan poikansa mukaansa valtiovierailulle Saksiin August II Väkevän luo. Saksin hovissa vallitsi aivan toisenlainen tunnelma: siellä oli naamiaisia ja tanssiaisia ja ihmiset pukeutuivat viimeisimmän muodin mukaan. Fredrik innostui tästä kaikesta, ryhtyi pukeutumaan muodikkaasti ja heittäytyi mukaan huvituksiin. Isä-kuningas oli sitä mieltä, että pojasta on tullut kevytmielinen tyhjäntoimittaja joka kävelee kuin tanssimestari, kampauttaa hiuksensa kuin nainen ja on vieläpä epärehellinen. Friedrich oli mukana isänsä tupakkakollegioksi kutsumassa illanvietoissa eikä salannut inhoaan niissä vallinnutta karkeaa pilantekoa kohtaan.
Muuan isän ja pojan tapaaminen päättyi siihen, että Fredrik Vilhelm I hakkasi poikaansa kepillään, paiskasi tämän maahan ja pakotti suutelemaan saappaitaan ja pyytämään anteeksi. Lopuksi hän totesi, että jos häntä olisi kohdeltu nuorena näin hän olisi tehnyt itsemurhan, mutta hänen Friedrich-poikansa ei pysty edes siihen. Friedrich suunnitteli tämän jälkeen pakoa ulkomaille.
Nuoruus
Keithin tapaus 16-vuotiaana kruununprinssi Friedrich kiintyi kuninkaan 17-vuotiaseen paašiin, Peter Karl Christoph von Keithiin (1711–1756). Sisar Wilhelmine muisteli: "Heistä tuli pian erottamattomia ... Hän palveli veljeäni todellisen omistautumisen tunteella". Wilhelmine kertoi edelleen: "Vaikka olin huomannut, että hän oli tämän paašin suhteen tuttavallisempi kuin hänen asemassaan oli soveliasta, en tiennyt kuinka läheistä ystävyys oli."Wilhelmine of Prussia, Margravine of Brandenburg-Bayreuth (1888). Memoirs of Wilhelmine, Margravine of Baireuth. Translated by Princess Christian of Schleswig-Holstein. New York: Harper & Brothers 1888. s. 83 Koska Friedrich oli lähes varmasti homoseksuaali,Alings, Reinhard: "Don't ask – don't tell' – War Friedrich schwul?". Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg, Neues Palais and Park Sanssouci 2022. Arkistoitu 29.6.2022.Blanning, T. C. W.: Frederick the Great: King of Prussia. New York: Random House 2016. . . s. 193Johansson, Warren: "Frederick II (The Great) of Prussia (1712–1786)". Teoksessa: Dynes, Wayne R. (toim.). Encyclopedia of Homosexuality. Vol. I. Oxfordshire, UK: Taylor & Francis 2016. ss. 428–429.Krysmanski, Bernd: "Does Hogarth Depict Old Fritz Truthfully with a Crooked Beak?—The Pictures Familiar to Us from Pesne to Menzel Don't Show This" (PDF). University of Heidelberg 2022: arthistoricum.net. ss. 24–30. Arkistoitu (PDF) 9.12.2022. hänen suhteensa Keithiin saattoi olla homoeroottinen, vaikka heidän läheisyytensä laatu on edelleen epäselvä. Kun isä Fredrik Vilhelm kuuli huhuja heidän suhteestaan, Keith lähetettiin vuonna 1728 epäsuosittuun rykmenttiin lähelle Hollannin rajaa. Ss. 49, 88, 380
Katten tapaus Toukokuun 31. päivänä vuonna 1730 Friedrich uskoutui ystävälleen, luutnantti Hans Hermann von Kattenille, että on pakenemassa Lontooseen ja että tämä voisi tulla hänen mukaansa. Lontoossa odottaisivat huvit ja vilkas kulttuurielämä. Pakoyritys oli täysin toivoton, sillä tieto siitä oli jo aikapäiviä sitten kantautunut kuninkaan korviin. Lisäksi huhuttiin, että Friedrich yrittäisi ulkovaltojen avulla hallitsijanvaihdosta. Huhun todenperäisyyttä ei ole voitu varmistaa mistään kirjallisesta lähteestä. Karkulaiset saatiin kiinni ja heitä avustaneet hovimiehet tuomittiin lyhyisiin vankeustuomioihin. Von Kattenille langettiin aluksi elinkautinen vankeustuomio ja kruununprinssi teljettiin Küstrunin linnaan. Kuningas kuitenkin muutti von Kattenin tuomion kuolemantuomioksi ja kaksi sotilasta esti Friedrichiä kääntämästä katsettaan kun von Katten mestattiin.Grimberg 1983, s. 130–131
Traagiseksi muuttuneen pakoyrityksen jälkeen Friedrich teki kaiken mitä hänen isänsä määräsi. Hovissa todettiin, että poika on aina osannut valehdella isälleen, mutta nyt hän osaa myös teeskennellä kuuliaista poikaa. Seurasi muutaman kuukauden mittainen intensiivinen koulutus, jossa hän perehtyi veroihin, tullimaksuihin ja sotilasasioihin. Hänelle annettiin oma rykmentti komennettavaksi, mihin liittyi se erikoisuus, että siihen värvättiin suurilla palkkioilla erityisen pitkiä miehiä ympäri Eurooppaa.
Avioliitto pienoiskuva|Kruununprinssi Friedrichin ja prinsessa Elisabeth Kristine von Braunschweig-Bevernin häät 1733 Schloss Salzdahlumissa pienoiskuva|Rheinsbergin linnaIsä pakotti poikansa solmimaan avioliiton. Ensin ehdokkaaksi ajateltiin Anna Leopoldovnaa eli Elisabeth von Mecklenburg-Schweriniä, Venäjän keisarinna Annan veljentytärtä, mutta Savoijin prinssi Eugene vastusti kiihkeästi tätä suunnitelmaa. Kruununprinssi Friedrich itse ehdotti avioitumista Itävallan arkkiherttuatar Maria Teresian kanssa vastineeksi omasta perinnöstään luopumisesta, mutta isä-kuninkaalle ajatus pojan kääntymisestä katoliseksi oli liikaa.
Puolisoksi valittiin 17-vuotias prinsessa Elisabeth Kristine von Braunschweig-Wolfenbüttel-Bevern (1715–1797), joka edusti Habsburg-suvun protestanttista haaraa. Friedrich kirjoitti sisarelleen Wilhelminelle ennen häitä: "He pakottavat minut naimisiin prinsessan kanssa, jota en tunne. He ovat kiristäneet minulta lupauksen, joka on tuottanut minulle paljon tuskaa." ja "Meidän välillämme ei voi olla rakkautta eikä ystävyyttä", ja uhkasi itsemurhalla.
Kihlaus julkistettiin 10. maaliskuuta 1733 suurissa tanssiaisissa, joissa kruununprinssi käyttäytyi prinsessa Elisabethia kohtaan niin kylmästi, että tämä pelkäsi sulhastaan. "Minä pidän häntä vapauteni hintana", oli prinssi sanonut, "mutta en voi koskaan rakastaa häntä." Isältään palkkiona Friedrich sai komennettavakseen oman rykmentin; tiluksia Ruppinistä, johon hän rakennutti puutarhan ja paviljongin sekä 5 000 kultadukaattia velkojensa maksamiseen. Sisarelleen WIlhelminelle hän tunnusti tämän vierailun aikana, ettei inhonnut morsiantaan niin paljon kuin antoi isänsä ymmärtää ja sai näin uhrauksensa ja tottelevaisuutensa poikana näyttämään todellista suuremmalta.