pienoiskuva|Katja Kettu Turun Kirjamessuilla 2011. Katja Maaria Kettu (ent. Heikkinen, s. 10. huhtikuuta 1978 Muhos) on suomalainen kirjailija ja animaatio-ohjaaja. Hänen läpimurtoteoksensa oli Kätilö (2011), joka sai useita palkintoja ja josta on tehty samanniminen elokuva. Hän sai Finlandia-ehdokkuuden teoksesta Rose on poissa vuonna 2018.

Elämä Kettu varttui Rovaniemellä Pöykkölän kaupunginosassa. Hänen isänsä on kirurgi ja äitinsä psykologi. Kettu opiskeli Rovaniemellä Lyseonpuiston lukion kuvataidelinjalla, missä hän kiinnostui animaatiosta. Hän opiskeli Turun taideakatemiassa, missä hänen opettajanaan toimi muun muassa virolainen animaattori Priit Pärn. Kettu valmistui animaatio-ohjaajaksi vuonna 2001 ja on opiskellut Suomen kirjallisuutta Tampereen yliopistossa. Lisäksi hän on opiskellut Lontoossa kansallisessa elokuva- ja televisiokoulussa. Kirjoittamisen ja animaatioiden lisäksi Kettu laulaa Confusa-yhtyeessä.

Kettu on asunut avoliitossa Mikko Rimmisen kanssa.

Kirjallinen toiminta Ketun kirjallisia esikuvia ovat muun muassa Timo K. Mukka ja Rosa Liksom. Hänen omaa kielenkäyttöään on verrattu muiden pohjoisten kirjailijoiden kieleen. Vuodesta 2006 Kettu on toiminut muun muassa Turun Sanomien, Helsingin Sanomien, Aamulehden, Lapin Kansan, Suomen Luonnon, Kirjailija-lehden, Vihreän Langan, Voiman, Lumoojan ja Vegaian kolumnistina.

Ketun esikoisromaani Surujenkerääjä (2005) kertoo nuoren naisen kasvukertomuksen ja suvun tarinan. Teos oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Se sai Tiiliskivi-palkinnon. Ketun toinen romaani Hitsaaja (2008) sijoittuu vuoteen 1994 Estonian uppoamisen jälkeiseen aikaan. Se ilmestyi viroksi vuonna 2011.

Ketun läpimurtoteos oli hänen kolmas romaaninsa Kätilö (2011), joka sai Kalevi Jäntin palkinnon, Runeberg-palkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin. Teoksen käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja sitä on myyty yli 100 000 kappaletta. Syyskuussa 2015 sai ensi-iltansa kirjasta tehty Antti J. Jokisen ohjaama samanniminen elokuva.

Elokuussa 2015 ilmestyi Ketun neljäs romaani Yöperhonen. Teoksen käännösoikeudet on myyty Bulgariaan, Norjaan, Puolaan, Ruotsiin, Saksaan, Tanskaan, Tšekkiin, Ranskaan, Unkariin ja Viroon. Se käännettiin myös marin kielelle. Kirjassa tulee esille volgansuomalaisten marilaisten asema Venäjällä, ja vuoden 2016 haastattelussa Kettu kritisoi marilaisiin kohdistuvia venäläistämistoimia.

Vuonna 2015 Ketulta ilmestyi myös Jan Anderssonin kanssa tehty sarjakuvaromaani Peräkammarin poika. Kettu valitsi vuoden 2015 Sarjakuva-Finlandian voittajan.

Vuonna 2016 ilmestyi Ketun yhdessä valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja dokumentaristi Maria Seppälän kanssa tekemä teos Fintiaanien mailla. Se valittiin ilmestymisvuonnaan Kanava-palkintoehdokkaaksi. Se sai Mondo-lehden Matkakirjat-kunniamaininnan.

Syksyllä 2017 ilmestyi teos Toinen tuntematon, johon WSOY ja viestintätoimisto Ellun kanat kutsuivat joukon suomalaisia nykykirjailijoita kertomaan, millaisia tarinoita Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse voisi kätkeytyä. Kettu oli yksi kirjailijoista.

Lokakuussa 2018 ilmestyi Ketun viides romaani Rose on poissa, joka käsittelee suomalaissiirtolaisten ja alkuperäisasukkaiden kohtaamisia Yhdysvaltain lähihistoriassa. Teos ylsi Finlandia-ehdokkaaksi ja sai Lukija-Finlandian.

Katja Kettu on Kettutuotanto Oy:n toimitusjohtaja ja tuottanut Yleisradiolle Fintiaanit-dokumentin. Se kertoo suomalaisten ja ojibwa-intiaanien kohtaamisesta Yhdysvalloissa. Elokuva on valittu lukuisille festivaaleille ympäri maailman. Dokumentin voi katsoa Yle Areenasta vuoden 2023 loppuun asti.

Kettu kirjoitti Ismo Alangon elämäkerran, joka ilmestyi lokakuussa 2021.

Kohut

Kaappausyritys Kettu kertoi joutuneensa vuonna 2008 kaappausyrityksen kohteeksi tullessaan ravintolasta. Ilta-Sanomien 18.11.2011 mukaan kirjailija Katja Kettu ei halunnut enää vaieta, vaan päätti kertoa avoimesti siitä, mitä hänelle tapahtui Helsingin ydinkeskustassa eräänä iltana. Tällä tavoin hän halusi antaa kasvot seksuaalista väkivaltaa kokeneille naisille, jotka yhä vaikenevat. Lehti kirjoittaa: Tuoreessa Anna-lehdessä Katja muistelee kolmen vuoden takaista elokuista kesäiltaa, kun hän käveli ravintola Manalasta kotia kohti. Ydinkeskustassa, aivan Tennispalatsin kulmilla Kampissa vastaan tulee mies, joka pyytää tupakkaa. Katja pysähtyy ja alkaa kaivaa tupakka-askia taskusta. - Yhtäkkiä paikalle kaartoi valkoinen pakettiauto jarrut kirskuen. Auton sivuovesta hyppäsi kaksi miestä kaverinsa seuraksi [--] Nämä kolme noin kolmekymppistä suomalaismiestä tarttuvat Katjaan sanaakaan sanomatta ja nostavat hänet kovin ottein kohti pakettiauton perätilaa [--] Katja ei anna periksi, vaan alkaa huutaa ja kirkua [--] Lopulta miehet heittävät Katjan maahan ja poistuvat paikalta. Katja selviää tilanteesta aivotärähdyksellä. [--] Huusin ja potkin, sillä tuollaisessa tilanteessa pitää mielestäni huutaa.Suomen Kuvalehdessä Kettu jatkoi kuvausta:Onneksi sain potkaistua tyyppejä maiharillani ja pääsin karkuun. Olin aina kuvitellut, että olen jotenkin koskematon. En näytä miltään pimulta, osaan mielestäni huolehtia itsestäni enkä ollut humalassa. Eikä kukaan saanut kimppuuni käyneitä kiinni, mistään ei ollut todisteita. Olin raivoissani.Rikosilmoitusta tehdessä tapaus ei ollut kiinnostanut poliisia, ja kysymys oli yhä uudelleen palautunut Ketun alkoholinkäyttöön. Kymen Sanomille antamassaan haastattelussa Kettu kertoi, että uskottavuutta oikeusjärjestelmää kohtaan heikensi se, että tapausta ei otettu tosissaan. Kettu kertoi haastatteluissa, että miehet olivat suomalaisia, mutta eivät kuitenkaan olleet puhuneet mitään. Seuraavana vuonna Voima-lehteen kirjoittamassaan kolumnissa Kettu sanoi kaappausyrityksen tapahtuneen marraskuussa, toisissa lehtihaastatteluissa hän antoi tapahtuma-ajaksi elokuun.

Vuonna 2012 Katja Kettu oli toimittanut naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä käsittelevän antologian Pimppini on valloillaan. Sen julkaisutilaisuudessa Iltalehden toimittaja kysyi, miksi poliisi ei suostunut ottamaan vastaan rikosilmoitusta, miksi Ketun kertomuksessa oli ristiriitoja, mistä hän päätteli, että hyökkääjät olivat suomalaisia ja oliko kyseessä myynninedistämiskeino. Kettu kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin ja pakeni paikalta takahuoneen kautta. WSOY:n viestintäjohtaja Maria Romantschuk ilmoitti vain naisiin kohdistuvaan seksuaalisesta vallankäytöstä kertovien kirjaan liittyvien kysymysten olevan sallittuja. WSOY:n toimituspäällikkö Lari Mäkelän mukaan kaappausyritys ei ollut keksittyä.

Kansan Uutisten Anna Paju arvosteli Iltalehden uutisointia ja sitä, että toimittajat olivat antologian sijaan kiinnostuneita vain Ketun kaappauskokemuksesta. Toimittajat tivasivat: – Miksi te ette ilmoittaneet välittömästi siitä poliisille tai tehnyt jälkeenpäin rikosilmoitusta? Voisko Kettu vastata? – "Tämä on mielenkiintoinen tyyppiesimerkki uhrin syyllistämisestä", sanoo joku väliin."Tiedotustilaisuus on järjestetty kirjan esittelemiseksi ja täällä on paljon tekijöitä paikalla", sanoo Maria Romantschuk.

Kettu teki kaappausyrityksestä rikosilmoituksen lopulta maaliskuussa 2012 julkaisutilaisuuden jälkeen. Hän kertoi tehneensä rikosilmoituksen sähköisesti heti tapahtuman jälkeen, mutta se ei ilmeisesti ollut tallentunut poliisin järjestelmään. Kettu oli olettanut poliisin luokitelleen tapauksen toivottomaksi selvittää, koska hän ei ollut osannut kertoa yksityiskohtia päälle kävijöistä.

Vuonna 2015 Kettu on Imagen haastattelussa tarkentanut, että tapahtuma oli totta mutta ”liioiteltu”. ”En kadu että puhuin siitä, mutta retoriikka oli ihan vääränlaista. Puhuttiin kuuluisan kirjailijan sieppauksesta, vaikka kyse oli humalaisesta ahdistelusta, jota naisille tapahtuu koko ajan”, hän sanoi.

Helmikuussa 2012 kirjoittamassaan kolumnissa Katja Kettu oli kysynyt itseltään, oliko hän lopettanut valehtelemisen. Vastaus oli ei, hän oli tehnyt siitä itselleen ammatin kirjailijana.

Plagiaattiepäily Kesäkuussa 2021 Karo Hämäläinen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä Ketun Yöperhonen-romaanin vuodelta 2015 sisältävän hämmentäviä yhtäläisyyksiä Helena Sinervon kaksi vuotta aiemmin ilmestyneeseen Avaruusruusuja-runokokoelmaan.

Tuotanto

Kirjat pienoiskuva|Katja Kettu sai Kiitos kirjasta -mitalin Kirjan ja ruusun päivänä Helsingissä 2012.

Rose on poissa. Helsinki: WSOY, 2018. .

Sarjakuva-albumi

Animaatiot ja lyhytelokuvat Pieni elokuva tupakoinnin vaaroista. Lyseonpuiston lukio, 1997. Kirsikkakakku (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus ja äänitys nimellä Katja Heikkinen). Turun Taideakatemia, 1999. Agoraphobia (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus ja äänitys nimellä Katja Heikkinen). Turun Taideakatemia, 2001. Manipulation (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus ja äänitys nimellä Katja Heikkinen). Turun Taideakatemia, 2001. The Easy Writer (ohjaus; käsikirjoittanut Priit Pärn). Pettufilmi / Eesti Joonisfilm, 2004. Siberian Express (animaatio; ohjannut Pekka Korhonen). Edith film, 2005. Viisi aamua vielä (animaatio; ohjannut Milja Ahola). Edith film, 2006. Röllin sydän (animo-operaattori; ohjannut Pekka Lehtosaari). MRP Matila Röhr Productions, 2007. Merivuokkojen taistelu (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus, äänitys ja äänisuunnittelu). Yle, 2007. Mankeli (käsikirjoitus, ohjaus ja animaatio yhdessä Jan Anderssonin kanssa). Indie Films, 2011.

Musiikkivideot Felix Kubin & Aavikko: Superlake Beat (ohjaus, animaatio ja leikkaus nimellä Katja Heikkinen). Kettutuotanto/Diskono, 2004. I Walk The Line: Demons Are Forever (käsikirjoitus, ohjaus ja animaatio). CombatRock Industry, 2004. I Walk The Line: When I’m Gone (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio ja leikkaus). IndieFilms / Combat Rock Industry, 2006. Confusa: Haihtuu. Animaatiokopla, 2007.

Näytelmät Pyykkipäivä (käsikirjoitus), ensiesitys Kellariteatterissa 2006 Kätilö (alkuperäisteksti), ensiesitys Oulun Kaupunginteatterissa 2015

Palkinnot Tiiliskivi-palkinto 2005 teoksesta Surujenkerääjä Kalevi Jäntin palkinto 2011 teoksesta Kätilö Runeberg-palkinto 2012 teoksesta Kätilö Kiitos kirjasta -mitali 2012 teoksesta Kätilö WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2013 Finlandia-ehdokkuus 2018 Vuoden käännöspalkinto romaanille Kätilö, Norja 2015 Vuoden käännöspalkinto romaanille Kätilö, Latvia 2016 Vuoden käännöspalkinto romaanille Yöperhonen, Tanska 2017

Lähteet

Aiheesta muualla

Katja Ketun virallinen kotisivu Katja Kettu Bonnier Rights Finland -sivustolla Pilkun jälkeen: Katja Kettu - Lällällää, helvettiäpä ei ole Katja Kettu Wsoy.fi:ssä Aamun kirjassa vieraana Katja Kettu Yle Areena. 3.9.2015. Katja Kettu Prosak-proosaklubilla (19.11.2013) Kirjastokaista-video Yle Areena. Aamun kirja 15.11.2018: Rose on poissa. Haastateltavana Katja Kettu.

Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Kalevi Jäntin palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1978 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit