Viherraitakaija (Psittacella madaraszi) on pienikokoinen Papua-Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji. Laji on nimetty unkarilaisen lintutieteilijän Gyula Madarászin kunniaksi. Lajin entinen suomenkielinen nimi on oliivitiikerikaija.
Koko ja ulkonäkö Viherraitakaija on noin 14 cm pitkä ja painaa 34–44 g. Lajista tunnetaan neljä alalajia ja muotojen välillä on värieroja. Höyhenpuvultaan se muistuttaa suuresti ruskoraitakaijaa mutta viherraitakaijalta puuttuu kaulan keltainen rengas ja sen pää on vaaleamman ruskea. Nokka on siniharmaa ja valkokärkinen, iiris punaruskea ja jalat siniharmaat.Nuoret linnut muistuttavat naarasta.
Viherraitakaijaa ei yleensä pidetä lemmikkinä. Se liikkuu yleensä pareittain, ja on hiljainen ja huomaamaton.
Esiintyminen Viherraitakaija elää Papua-Uusi-Guinean itäosien vuoristoalueilla. Sen populaatio on kooltaan yli 50 000 yksilöä ja elinympäristön ala 50 000–100 000 neliökilometriä.
Elinympäristö Laji elää vuoristojen sademetsissä 1 100–2 500 m:n korkeudella merenpinnasta.
Lisääntyminen Lajin pesintä tunnetaan puutteellisesti. Luonnossa pesä lienee puun kolossa.
Ravinto Viherraitakaija syö hedelmiä, siemeniä, marjoja ja kasvien osia.
Lähteet Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. World Parrot Trust
Viitteet
Luokka:Raitakaijat