Vuoden 2009 influenssapandemia

Vuoden 2009 influenssapandemia oli influenssa A(H1N1)v -viruksenhttp://www.stm.fi/sikainfluenssa , niin kutsutun sikainfluenssaviruksen aiheuttama pandemia. Se määriteltiin alkaneeksi kesäkuussa 2009, ja elokuussa 2010 Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti pandemian päättyneen.http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/WHO+julisti+Sikainfluenssa+on+ohi/1135259234155

Pandemiassa arvioitiin kuolleen vuoden aikana koko maailmassa 151 700 – 575 500 ihmistä. Suomessa epidemiaan oli helmikuuhun 2010 mennessä kuollut noin 50 ihmistä, ja tartuntoja oli erään arvion mukaan ollut 100 000. Kuolleisuus oli niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin kausi-influenssaan verrattuna vähäisempää.

Useimmilla tauti oli lievä. Kausi-influenssasta poiketen pandemiassa osa potilaista sairastui niin vakavasti, että jouduttiin turvautumaan kehon ulkoiseen veren hapettamiseen.

Taudin nimitys Pandemian aiheuttaneesta taudista käytetään yleiskielessä nimitystä sikainfluenssa. Pandemian virallinen nimi on pandeeminen A(H1N1)v 2009 -influenssa. Viruksesta on käytetty myös nimitystä H1N1pdm09-virus. Rokotteesta puhuttaessa on käytetty nimitystä A/California/04/09.

Historia Leviäminen thumb|350px|

Tauti tarttui ensimmäisen kerran Meksikossa tiettävästi helmi- tai maaliskuussa 2009.

Kesäkuun 22. päivään mennessä sikainfluenssa oli tarttunut tuhansiin Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Noin 800 oli sairastunut Kanadassa. Kymmenistä satoihin sairastunutta oli Japanin lisäksi myös Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja Panamassa. Kymmenissä muissa maissa tautia oli liikkeellä vähemmän.

WHO:n pandemiajulistukset

WHO nosti 27. huhtikuuta 2009 valmiustasoa sikainfluenssan varalta kuusiportaisen pandemia-asteikon tasolle 4WHO: Sikainfluenssassa pandemian uhka ja 29. huhtikuuta 2009 uhkatasolle 5. Kesäkuun 9. päivänä WHO:n edustaja arvioi taudin olevan hyvin lähellä pandemiaa. 11. kesäkuuta WHO nosti taudin uhkatasolle 6 eli näin ollen julisti sen pandemiaksi.WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi Yle.fi 11.6.2009. Viitattu 11.6.2009.

Vuoden 2010 alussa epäilyt sikainfluenssan pandemialuokituksen oikeellisuudesta joutuivat korkean tason kritiikin alaiseksi. Ulkopuoliset asiantuntijat alkoivat selvittää, onko WHO yliarvioinut riskejä luokitellessaan taudin pandemiaksi. WHO päätyi pandemialuokitukseen kuultuaan lausunnot asiantuntijoilta, joilla on kytköksiä rokoteteollisuuteen. Euroopan neuvoston terveystoimikunnan puheenjohtajan, epidemiologi Wolfgang Wodargin mielestä tapaus oli yksi aikamme suurimmista skandaaleista lääketieteen alueella. Se oli Wodarginin mukaan vesittänyt pandemia-käsitteen ja horjuttanut vakavasti luottamusta WHO:ta kohtaan.http://www.aamulehti.fi/teema/sikainfluenssa/sikainfluenssan-pandemialuokitus-oli-laaketeollisuuden-lobbauksen-tulos-whon-uskottavuus-vaakalaudalla/167119 WHO:n itsensä nimeämä asiantuntijaryhmä on joka tapauksessa kritisoinut WHO:n toimia hätiköinnissä pandemian julistamisessa.http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/03/who_saa_kovat_nuhteet_sikaflunssan_tiedotuksesta_2425356.html

Taudin aiheuttaja

Sikaan viittaava nimitys tulee siitä, että viruksen perimässä on aineksia sian influenssaviruksesta. Viruksen tyyppi A(H1N1) oli sama kuin espanjantaudissa vuodelta 1918.Novel influenza virus A(H1N1) Vaikka virus pintaproteiineiltaan vastaa yleistä influenssan aiheuttajaa tyyppiä A(H1N1)http://www.ktl.fi/flu/flu01m.htm , virus ei ole tavanomainen kausi-influenssavirus.

Viruksen genomi

Yhdysvaltojen tartuntatautivirasto CDC julkaisi Meksikon sikainfluenssan HA (EPI176470), NA (EPI176472) ja M (EPI176471) geenisekvenssit, jotka vahvistivat, että NA- ja M-geenit olivat lähtöisin euraasialaisesta siasta, kun taas HA-sekvenssit olivat pohjoisamerikkalaisesta siasta. S31N:n läsnäolo M-geenissä, joka on yleinen Euroopan sioissa, antoi virukselle vastustuskyvyn amantadiinille ja rimantadiinille. Sikojen H1N1-viruksen tehokas tarttuminen ihmisten välillä aiheutti epäilyn, että virus voisi kehittyä ja sopeutua edelleen vaihtamalla geneettistä tietoa ihmisten kausittaisen influenssan kanssa uudelleenjärjestelyin ja rekombinaatioin (mukaan lukien H274Y). Rekombinaatio sikojen H1N1-viruksen ja kausittaisen H1N1-viruksen välillä oli aikoinaan tuottanut vuoden 1918 espanjantaudin pandemiakannan.Silent Human Spread of Swine H1N1 in Southern California, Recombinomics Commentary

Geenianalyysien perusteella A(H1N1)v oli espanjantautiepidemiasta lähtien kiertänyt sioissa varsin muuttumattomana, kunnes vuoden 1998 tienoilla sen geeniaines sekoittui ihmisen A(H3N2):n ja tuntemattoman lintuinfluenssaviruksen kanssa. Näin sian A(H1N1):stä tuli antigeenisesti hyvin erilainen ihmisissä kiertäneeseen H1N1-alatyyppiin verrattuna.

Kanadan kansallisessa mikrobiologian tutkimuslaitoksessa selvitettiin 6. toukokuuta 2009 viruksen geenikartta. Meksikon, Nova Scotian ja Ontarion näytteet osoittautuivat kaikki lähes identtisiksi. Geenikartta luovutettiin kansainväliseen geenipankkiin muiden tutkijoiden käytettäväksi.Canada’s National Microbiology Laboratory in Winnipeg First in World To Decode Genetic Makeup of H1N1 Flu Virus. Public Health Agency of Canada Role of the Public Health Agency of Canada’s National Microbiology Laboratory: H1N1 Flu Virus Outbreak Response. Public Health Agency of Canada

Oireista, hoidon tarpeesta ja ennaltaehkäisystä thumb|left|Hengityssuojaimia käyttäviä junamatkustajia Méxicossa Taudin yleisimmät oireet olivat äkillinen kuume, kurkkukipu, yskä ja nuha. Osalla potilaista oli myös jäsen- ja päänsärkyä, vilunväristyksiä ja väsymystä. Oksentelu ja ripuli eivät olleet tyypillisiä oireita, mutta niitäkin saattoi esiintyä, samoin kuin lapsilla vatsakipua.

Valtaosa sairastuneista ei tarvinnut lääkärin hoitoa tai lääkitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ohjeiden mukaan hoitoon oli hakeuduttava, jos esiintyi tiettyjä oireita, esimerkiksi hengitysvaikeuksia, sekavuutta, kipua tai paineen tunnetta rinnassa tai voimakasta oksentelua. Riskiryhmään kuuluvia kehotettiin ottamaan yhteys terveyskeskukseen herkemmin kuin muiden, jos heille nousi äkillinen kuume ja heillä oli kurkkukipua tai yskää.

Taudin leviämistä kehotettiin kesällä 2009 ehkäisemään pesemällä kädet saippualla useasti päivässä esimerkiksi kotiin palattua. Desinfiointiainetta ei pidetty välttämättömänä, ja hengityssuojaimia tai ennalta aloitettua flunssalääkitystä ei pidetty toimivana.

Riskiryhmät

THL:n mukaan suomalaisista 15 prosenttia eli noin 800 000 ihmistä kuului sikainfluenssan riskiryhmiin.http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/08/noin_15_prosenttia_suomalaisista_sikainfluenssan_riskiryhmissa_947518.html, Noin 15 prosenttia suomalaisista sikainfluenssan riskiryhmissä Riskiryhmään kuuluivat raskaana olevat sekä ihmiset, joilla oli krooninen sydän- tai keuhkosairaus, diabetes, maksan tai munuaisten vajaatoiminta, krooninen neurologinen sairaus tai hermolihastauti, vastustuskykyä alentava sairaus tai hoito tai sairaalloinen ylipaino.

Tauti tarttui eniten lasten keskuudessa, toiseksi eniten nuorten aikuisten keskuudessa ja varsin vähän vanhusten keskuudessa. Suomessa tutkituista vuonna 2005 otetuista yli 1 000:sta verinäytteestä ilmeni, että isolla osalla vanhuksista (57 %:lla vuosina 1920–1929 ja 96 %:lla 1909–1919 syntyneistä) oli vasta-aineita A(H1N1)v -virusta vastaan. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ECDC:n mielestä tämä tuki käsitystä, että vuosien 1918–1919 espanjantaudille ja siitä periytyville virusmuunnoksille altistuminen oli kehittänyt vastustuskykyä, joka auttoi myös vuoden 2009 virusta vastaan.ECDC RISK ASSESSMENT. 2009 influenza A(H1N1) pandemic Version 7 – 17 December 2009, s. 7–16. Viitattu 28.2.2010

Diagnosointi

Tauti diagnosoitiin ylähengitystienäytteestä geenitestillä PCR-tekniikalla ja/tai virusviljelyllä. PCR-testillä haettiin viruksen H- tai N-proteiinin koodaavan geenimateriaalin täsmäävyyttä tautivirukseen. PCR-tutkimuksesta voitiin saada vastaus vuorokauden sisällä, parhaimmillaan jo samana päivänä kun tutkimus oli aloitettu. Virusviljelyllä etsittiin itse virusta soluviljelyssä, mikä kesti kauemmin; vastaus tuli viikon kuluessa.

Osa potilaista sai narkolepsiadiagnoosin vasta vuosien kuluttua sairastumisestaan, koska lääkärit eivät osanneet epäillä narkolepsiaa oireiden syyksi. Lääkevahinkovakuutuspooli epäsi heiltä tämän vuoksi vahingonkorvaukset, koska kelpuutti näytöksi ainoastaan ajoissa annetun diagnoosin. Osa korvauksetta jääneistä haastoi poolin oikeuteen vuonna 2022.

Rokote ja lääkkeet pienoiskuva|Sveitsiläisen lääkeyhtiö Rochen Tamiflu-viruslääke

H1N1-sikainfluenssavirus oli antigeenisesti hyvin erilainen kuin ihmisen H1N1-virus, ja siksi rokote ihmisten kausittaiseen influenssaan ei vuonna 2009 suojannut H1N1-sikainfluenssaviruksilta. Influenssakauden 2010–2011 kausi-influenssarokote sisälsi myös sikainfluenssasuojan.

Sikainfluenssaan tehosivat nykytiedon mukaan reseptilääkkeet oseltamiviiri (Tamiflu) ja tsanamiviiri (Relenza). Tanskassa havaittiin kesäkuun lopulla 2009, että eräällä potilaalla virus kehitti vastustuskykyä Tamifluta vastaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan A(H1N1)v oli erittäin herkkä interferoneille, jotka siis saattoivat sopia hoidoksi mahdollisiin lääkeresistentteihin viruskantoihin.

Euroopan unionissa hyväksyttiin pandemiarokotteet, joiden kauppanimet olivat Celvapan, Focetria ja Pandemrix. Euroopan lääkevirasto suositteli, että Pandemrix-rokotteesta riitti yksi annos yli 10-vuotiaille ja Focetriasta 9–60-vuotiaille, mutta muiden ikäryhmien olisi pitänyt saada kaksi annosta.

Sveitsin päätös kieltää lokakuussa 2009 eräiltä ryhmiltä toisen tehostetta sisältävän sikainfluenssarokotteen käyttö herätti maailmalla huomiota. Vastaavalle sveitsiläisyrityksen rokotteelle ei rajoituksia asetettu. Taustalla epäiltiin olevan myyntilupiin liittyvää politiikkaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suositti 24. elokuuta 2010 rokotusohjelman keskeyttämistä Suomessa varotoimenpiteenä, kun saatiin viitteitä rokotteen yhteydestä narkolepsiaan.Rokotusohjelman keskeyttäminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 24.8.2010 Jälkeenpäin kuitenkin sekä THL että Euroopan lääkevirasto totesivat rokotusohjelman hyötyjen olleen huomattavasti haittoja suurempia.Pandemrixin ja lasten ja nuorten narkolepsiatapausten välinen yhteys on vahvistunut , THL 1.9.2011

Kuolleisuus

thumb|Sikainfluenssatartuntojen ja kuolleiden määrät. Vasemman puolen asteikko ja sininen käyrä ilmoittaa, monellako tartunta oli, englanniksi Cases. Oikean puolen pystysuora asteikko ja punainen käyrä ilmoittaa tautiin kuolleiden määrän, englanniksi Deaths. Apr huhtikuu, May toukokuu. thumb|Taudin leviäminen logaritmisella asteikolla. Kuolleiden määrää kuvaava käyrä on punainen ja koko maailmaa kuvaava tummansininen. Meksikon tartuntoja kuvaa violetti, Yhdysvaltain tartuntoja vihreä käyrä ja muiden maiden tartuntoja vaaleansininen.

Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) joulukuun 2009 raportin mukaan kuolleisuus oli ollut teollisuusmaissa useimpien arvioiden mukaan alle 0,02 % sairastuneista. Varhaisten, heinäkuun 2009 tietojen mukaan koko maailman letaliteettiluku olisi ollut 0,6 % ja luvun vaihteluväli eri maiden välillä 0,1–5,1 %.

Kausi-influenssaan verrattuna pandeemiseen A(H1N1)v:een kuoli tyypillisemmin nuorempia ikäryhmiä.

Tavallinen influenssa tappaa joka vuosi 250 000–500 000 ja sairastuttaa vakavasti 3–5 miljoonaa ja tartuttaa 5–15 % väestöstä. Maailman terveysjärjestön mukaan kausi-influenssan ja pandeemisen A(H1N1):n kuolleisuusluvut eivät ole vertailukelpoisia, koska A(H1N1)-luvut ovat laboratoriossa vahvistettuja tartuntoja, kausi-influenssaluvut taas influenssakauden kuolleisuutta muun ajan kuolleisuuteen vertaamalla saatuja arvioita. 26. helmikuuta 2010 mennessä sikainfluenssapandemiaan oli kuollut vähintään 16 226 ihmistä maailmanlaajuisesti.

A(H1N1)v:een arvioitiin kuolleen vuoden aikana 151 700 – 575 500 ihmistä koko maailmassa.

Seurauksia

Narkolepsiayhteys