Emil Virtanen (; 1. lokakuuta 1900 Viipurin läänin Kaukola – 27. marraskuuta 1937 Petroskoin lähellä) oli neuvostoliitonsuomalainen kirjailija ja lehtimies.
Emil Virtanen osallistui Suomen sisällissotaan ja työskenteli sen jälkeen mm. Savon Kansan ja Kansan Työn toimittajana. Vuosina 1920–1923 hän kuului Suomen sosialistiseen työväenpuolueeseen ja vuosina 1921–1930 SKP:hen. Neuvostoliittoon Virtanen siirtyi vuonna 1930. Hän työskenteli Punainen Karjala -lehden toimittajana. Lokakuusta 1932 tammikuuhun 1936 Virtanen oli NKP(b):n ja vuodesta 1934 Neuvostoliiton kirjailijaliiton ehdokasjäsen.
Virtasen runoja julkaistiin kirjallisuuslehdissä Punakantele ja Rintama sekä Neuvostoliiton suomenkielisissä sanomalehdissä. Vuonna 1933 ilmestyi runokokoelma Minkä tähden taistelemme ja vuonna 1935 runoelma Auringon hymy. Hän käänsi suomeksi Aleksandr Puškinin sekä neuvostokirjailijoiden teoksia.
Syksyllä 1937 Emil Virtanen työskenteli Karellesin kuormaajana. Hänet pidätettiin 25. lokakuuta, tuomittiin kuolemaan vakoilijana ja ammuttiin. Virtanen todettiin syyttömäksi vuonna 1957.
Teoksia Minkä tähden taistelemme: Runokokoelma. Petroskoi: Kirja, 1933. Auringon hymy: Elämäntaparunoelma. Petroskoi: Kirja, 1935. Runoja. Teoksessa Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. Petroskoi: Karjala, 1976, s. 299–309.
Lähteet
Luokka:Venäjän suomenkieliset kirjailijat Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1900 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet