right|thumb|Washington National Cathedral. Kristinusko on Yhdysvaltojen suurin uskonto jota tunnustaa yli 74 prosenttia väestöstä. Vuoden 2017 tutkimuksen mukaan suurimman kristillisen ryhmän muodostivat protestantit, joihin kuuluu yhteensä 49 prosenttia yhdysvaltalaisista aikuisista. Toiseksi suurin ryhmä on katoliset joihin kuuluu 23 prosenttia väestöstä. Mormonien osuus väestöstä on noin 2 prosenttia. Näin ollen noin kolme neljästä amerikkalaisesta tunnustautuu kristityksi. Suurin protestanttinen kirkkokunta on Eteläinen baptistikonventio, johon kuuluu 12,3 miljoonaa jäsentä eli noin 3,6 % koko väestöstä.
Yhdysvallat oli vuonna 2015 maailman suurin kristillisen väestön omaava valtio yli 248 miljoonalla kristityllä. Yhdysvalloissa asui lähes 11 prosenttia maailman kristitystä väestöstä. Kristillisen väestön ennustetaan kasvavan Yhdysvalloissa vuoteen 2060 mennessä, mutta sen suhteellinen osuus väestöstä laskee.
Tunnustuskunnat right|thumb|Suurimmat tunnustuskunnat osavaltioittain: Protestantismi
Katolisuus
Mormonismi
Sitoutumattomat
Yhdysvallat on suurelta osin kristitty kansakunta. Vuonna 2016 74 prosenttia amerikkalaisista tunnustaa kristillistä uskoa. Amerikkalaisista protestanttiisiin ja muihin kristillisiin kirkkokuntiin kuului 48,9 prosenttia kansasta, katoliseen kirkkoon 23,0 prosenttia, mormoneihin 1,8 prosenttia. 1940-luvun ja 1950-luvun vaihteessa yli 90 prosenttia kansasta tunnustautui joko protestanttiseksi tai katoliseksi.
Vuonna 2020 Yhdysvalloissa oli 18 yli miljoonan kannattajan kristillistä yhteisöä. Yhteensä jäsentietoja vuodelta oli vuonna 2020 saatavilla yli 200 kristilliseltä kirkkokunnalta. Näiden lisäksi Yhdysvalloissa toimii myös useita muita kristillisiä kirkkokuntia, joiden jäsenmäärät eivät ole tiedossa.
Yhteisö Perinne Perhe Seurakunnat Kannattajat Katolinen kirkko Yhdysvalloissa Katolinen kirkko Katoliset kirkot 19 405 61 858 137 Tunnustuskuntiin kuulumattomat seurakunnat Evankelikalismi Muut 44 319 21 095 641 Eteläinen baptistikonventio Evankelikalismi Baptismi 51 379 17 649 040 Yhdistynyt metodistikirkko Päälinja Metodismi 30 051 8 018 629 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko Myöhempien aikojen pyhät Mormonismi 14 567 6 721 031 Amerikan evankelisluterilainen kirkko Päälinja Luterilaisuus 8 857 3 139 413 Assemblies of God Evankelikalismi Helluntaiherätys 12 739 3 094 547 Jehovan todistajat Jehovan todistajat Adventismi 12 285 3 016 924 National Missionary Baptist Convention of America Musta protestantismi Baptismi 7 564 2 428 820 Missouri-synodi Evankelikalismi Luterilaisuus 5 897 1 802 680 Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko Päälinja Anglikaanisuus 6 353 1 576 611 National Baptist Convention, USA Musta protestantismi Baptismi 2 530 1 567 741 Presbyterian Church (USA) Päälinja Presbyteerinen 8 851 1 491 775 Churches of Christ Evankelikalismi Restorationismi 11 881 1 422 331 Christian Churches and Churches of Christ Evankelikalismi Restorationismi 4 787 1 379 041 Seventh-Day Adventist Church Evankelikalismi Adventismi 5 989 1 339 830 American Baptist Churches in the USA Päälinja Baptismi 4 790 1 259 804 African Methodist Episcopal Church Musta protestantismi Metodismi 3 667 1 059 888
Roomalaiskatolinen kirkko
1900-luvun alussa Yhdysvaltain roomalaiskatoliset olivat enimmäkseen Euroopan siirtolaisia, erityisesti Irlannista ja Italiasta sekä heidän jälkeläisiään. Nykyään katolilaisten pääosa muodostuu latinalaisamerikkalalaisista, joihin kuuluu sekä laillisia että laittomia maahanmuuttajia. 1900-luvulla katolisten osuus kasvoi vuoden 1900 noin 14 prosentista vuoden 1970 noin 23 prosenttiin. Luku laski vuoteen 2000 mennessä noin 22 prosenttiin, mutta osuus on jälleen noussut latinalaisamerikkalaisen maahanmuuton johdosta.
Riippumattomat kirkkokunnat Yhdysvalloissa riippumattomiin kirkkokuntiin kuuluvat paitsi seurakunnat, jotka eivät kuulu mihnikään kirkkokuntaan (kuten sitoutumattomat megakirkot sekä maaseutualueiden riippumattomat baptistit), myös historiallisista kirkkokunnista eronneet (kuten Presbyterian Church in America) ja erottamalla (kuten Church of God in Christ) muodostuneet kirkkokunnat. Riippumattomiin kirkkokuntiin luetaan Yhdysvalloissa myös restauraatioliikkeet (kuten Myöhempien aikojen pyhien liike ja Jehovan todistajat) sekä seurakuntien verkostot ja yhdistykset, jotka eivät väitä olevansa kirkkokuntia, mutta joilla on monia yhtäläisyyksiä (kuten Vineyard-liike ja Calvary Chapel). Yhdessä nämä kirkot ovat lähes yhtä suuri ryhmä kuin roomalaiskatolinen kirkko Yhdysvalloissa.
Protestantismi Protestanttien osuus Yhdysvaltain väestöstä on laskenut lähes kahdella kolmanneksella vuodesta 1900 lähtien. Vuosisadan alussa protestanttien osuus oli yli 48 prosenttia ja vuonna 2015 noin 18 prosenttia. Vuodesta 1970 lähtien myös protestanttien absoluuttinen lukumääränsä on laskenut, mikä johtuu erityisesti päälinjan protestanttikirkkojen jäsenluvun laskusta. Kirkkokunnat, joiden jäsenmäärä kasvaa, ovat yleensä helluntailaisisa tai evankelisia.
Ortodoksit Yhdysvaltain ortodoksiset kirkot ovat pääasiassa etnisiä kirkkoja. Ortodoksisia kirkkoja muodostavat etnisesti esimerkiksi venäläiset, kreikkalaiset ja armenialaiset. Aikaisemmin ortodoksikirkkojen kasvu tuli erityisesti maahanmuutosta. Nykyään ortodoksikirkkoihin liitytään suurelta osin ortodoksisiin perheisiin syntymällä.
Historia Kristinuskolla on ratkaiseva osuus Yhdysvaltojen historiassa. Yhdysvaltain perustana on englantilainen, protestanttinen kulttuuri, josta omaksuttiin yleisiä periaatteita ja ennen kaikkea luja eettinen perusta. Yhdysvalloissa vältettiin eurooppalaiselle klerikalismille ja antiklerikalismille tyypilliset ennakkoluulot ja ristiriidat.Dué 1998, s. 250
Siirtokunta-aika Roomalaiskatolisen uskon toivat Uudelle mantereelle espanjalaiset Uuteen Espanjaan, ranskalaiset Uuteen Ranskaan ja brittiläiset Marylandiin. Pohjois-Eurooppalaisiin protestanttisiin uudisasukkaisiin kuului anglikaaneja, baptisteja, kongregationalisteja, presbyteerejä, luterilaisia, kveekareita ja herrnhutilaisia. Ranskalaiset hugenotit saapuivat nykyisen Floridan alueelle ja perustivat Fort Carolinen.
Mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1689 Englannissa katolisilta kiellettiin äänestäminen, pääsy julkisiin virkoihin, lastensa opettaminen ja jumalanpalvelukset.
Espanjalaiset siirtokunnat Ensimmäinen katolinen hiippakunta perustettiin vuonna 1511 nykyisen Yhdysvaltain alueella Puerto Ricoon ja siitä lähtien kristinusko levisi yhä voimakkaammin Floridasta Kaliforniaan ulottuvalla alueella. Isä Juan de Padilla yritti Kansasissa käännyttää Wichita-heimon, mutta intiaanit surmasivat hänet 1542. Näin hänestä tuli ensimmäinen amerikkalainen marttyyri. 1700-luvulla isä Junipero Serra perusti muutamien fransiskaaniveljien kanssa Kalifornian rannikolle useita lähetysasemia, kuten San Diegon, San Carlosin, San Gabrielin sekä San Antonion. Näiden jälkeen perustettiin vielä kuusitoista asemaa, jotka olivat päivämatkan päässä toisistaan. Lähetystyöntekijät asuttivat maata, mutta Yhdysvaltojen itsenäistyttyä ei tästä katolisesta menneisyydestä jäänyt juuri jälkiä.
Ranskalaiset siirtokunnat Ranskalaiset nousivat maihin vuonna 1604 Mainen alueella ja munkit aloittivat lähetystyön samana vuonna alkuperäisväestön parissa seuduilla, jonne ranskalaiset tutkimusmatkailijat olivat jo siirtyneet. Vuonna 1608 Samuel de Champlain perusti Québecin kaupungin. Erityisesti jesuiitat tekivät lähetystyötä huroniheimojen keskuudessa, joista monet tosin kärsivät marttyyrikuoleman. Louisiana oli ensin Ranskan hallussaa (1699–1766) ja myöhemmin Espanjan hallussa. Tänä aikana katoliset papit vaikuttivat siellä. Ranskalaisten vaikutus näkyi pääosin Kanadassa ja vähemmän Amerikan mantereen eteläosissa.
Englantilaiset siirtokunnat Vuonna 1620 Amerikkaan paenneet pyhiinvaeltajaisät olivat puritaanisia kalvinisteja, jotka pitivät katolista ja anglikaanista kirkkoa harhaoppisina. Pyhiinvaeltajat kannattivat uskonpuhdistusta ja tavoittelivat vapautta elää uskonkäsitystensä mukaisesti. Pyhiinvaeltajat saapuivat nykyisen Massachusettsin alueelle lähelle Cape Codia jonne perustettiin Plymouthin siirtokunta.Ruotsila 2008, s. 14–15
Plymouth oli ensimmäinen suoraan uskontopohjainen siirtokunta, jonka yhteisöjärjestys perustui Mayflowerin sopimukseen. Plymouthiin saapuneet puritaanit omaksuivat saman tehtävän. Puritaanit hallitsivat ns. Uuden Englannin mallin mukaan, jossa kirkko ja maallinen esivalta nähtiin yhtä tärkeinä uskonpuolustuksen ja -todistuksen välineinä. Puritaaninen kalvinismi johti teokraattiseen järjestelmään, jossa poliittinen valta oli yhteydessä seurakunnan jäsenyyteen. Protestanteilla oli vakaa aikomus perustaa "Uuteen maailmaan" kristillinen seurakunta, jonka piti olla kuin kaupunki vuorella ja säteillä sieltä valoa maailmaan. Massachusettsin ja Connecticutin asukkaat olivat yleensä perehtyneet kirkkojensa oppiin ja pitivät tiiviisti yhteyttä alkuperäisen kotimaansa kirkkoihin.
Vihamielisyys Englannin siirtomaiden sekä pohjoisessa olevien katolisen Ranskan siirtokuntien sekä samoin katolisen Espanjan etäläisten siirtokuntien välillä kärjisti tilannetta. Vuonna 1647 Massachusettsissa säädetyssä laissa uhattiin katolisia pappeja kuolemalla. Paavin vastaisesta asenteesta huolimatta tilanne pysyi melko rauhallisena, koska Marylandissa, Pennsylvaniassa, Virginiassa, New Yorkissa ja New Jerseyssä eli vain pieni joukko katolisia.
1700-luvun alussa jyrkät kalvinistit olivat menettäneet asemansa. Ryhmä vapaamielisiä kristittyjä sai johtoonsa Harvardin yliopiston 1707 ja yhdeksän vuotta myöhemmin perustettiin Yalen yliopisto.Dué 1998, s. 251
Suuri herätys: 1740–luku
1700-luvun herätysaallosta syntyi liikehdintä, joka teki amerikkalaisten enemmistöstä evankelisesti protestanttisen. 1720-luvulta 1750-luvulle vaikuttanut Ensimmäinen suuri herätys vastusti yhteiskunnan alkavaa maallistumista, Amerikan kirkkojen pysähtyneisyyttä sekä liiallista keskusjohtoisuutta. Liikkeen levittäjiä olivat mm. Yalen yliopiston kasvatti Jonathan Edwards ja John Wesleyn oppilas George Whitefield. Liikkeellä oli merkittävä vaikutus kongregationalisteihin.Dué 1998, s. 239
Yhdysvaltain vapaussota: 1775–1783 1770-luvulla kolmetoista siirtokuntaa kävi sotaan siirtomaaisäntäänsä vastaan ja julistautui itsenäiseksi liittovaltioksi. Sota muutti uskontopohjaista järjestelmää. Uusi perustuslaillinen järjestelmä yhdisti vanhaa puritaanista perintöä, uskonpuhdistuksen yleisiä valtio-opillisia periaatteita sekä uuden ajan maallis-rationaalista yhteiskuntateoriaa. Yhdysvaltoja ei kuitenkaan luotu täysin maalliseksi valtioksi.Ruotsila 2008, s. 17–18
Itsenäisyyden kannattajat tiesivät, että uskonnonvapaus ja kirkon ero valtiosta olivat Yhdysvalloille historiallinen välttämättömyys. Uskonnonvapautta ei saanut mitenkään rajoittaa ja yleisesti ajateltiin, että uskonto "on välttämätön republikaanisten laitosten säilymiselle", kuten Alexis de Tocqueville totesi. Kaikkien ihmisten olisi saatava nauttia vapaudesta ja riippumattomuudesta, jtoka kumpikin olivat protestanttien ja katolisten amerikkalaisten yhdessä saavuttamia arvoja.
Jokainen uskonyhteisö sai avata omia kouluja, kouluttaa ja palkata itse valitsemansa henkilökunnan, johtaa kirkkoja ja hoitaa lähetystyötä. Yhdysvaltain hallitusmuoto oli ensimmäinen, jossa sallittiin kaikille uskontokunnille samat oikeudet ja vahvistettiin johdonmukaisesti valtion ja kirkon ero.
Kristillinen usko näkyi myös Yhdysvaltain vapaussodan päättäneessä Pariisin rauhansopimuksessa. Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington korosti avajaispuheessaan uskoa Jumalaan. Baptistien määrä kymmenkertaistui Yhdysvaltain itsenäistymistä seuranneiden kahden vuosikymmenen aikana.
Yhdysvaltain perustuslaki