Guy Richard Goronwy Edwards (30. joulukuuta 1942 Macclesfield, Cheshire, Englanti – 19. kesäkuuta 2026 Connemara, Galway, Irlanti) oli brittiläinen F1-kuljettaja.
Ura Alkuvaiheet Edwards aloitti uransa pienissä sarjoissa, mm. Formula 5000 sekä Euroopan 2-litraisissa 1970-luvulla. Hän ajoi Formula 3 -sarjassa jo vuonna 1968, mutta lopetti kyseisessä sarjassa ajamisen taloudellisista syistä. Parhaan tuloksen alkuajoilta Edwards sai vuoden 1973 Euroopan 2-litraisissa, jossa hän oli kolmas. Myöhemmin vuonna 1975 hän oli myös Formula 5000:ssa kolmas.
Formula 1 Edwards osallistui 16 F1-osakilpailuun kausilla 1974 ja 1976–1977. Hän oli parhaimmillaan seitsemäs Ruotsin GP:ssä 1974, mutta samanaikaisesti ajetusta Formula 5000:sta hän sai rannemurtuman ja joutui jäämään sivuun kauden muista kisoista. Edwards palasi kilpailemaan vuonna 1976 Hesketh-talliin, mutta auto osoittautui kehnoksi. Hän ajoi vielä 1977 BRM-tallissa, mutta karsiutui eikä päässyt kilpailuun. Lisäksi hän ajoi sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa.
Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sija Pisteet 1974 Embassy Racing With Graham Hill Lola T370 Ford Cosworth DFV 3.0 V8 ARG11 BRAKesk. RSA ESPDNQ BEL12 MON8 SWE7 NEDKesk. FRA15 GBRDNS GERDNQ AUT ITA CAN USA NC 0 1976 Penthouse Rizla Racing Hesketh 308D Ford Cosworth DFV 3.0 V8 BRA RSA USW ESP BELDNQ MON SWE FRA17 GBRKesk. GER15 AUT NED ITADNS CAN20 USA JPN NC 0 1977 Rotary Watches Stanley-BRM BRM P207 BRM P202 3.0 V12 ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBRDNPQ GER AUT NED ITA USA CAN JPN NC 0
Siirtyminen muihin sarjoihin Edwards kilpaili Aurora F1 -mestaruussarjassa vuosina 1978–1980 saavuttaen useita voittoja ajaen Marchin, Fittipaldin ja Arrowsin autoilla. Vuonna 1980 hän sijoittui sarjan kolmanneksi. Edwards ajoi myös Le Mansin 24 tunnin ajoja vuosina 1971, 1977–78 ja 1980–85, joissa hän oli luokkansa toinen 1980 ja kolmas 1981.
Kunnianosoitus Edwards on yksi niistä kuljettajista, jotka yhdessä Arturo Merzarion, Brett Lungerin ja Harald Ertlin kanssa pelastivat Niki Laudan palavasta autostaan vuoden 1976 Saksan GP:ssä. Edwards palkittiin myöhemmin Queens Gallantry -mitalilla urhoollisuudestaan. Vuonna 1996 Edwards kommentoi tilannetta seuraavanlaisesti: ”Minulla oli aikaa astua ulos autosta, juosta takaisin ja pelastaa hänet (Laudan). Bensapalot ovat inhottavia ja tämä oli yksi isoimmista. Kuumuus ja melu olivat uskomattomia. Ei ollut mikään kaunis näkymä. Juoksin paloa kohti ja ajattelin halusinko todella tehdä tämän. Rehellinen vastaus olisi ollut ’ei missään nimessä’, mutta mitä muuta olisin voinut tehdä. Pysähtyä ja kävellä takaisin? Ei hemmetti, millainen sotku se olikaan. Lieskat olivat niin sakeita, etten nähnyt pirulaista. Sain hyvän otteen hänen kädestään sekä kehosta. Heppu tuli ulos autosta ja me (pelastajat) rojahdimme maahan yhdeksi kasaksi. Vedimme hänet ulos kuin pullonkorkin.”
Konsulttina Edwards toimi konsulttina ja auttoi talleja saamaan sponsoritukea. Apua saaneita talleja olivat, mm. Jaguarin urheiluauto-osasto sekä Team Lotus, joka ajautui kuitenkin kauden lopussa jättivelkoihin ja lopetti toimintansa.
Muuta Edwardsin poika Sean Edwards oli myös kilpa-ajaja, joka kuoli vuonna 2013 kouluttaessaan Australiassa nuoria kuljettajia. Hän istui tapahtumahetkellä matkustajan paikalla auton osuessa rengasvalliin sekä seinään ja syttyen lopulta palamaan.
Lähteet
Luokka:Brittiläiset Formula 1 -kuljettajat Luokka:Vuonna 1942 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet