Pikku Huopalahti (aiemmin myös Vähä HuopalahtiAsutusnimihakemisto, Kotus., ) on samannimisen lahden rannalla sijaitseva, pääosin 1990-luvulla rakennettu noin 7 000 asukkaan asuinalue Länsi-Helsingissä.
Historia pienoiskuva|vasen|Pikku-Huopalahti vuonna 1929. Mittakaava 1:25 000. Grejus = Reijolan kartano pienoiskuva|vasen|”Köyhien Stockmann, Romu-Stocka”: Pikku Huopalahtea marraskuussa 1970 Ennen asuinalueeksi rakentamista Pikku Huopalahdessa sijaitsi varastoja ja pienteollisuutta, kuten romuttamoja, autokorjaamoja ja vanhojen tavaroiden kauppoja. Aluetta kutsuttiin nimellä Köyhien Stockmann ja Romu-Stocka. Nykyisen Pikku Huopalahden puiston keski- ja pohjoisosassa ja viereisten korttelien alueella on aiemmin toiminut myös Pikku Huopalahden kaatopaikka. Teollisuuden ja kaatopaikan jäljiltä maaperää on aluetta rakennettaessa paikoin puhdistettu ja paikoin kapseloitu suojaavan bentoniitti- tai lentotuhkakerroksen ja maatäytön alle. Tarkemmat tiedot puhdistetuista alueista ja kapseloiduista maista on Helsingin ympäristökeskuksessa.
Pikku Huopalahdesta alettiin suunnitella asuinaluetta 1980-luvulla. Suunnittelusta vastasi arkkitehti Matti Visanti. Esimerkiksi harmaat ja valkoiset rakennukset kiellettiin suunnitelmasta kokonaan. Asemakaavassa määrättiin myös muun muassa rakennusten harjakatot.
Pikku Huopalahden keskeinen katu Korppaanmäentie on nimetty Korpas-nimisen talon mukaan. Ruotsin kuninkaan vouti Anders Korp omisti 1560-luvulla tiluksen Huopalahden kylässä ja Korpas-nimi on johdettu hänen sukunimestään.Terho, Olavi ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 155. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
Alueen itäreunassa Mannerheimintien varressa sijaitsi vuoteen 2005 saakka Tilkan sotilassairaala, jota ympäröi laaja puutarhamainen tontti. Sairaalan poistuttua alueelta myös osa sen entisestä tontista on rakennettu asuntoalueeksi.
Aluejako Pikku Huopalahti muodostettiin virallisesti osa-alueeksi vuoden 2013 alusta, kun kaupunginhallitus oli tehnyt päätöksen Helsingin alueellisen jaon muutoksista. Se on kuitenkin osa-alueena sikäli poikkeuksellinen, että se käsittää kolmeen eri kaupunginosaan kuuluvia alueita. Pienalue 1 alueen eteläosassa kuuluu Meilahteen, pienalue 2 alueen keskiosassa Ruskeasuohon ja pienalue 3 alueen luoteisosassa Haagaan.
Luonnehdinta alueesta pienoiskuva|vasen|Tilkantori pienoiskuva|Asuinrakennuksia pienoiskuva|Pikku Huopalahden Terassitalo ja ympäristöä pienoiskuva|Pikku Huopalahti – näkymä Paciuksenkadun sillalta Vuosina 1986–2000 rakennettu Pikku Huopalahti on Suomen mittakaavassa pisimmälle vietyä postmodernismia. Värikkäästä alueesta tuli jonkinlainen vastaisku 1970-luvun harmaille betonilaatikoille; tyylillisesti se lähestyy niin sanottua Oulun koulun arkkitehtuuria, jota kutsutaan myös huvimajatyyliksi tai ”muumitaloiksi”.
Alueella on paljon matalia kolmikerroksisia taloja, intiimejä sisäpihoja, vinoja rakenteita ja torneja. Matalat rakennukset sijoittuvat sivukatujen varsille, korkeammat taas pääväylien Korppaanmäentien, Tilkankadun ja Paciuksenkaaren varrelle. Reijo Jallinojan suunnittelema Terassitalo on alueen korkea maamerkki. Aluella on myös toimistoja Paciuksenkadun puoleisella reunalla, mukaan lukien pikaruokaketju McDonald’sin Suomen pääkonttori sylinterinmuotoisessa rakennuksessa.
Pikku Huopalahden rannat ovat enimmäkseen puistoaluetta, paitsi lahden perukassa, jossa sen rannalla on Tilkantori. Haaganpuro laskee Pikku Huopalahteen Tilkantorin länsipuolella, ja sen suu on padottu siten, että paikalle on muodostunut pieni keinotekoinen vesiputous. Tilkantorin läheisyyteen on siirretty myös entinen Tapanilan asemarakennus, joka on asukasjärjestöjen käytössä.
Populaarikulttuurissa Helsinkiläisellä Pariisin Kevät -yhtyeellä on kappale nimeltä ”Pikku Huopalahti”.
Uuno Turhapuro -elokuvissa esiintyvällä Härski Hartikaisen autokorjaamolla tapahtuvat kohtaukset kuvattiin 1970- ja 1980-luvuilla ”köyhän miehen Stockalla” Pikku Huopalahden pienteollisuusalueella Kytösuontien varrella.Kirsti Lehtomäki (toim.): Leveillä lahkeilla: autot ja liikenne 70-luvulla (Mobilia-vuosikirja 2019), s. 50. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2019.
Lähteet
Aiheesta muualla
Alueelliset internetsivut Pikku Huopalahti
Luokka:Meilahti Luokka:Ruskeasuo Luokka:Haaga Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Helsingin osa-alueet Luokka:Suomen asuinalueet